perjantai 30. heinäkuuta 2021

Kuulumisia

Moikka ja terkut kesälomalta! Viime postauksesta on vierähtänyt aikaa, joten ajattelin tulla päivittelemään kuulumisia. 😊 

Käytiin reilu pari viikkoa sitten varhaisultrassa. Käynti jännitti mua ihan älyttömästi ja taisin pari kyyneltäkin vierittää autossa ennen tapaamista. Ultrassa kuitenkin näkyi 1,3 cm tyyppi, joka muistutti katkarapua. Ja nähtiin myös se tärkein eli pieni mutta vahva syke. ❤ Itkuhan siinä tuli. Yhtäkkiä huoneessa alkoi myös kuulumaan sydämen lyönnit ja siitäkö ne kyynelkanavat vasta aukesikin. En pysty sanoinkuvailemaan miten onnellinen ja kiitollinen olin, olinhan haaveillut tuosta tilanteesta vuosia. 

Meillä oli myös jo ensimmäinen neuvolakäynti ennen varhaisultraa ja tuntuihan se vähän hassulta puhua raskauteen liittyvistä asioista, kun ei ollut vielä tietoa onko siellä vatsassa edes ketään vai onko kyseessä esimerkiksi tuulimuna. 

Olen selvinnyt hyvin lievillä oireilla. Aamuisin on ollut etovaa ja hyvin krapulaa muistuttavaa oloa, johon auttaa se että syön heti herätessä jotain. Etova olo iskee myös heti mikäli ruokailuväli venyy liian pitkäksi. Oksentanut en kuitenkaan ole. Ajoittain on myös ollut väsymystä. Tissit ovat myös olleet hieman arat, mutta siinäpä ne oireet. Mikään rasvainen ja tuhti ruoka ei maistu, välillä myös pelkkä lämmin ruoka tökkii. Alavatsa kipuilee, mutta johtuu kohdun kasvusta. 

Pelkkää onnea ja iloa tämä odotus ei ole kuitenkaan ollut vaan huoli ja menettämisen pelko on ollut hyvin vahvasti läsnä. Varhaisultrasta meni pari päivää, kun aloin taas pelkäämään ettei kaikki olekaan hyvin. Ja mun kohdalla ei puhuta mistään pienestä pelosta ja huolesta, jotka varmasti kaikki odottavat vanhemmat kohtaavat. Nään toistuvasti unia keskenmenosta enkä pysty iloitsemaan raskaudesta, koska olen ollut niin varma että se tulee menemään kesken. Mua harmittaa ettei tähän asiaan tartuttu neuvolassa, vaikka olin jo esitietolomakkeeseen laittanut toiveen, että pääsisin puhumaan asiasta ja nostin sen vielä käynnilläkin pari kertaa esille.

Huolta ei yhtään vähentynyt se, että tämän viikon alussa mun kaikki oireet hävisi ihan yhtäkkiä. Olin aivan satavarma, että raskaus on mennyt kesken, vaikka tiedostan että oireet saattavat tässä kohti jo helpottaa eikä oireiden jatkuminenkaan olisi tae siitä, että raskaus jatkuu normaalisti. 

Onneksi olin varannut varhaisultran jälkeen yhden ylimääräisen ultran juuri tällaista tilannetta varten. Se ultra oli eilen ja sitä ennen jännitti taas aivan kamalasti! Olin aivan varma ettei vatsassa ole enää mitään elävää. 

Onneksi olin kuitenkin väärässä, sillä ultrassa näkyi 2,9 cm eläväinen kaveri, jonka sydän sykki hirmuisesti. ❤ Nyt hän näytti jo ihan ihmiseltä katkaravun sijaan. 


Tällä hetkellä olo on rauhallinen. Noin kolmen viikon päästä onkin luvassa jo nt-ultra ja eiköhän sitä ennen tutut pelot taas nosta päätään. 

Tällä hetkellä meneillään rv 10+0 ja raskaudesta on takana jo 25%. Kohta myös ensimmäinen kolmannes on ohi ja kätilö muistutti eilen, että keskenmenon riski on tässä kohti enää alle prosentin luokkaa. En silti pidä tätä raskautta itsestäänselvyytenä vaan tiedostan, että mitä vaan voi tapahtua milloin vain. 

Mutta tällä hetkellä kaikki on hyvin ja olemme mieheni kanssa maailman onnellisimpia. Kaikkien vastoinkäymisten jälkeen me olemme vihdoin tässä ❤