torstai 29. huhtikuuta 2021

Kohdunulkoinen raskaus - toivottavasti en joudu kokemaan sitä enää ikinä

 Moikka

Aikamoinen huhtikuu takana. Ajattelin tulla nyt kertomaan koko stoorin liittyen mun kohdunulkoiseen raskauteen. 

Nopea kertaus alkuun, vaikka viime postauksessa nää jo lukeekin. Eli mulla oli ollut niukkaa ruskeaa vuotoa viikon verran ennenkuin menkat alkoivat. Mulla oli tulossa illanistujaiset ja tein varmuuden vuoksi perjantaina raskaustestin, joka näytti negatiivista. Tai oikein väkisin tihrustamalla olin näkevinäni siinä jotain, mutta lopulta tulin siihen tulokseen ettei siinä mitään näy. Sunnuntaina menkat alkoivatkin ja kestivät sen 6 päivää mitä normaalistikin. Jälkikäteen ajateltuna ne oli ehkä hiukan normaalia niukemmat. Menkat loppuivat, mutta ruskea vuoto jatkui. 

Mulla oli alkanut myös kauan odotettu kevätloma, joten päätin varata maanantaina yksityiseltä lääkärin ettei koko loma mene murehtiessa. Olin googletellut kaikenmaailman diagnoosit itselleni, luin myös kohdunulkoisesta raskaudesta, mutta en pitänyt sitä mahdollisena. No päätin kuitenkin ihan huvikseni tehdä ovulaatiotestin, joka näytti vahvaa positiivista. Mietin vain, että nyt on kroppa sekaisin mikäli ovis on jo näin kierron alussa. No en saanut mielenrauhaa, joten kävin myös ottamassa raskaustestin ja kuinka ollakaan siihen tuli kaksi viivaa. Tässä kohti olin jo varma kohdunulkoisesta, vaikka valehtelisin jos väittäisin etten myös pienesti toivonut, että mitä jos siellä olisikin joku pieni ihme matkassa. 

Menin seuraavana päivänä lääkäriin, jossa minut ultrattiin. Ei merkkejä raskaudesta eikä myöskään kohdunulkoisesta. Hcg oli jotain päälle 300. Kävin kahden päivän päästä uudelleen mittaamassa arvon ja se oli noussut 467. Olimme varanneet mökin pääsiäiseksi mieheni kanssa ja saimme luvan lähteä sinne, koska vointini oli muuten hyvä. 

Näihin  aikoihin aloin myös kokea raskausoireita; tissit olivat älyttömän kipeät ja tuntui siltä, että ne repeää hetkellä minä hyvänsä, mulla oli pahoinvointia ja närästystä ja alavatsa oli todella turvonnut jatkuvasti. Myös verinen vuoto alkoi. 

Mökkiloma meni asiaa sisäistäessä ja siellä oikeastaan tajusin tän koko homman vasta. Välillä sain ajatukset muualle, mutta välillä kaikki vaan itketti. Myös jokainen pieni kouraisu sai pelkäämään, että kovat kivut alkavat. Olimme katsoneet varmuuden vuoksi lähimmän sairaalan mikäli lähtö sinne tulisi. 

Mökkiloman jälkeen jatkoin matkaa mun vanhempien luokse, mies tuli myös sinne pariksi päiväksi. Ihan jo siksi, että pääsiäisen jälkeisenä tiistaina sain käytyä läheisessä kaupungissa verikokeissa. En sanonut vanhemmilleni koko tapahtuneesta mitään. En halunnut huolestuttaa heitä ja halusin saada muuta ajateltavaa eikä siitä olisi tullut mitään mikäli vanhempani olisivat tienneet. 

Hcg oli jälleen noussut 658 ja sain lähetteen Naistenklinikalle ja aika sinne olisi seuraavan viikon keskiviikkona. 

Päivät vanhempieni luona sujuivat hyvin, mutta illalla kun vetäydyin omiin oloihin niin itku tuli joka ilta enkä saanut nukuttua juuri ollenkaan. Niinpä perjantaina soitin työterveyteen aikomuksenani pyytää sairaslomaa. Aloin itkemään samantien puhelimessa kun kerroin mitä mulle on tapahtunut. Sain ajan lääkärille maanantaiksi. Tämän jälkeen laitoin sähköpostin mun esimiehelle, jolle kerroin rehellisesti mun tilanteesta ja että tässä kohti joudun varmaan jäämään sairaslomalle. Sain häneltä niin ihanan vastauksen, että taas itketti.

Maanantaina menin lääkäriin. Aamulla olin niin heikossa kunnossa, että mieheni joutui viemään minut lääkäriin. Odotusaulassa pidättelin itkua ja voitte kuvitella, että itku tuli samantien kun pääsin lääkärin tuoliin. Lääkäri määräsi minulle kaksi viikkoa sairaslomaa ja laittoi lähetteen työpsykologille mikäli kokisin sille tarvetta. Lääkärin jälkeen soitin esimiehelle sairaslomasta ja itkemiseksihän sekin meni. 

Tiistaina kävin jälleen labrassa ja hcg oli 536 eli se oli lähtenyt hieman laskuun. Keskiviikkona mulla olikin aika Naistenklinikalla, jossa minut vastaanotti maailman empaattisimmat lääkäri ja kätilö. Mulla tuli niin turvallinen olo heidän seurassa ja oli tunne ettei heillä ollut kiire minnekään. 

Minut ultrattiin ja nyt kohdunulkoinen näkyi oikeassa munanjohtimessa. Lääkäri halusi vielä toisen lääkärin tarkistamaan tilanteen ja voin kertoa sen olevan aika mielenkiintoinen tilanne maata jalat levällään kun ihmiset tulevat, tutkivat sun alapäätä ja lähtevät pois. Ei siinä voinu miettiä kuin että mitäköhän seuraavaksi. Lopulta kuulin kaiken näyttävän normaalilta paitsi että vasemmalla puolella on 3,5cm kysta, josta ei kuitenkaan tarvitse olla huolissaan. 

Koska minulla ei ole ollut kipuja, sovittiin lääkärin kanssa että hcg:tä seurataan viikottaisilla labroilla kunnes se on alle 5. Aikaa tähän saattaa mennä viikoista kuukausiin, joka kyllä kuulosti hyvin turhauttavalta. Vaikka tottakai helpotti, että tästä todennäköisesti selvitään vain seurannalla. 

Juteltiin myös jatkosta lääkärin kanssa, sillä olemme olleet ilman ehkäisyä yli vuoden. Kerroin etten ole oikein tiennyt olenko vielä oikeutettu hakeutumaan tutkimuksiin, sillä takana on nyt yksi kemiallinen ja yksi kohdunulkoinen raskaus. Lääkäri kuitenkin kannusti tähän ja kertoi, että lähetteen voi hakea oman terveysaseman kautta. Ilmeestäni varmaan näki turhautumisen, koska kaikki tietävät miten haastavaa on tällä hetkellä saada ei-kiireellistä aikaa. 

No sain puhelun yksityisestä numerosta seuraavana päivänä. Edellisen päivän lääkäri soitti ja kertoi, että olin jäänyt hänen mieleensä. Hän kertoi, että oli kuitenkin päättänyt tehdä meille lähetteen lapsettomuustutkimuksiin. Hän ei pystynyt lupaamaan, että meneekö se läpi, mutta aina voi yrittää. Olin lääkärille niin kiitollinen <3 Ja seuraavana päivänä sain tiedon, että lähete meni läpi ja ensimmäinen aika on elokuussa! Onhan siihen aikaa, mutta mua ilahduttaa jo tieto siitä, että aika on nyt varattu. 

Kävin seuraavana tiistaina jälleen labrassa ja PAM, hcg oli laskenut 63!! Eli ihan todella hyvin viikossa. Mulla olikin alkanut hyvin menkkamainen  vuoto ja kivut ja sanoinkin miehelle, että nyt taitaa kroppa puskea tavaraa ulos. 

Mieli alkoi pikkuhiljaa kohentua, mutta saatoin edelleen alkaa yhtäkkiä vain itkemään. En myöskään saanut vielä kunnolla nukuttua. Lisäksi olin fyysisesti aika heikossa kunnossa välillä, pienikin fyysinen ponnistelu sai aikaan pyörryttävän olon. Toisaalta olin tässä kohti vuotanut jo melkein kuusi viikkoa, että ihmekös tuo. Tästä syystä päätin olla vielä viime viikon perjantaina yhteydessä työterveyteen pyytääkseni vielä pari päivää sairaslomaa. Lääkäri kuitenkin määräsi minulle vielä viikon ja perusteli tämän sillä, että teen hyvin kuormittavaa työtä ja parempi hoitaa itsensä kerralla kuntoon kuin kaivaa vain pikkuhiljaa syvempää kuoppaa itselleen. 

Tästä ei ollut helppo soittaa esimiehelle, sillä olen maailman huonoin saikuttaja ja koen aina sairaslomasta niin huonoa omatuntoa. Varsinkin nyt kun taustalla oli ensin kahden viikon loma ja siihen päälle kolmen viikon sairasloma.

Tiistaina kävin jälleen labrassa. Tulos jännitti mua ihan älyttömästi ja nyt tuloksen tulemisessa kesti vielä poikkeuksellisen pitkään. Kunnes tulos tuli ja tadaa, se oli 4,9!! Alle 5 piti olla, jotta seuranta voidaan lopettaa, joten meni aika tiukille :D olo oli niin helpottunut!! Vihdoin saadaan jättää tämä paska taakse ja suunnata katseet tulevaan. 

Naistenklinikalta luvattiin soittaa, kun seuranta päättyy ja seuraavana päivänä odotin puhelua niin paljon. Sieltä tuli kuitenkin vain tekstari, jossa kerrottiin seurannan päättyneen. Harmitti ihan tosi paljon, koska olisin halunnut kysyä muutamaakin asiaa esim. milloin saamme jatkaa yritystä. 

Päätimme kuitenkin, että annetaan sekä kropan että mielen nyt levähtää ja jatketaan yritystä sitten, kun seuraavat menkat alkavat ja eka normaali kierto pääsee alkamaan. Toivon ettei tämä laittanut kovin pahasti kroppaa sekaisin. Aion myös mennä seuraavan kierron alussa yksityiselle aukiolotutkimukseen, sillä haluan selvittää johtuiko tämä kohdunulkoinen mahdollisesti siitä, että jos mulla onkin paikat tukossa. Toivon ettei näin ole, mutta haluan saada itselleni mielenrauhan. 

Tällä viikolla olen ensimmäistä kertaa pystynyt kunnolla levähtämään. Olen tehnyt asioita jotka tekee mulle hyvän mielen sekä aiheuttanut myös liikkumisen pitkän tauon jälkeen. En myöskään malta odottaa, että pääsen ensi viikolla töihin! Tällä viikolla saatiin myös kirjeet liittyen ensikäyntiin ja tarvittaviin labroihin. Miehen pitää käydä myös antamassa siemennestenäyte ja yllättävää kyllä, hän on suhtautunut asiaan hyvin myönteisesti, vaikka ajattelin asian olevan hänelle hyvin ahdistava. Pakko sanoa myös se, että miehestä on kuoriutunut tässä kriisin keskellä ihan uusi puoli ja hän on kyllä ollut niin hyvin mun tukena. Välillä meinaan unohtaa sen, että ovathan nämä menetyksiä hänellekin.

Mutta kyllä tämä aikamoinen juttu oli. Olen selvinnyt kyllä kaikenlaisesta, mutta tämä juttu vei mut kyllä todella syvälle. Mutta ehkä kaikki se koettu paska purkautui nyt kerralla. 

Toivoisin, että tästä kohdunulkoisesta raskaudesta puhuttaisiin enemmän. Mäkin olin siitä kuullut, mutta ei mulla ollut loppujen lopuksi siitä mitään hajua tai että millaisia riskejä siihen liittyy. Kohdunulkoinen raskaus on hyvin harvinainen (vain noin 1-2% raskauksista), mutta silti. Toivon, että tämä kokemus riitti eikä enää ikinä tarvitsisi joutua kokemaan tätä kauheutta. Mielummin otan sen negatiivisen testituloksen kuin tämän. 

Huh! Tulipa pitkä sepustus, ihana jos jaksoit lukea loppuun asti. Vastailen myös mielelläni kysymyksiin, jos jokin asia jäi mietityttämään. 

Huomenna vietetäänkin jo vappua, meillä se menee rauhallisesti kahdestaan kotona grillaillen. 

Ihanaa vappua sekä alkavaa toukokuuta kaikille! ❤ 

Loppuun vielä Alisa Martikaisen runo, joka osui ja upposi silloin kun tuntui kaikista pahimmalta.



lauantai 3. huhtikuuta 2021

Kohdunulkoinen raskaus

 Heippa taas ja mukavaa pääsiäistä! Ajattelin tulla pitkästä aikaa kertomaan kuulumisia, vaikka ne eivät jälkeen ole iloisimmasta päästä.

Olen ollut tämän viikon lomalla ja vielä olisi ensi viikko lomaa myös. Oon odottanut tätä lomaa kuin kuuta nousevaa, sillä viimeiset reilu puoli vuotta on ollut aika raskasta aikaa. 

Muutettiin viime heinäkuussa uuteen asuntoon pitkän etsinnän jälkeen. Pian muuton jälkeen meille kuitenkin paljastui, että asunnon kylpyhuoneessa on ollut ja on edelleen paha homeongelma. Vuokranantaja oli tästä tietoinen, mutta asiasta ei meille mainittu sanallakaan vaan saimme tietää asiasta muuta kautta. Siitä alkoi reilun puolen vuoden taistelu, jonka aikana saimme paljon vähättelyä, valehtelu ja todella epäasiallista kohtelua. Emme kuitenkaan antaneet periksi vaan lopulta saimme haluamamme tutkimukset ja tulokset olivat aika karut. Kylpyhuone oli yksi iso homepesäke. Olimme heti aloittaneet myös uuden asunnon etsinnän ja viimein sellainen löytyi loppuvuodesta. Saimme myös ihan ok korvaukset vuokranantajalta. Uusi asuntomme on myös ihan unelma, joten lopulta tämä päättyi hyvin. 

Vaihdoin myös elokuussa työpaikkaa, joka on toki ollut omalla tavalla kuormittavaa, vaikka olenkin viihtynyt hyvin. Tähän päälle vielä lokakuussa tapahtunut kemiallinen raskaus sekä edelleen jatkuva koronatilanne, niin voimat alkoivat olla aika loppu. 

Olin myös päättänyt, että loman jälkeen hakeudun yksityiselle tutkimuksiin. Tarkoituksena selvittää löytyykö sille joku syy miksi en raskaudu helposti. Ja siksi yksityiselle, koska haluan että minut ultrataan samantien. 

No kolme viikkoa sitten sunnuntaina alkoikin rusehtava vuoto. Se ei missään nimessä ollut runsasta vaan tuli vessareissujen yhteydessä, jos silloinkaan. Ajattelin, että tämä on taas vähän lyhyempi kierto, sillä minulla tiputtelee yleensä 2-3 päivää ennen menkkoja. No sama rusehtava vuoto jatkui viikon verran verran ja mietin, että mitäs ihmettä nyt. Tein vielä raskaustestin perjantaina, joka oli negatiivinen ja kunnon menkat alkoivatkin sitten sunnuntaina. 

Menkat tuli suht normaalisti, ehkä ne oli vähän normaalia niukemmat mitä normaalisti näin jälkikäteen ajateltuna. Olin kuitenkin innoissani uudesta kierrosta, sillä tärppipäivät osuisivat juuri niille päiville, kun olemme miehen kanssa kahdestaan mökillä. 

Menkat loppuivat, mutta samanlainen rusehtava vuoto jatkui ja aloin olla jo vähän huolissani, että mitä kehossa tapahtuu. Googlen avulla diagnosoin itselleni mm. myooman tms., joka lopulta johtaa kohdunpoistoon. Tosi järkevää. Mietin myös kohdunulkoisen raskauden mahdollisuutta, mutta en pitänyt sitä todennäköisenä.

Maanantaina eli ekana lomapäivänä mulle tuli olo, että teen ovulaatiotestin. En tiedä miksi, mutta tuli vaan. Siihen pärähti kaksi vahvaa viivaa ja olin että okei, onko mulla ovulaatio jo nyt vaikka meneillään on vasta kp 9. Lisäksi rusehtava vuoto mietitytti. Päätin käydä ostamassa raskaustestin. Mieskin ihmetteli miksi mä sellaisen haluan ostaa,  kun mulla oli menkatkin. Sanoin että ihan hyvin vuoksi vaan, jotta saadaan sekin vaihtoehto varmasti poissuljettua. 

Menin tekemään testin hyvin huoletta enkä todellakaan odottanut, että siihen mitään tulee. Kunnes...


Testiin tuli samantien kaksi viivaa ja taisin sanoa ääneen, että "mitä v*ttua". Menin testin kanssa miehen luokse ja aloin samantien itkemään. Koska tiesin jälleen ettei tämä ole normaali raskaus vaan tiesin kyseessä olevan kohdunulkoinen.

Loppuilta meni itkiessä ja päätin varata seuraavalle aamulle ajan yksityiseltä gynekologilta. Pieni toivo oli vielä siitä, että ultrassa näkyisi joku pieni tyyppi. 

Yöllä en nukkunut sekuntiakaan ja aamulla jännitti niin paljon, että meinasin oksentaa. Pääsin lääkärille, jossa pääsin heti ultrattavaksi. Kohdussa ei ollut mitään merkkejä raskaudesta, mutta ei myöskään kohdunulkoisesta. Lääkäri kuitenkin totesi kyseessä olevan todennäköisesti kohdunulkoinen. 

Minulta otettiin verikokeet ja hcg-arvo oli 311 eli aika matala. Tässä vaiheessa luovuin viimeistään toivosta normaalin raskauden suhteen. Onneksi arvo oli kuitenkin matala, sillä lääkäri kertoi etten voi lähteä loman viettoon mikäli arvo on kovin korkea. Kohdunulkoinen voi pahimmillaan olla nimittäin hengenvaarallinen.

Menin 48h päästä uusiin verikokeisiin ja hcg-arvo oli noussut 471. Tämän jo arvasin, sillä tissit olivat tulleet yön aikana hyvin hyvin kipeiksi. Lähdettiin kuitenkin mökille ja verikokeisiin menen jälleen tiistaina. 

Mitään kipuja ei ole onneksi ollut, lähinnä vatsassa välillä nipistelee ja tuntuu epämiellyttävälle. Kuitenkin takaraivossa on kuitenkin kokoajan, että mikäli kovat kivut alkavat niin sitten on lähdettävä heti sairaalaan. Tissit ovat kipeytyneet entisestään ja vatsan turvotuksen mukaan voisin olla viidennellä kuulla raskaana. Sillä pelkäänkin ettei arvo lähde itsestään laskuun vaan avuksi tarvitaan lääkettä ja verikokeissa ramppaaminen jatkuu. Vuoto on nyt muuttunut verisemmäksi, mutta se on normaalia kohdunulkoisessa eikä kerro arvon laskusta.

Henkisesti tämä onkin ollut sitten aikamoinen juttu taas. Välillä itkettää ja välillä koko tai lähinnä mun huono tuuri asioiden suhteen jo huvittaa. Tottakai tämmöisen piti tapahtua lomalla, jolloin oli tarkoitus nauttia ja levätä. Yöunet ovat olleet aika lyhyitä. Eikä tämä raskausoireiden olemassa olo helpota asiaa. Kiva "kärsiä" raskausoireista, vaikka oikeastaan en ole raskaana. Tai olen, mutta raskaus on väärässä paikassa ja tulee päättymään. 

Ajattelin kyllä hakea sairaslomaa vielä tämän loman päätteeksi, varsinkin jos arvo ei lähde laskuun. Mikä taas tuntuu munlaiselle tunnolliselle työntekijälle tiukkaa, mutta nyt on varmaan pakko pistää oma vointi etusijalle. 

Tämmöistä siis tänne. Jos jotain positiivista, niin ultrassa ei näkynyt mitään poikkeavuuksia. Lisäksi olen onnistunut puolen vuoden sisällä tulemaan kahdesti raskaaksi, vaikka ne ovatkin päättyneet surullisesti. Lisäksi vaaka näytti 5 kiloa vähemmän kuin ajattelin, kun lääkäri otti mun painon. Ja kevät tulee kovaa vauhtia. Meillä on miehen kanssa mennyt nyt myös tosi kivasti ja hän on ollut mulle todella suurena tukena nyt. 

Pakko yrittää ajatella positiivisesti, vaikka se välillä tuntuu aika vaikealta. 

Pitäkää peukkuja, että tämä olisi nopeasti ohi ja päästäisiin taas yrittämiseen ja normaaliin arkeen kiinni. :) 

<3 M