tiistai 21. syyskuuta 2021

Kohti puoltaväliä

Heippa taas! Taas on monta kertaa ollut mielessä tulla tänne kirjoittelemaan, mutta jostain syystä se on jäänyt. Nyt ajattelin kuitenkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja tulla tänne päivittelemään kuulumisia. Oli ihana huomata, että yksi olikin jo kysellyt kuulumisten perään ❤ Mulla on muuten suuria ongelmia kommentteihin vastaamisen kanssa ja jostain syystä se ei onnistu. En siis tahallani jätä vastaamatta! 

Mutta niitä kuulumisia. Raskaana ollaan edelleen - mikä tuntuu hyvin uskomattomalta vieläkin. Monesti yhtäkkiä havahdun, että meidän unelma on oikeasti toteutumassa. Jos vaan kaikki menee loppuun asti hyvin. Pelko ja huoli eivät vieläkään ole täysin poissa, vaikka eivät olekaan niin suuria ja kokoajan läsnä. 

Huomenna vaihtuu raskausviikko 19 ja parin viikon päästä olemme puolivälissä raskautta. 

Kävimme elokuussa nt-ultrassa ja jännitimme miehen kanssa tuota ihan älyttömästi. Molemmat oltiin varauduttu huonoihin uutisiin. Kaikki oli kuitenkin hyvin ja niinkuin pitääkin, riskiluvut olivat myös normaalit. Nt-ultran jälkeen uskalsin vähän jo huokaista ja suurin pelko väistyi. Uskallettiin kertoa raskaudesta avoimemmin ja kerroin esim. töissä esimiehelleni sekä muutamalle työkaverilleni.

Nyt kaikki lähimmät sukulaiset ja ystävät tietävät raskaudesta. Ja onhan se ollut ihan mielettömän liikuttavaa nähdä ihmisten reaktiot ja miten aidosti onnellisia meidän puolestamme ollaankaan. On ollut myös ihana päästä juttelemaan raskaudesta! 

Tulevat isovanhemmat ovat uudesta perheenjäsenestä hyvin innoissaan ja onnessaan. Ja olen niin onnellinen, että vihdoin saan myös tarjota heille tämän onnen. 

Mun oireet on edelleen olleet hyvin lievät ja oon kyllä päässyt hyvin helpolla tähän asti. Välillä unohdan olevani raskaana, sillä olo on niin normaali. Väsymys on ajoittain aikamoista, mutta en tiedä johtuuko sekään aina raskaudesta. 

Mun kaikki arvot on myös olleet hyvät kokoajan, paitsi viime viikolla neuvolalääkärin käynnillä mun virtsasta löytyi sokeria. Eli joudun aiemmin sokerirasitukseen, joka on mulla ensi viikolla. En stressaa asiaa enkä pelkää koetta. Tietenkin toivon ettei mulla todeta raskausdiabetesta, mutta sitten sen kanssa on vain elettävä mikäli näin käy.

Vatsa on tullut hieman jo esiin. Mulla on aikamoinen turvotus jatkuvasti enkä aina tiedä mikä on vauvavatsaa ja mikä turvotusta 😅 Liikkeitä en vielä tunne ja tiedostan, että siinäkin voi mennä vielä aikaa. 

Tässä kuva kolme viikkoa sitten (jolloin myös turvotti 😁). 

Niinkuin jo aiemmin sanoin, niin pahin pelko menetyksestä on jo väistynyt. Mutta kyllä se edelleen nostaa säännöllisesti päätään. Ja näihin hetkiin on ollut suurena pelastuksena doppler, jonka hankin joskus elokuussa. Mietin pitkään dopplerin hankkimista ja sitä, aiheuttaako se mulle vain lisähuolta, mutta toistaiseksi oon ollut vain tyytyväinen dopplerin ostoon. Oon käyttänyt sitä vain silloin, kun huoli oikeasti on suuri. Ja esimerkiksi ennen nt-ultraa kuuntelin sykkeet, jotta mun ei tarvinnut kaiken muun lisäksi jännittää vielä sitä, että sykkiikö vauvalla edes sydän.

Nyt viimeisen muutaman viikon aikana huoli ja pelko on taas ollut enemmän läsnä. Viimeisimmästä ultrasta on jo pitkä aika ja rakenneultraan on vielä reilu pari viikkoa. Aika ei ole ikinä mennyt näin hitaasti kuin mitä Nt-ultran ja rakenneultran välillä! Rakenneultra jännittää mua ihan kamalasti eikä tilannetta helpota se, että ajauduin vahingossa lukemaan keskustelua, jossa ihmiset kertoivat miten olivat saaneet todella huonoja ja lopullisia uutisia. Oon alkanut varautumaan siihen, että näin käy myös meille. 

Mun on vaan jotenkin niin vaikea uskoa, että meillä vihdoin menisi asiat hyvin. Elän niin päivä kerrallaan tämän raskauden kanssa ja olen joka päivästä kiitollinen. Edelleen tarkistan vessapaperin joka vessareissun jälkeen ja jokainen puhdas paperi tuntuu erävoitolta. Toivon, että tämäkin asia helpottaisi mikäli rakenneultrasta selvitään hyvien uutisten kera. 

Mutta tosiaan, olen joka päivä kiitollinen siitä, että ollaan päästy jo näinkin pitkälle ja välillä tän tiedostaminen saa mulle kyyneleet silmiin. Rakastan niin kovin paljon tätä pientä ihmettä jo nyt, että hänen menettämisen olisi jotain ihan maailman kamalinta. 

Mutta tällaista tällä kertaa. Voisi tosiaan yrittää tulla tänne useammin kirjoittelemaan, niin ei tarvitsisi tehdä tällaista kilometrin mittaista päivitystä. 

Voisin tulla seuraavan kerran kertomaan miten rakenneultrassa kävi. Ja tuolloin toivottavasti saadaan kuulla onko meille tulossa tyttö vai poika. Leikkimielisten testien mukaan meille olisi tulossa tyttö, mutta saa nähdä 😊 

Ja hei saa kysyä mikäli on jotain kysyttävää! Kommentteihin en toistaiseksi pysty vastaamaan, mutta vastailen kyllä sitten muuten! 

❤ M