maanantai 9. marraskuuta 2020

Keskenmeno

 Sitä onnea ja iloa ei sitten kauaa kestänyt ja mun pelot osoittautui todeksi. Muutama tunti tuon edellisen postauksen kirjoitettuani alkoi vuoto ja heti tiesin, että tämä oli tässä. Vuoto on jatkunut tähän päivään asti ja jos en toisin tietäisi, luulisin että menkat tuli vain viikon myöhässä. Mitään sen suurempia kipuja ei ole eikä vuoto ole ollut oikeastaan runsaampaa kuin kuukautistenkaan aikana.

Henkisesti oonkin sit ollu aika rikki. Perjantain työpäivän tsemppasin jotenkin. Itku tuli samantien kun tulin kotiin ja oikeasti romahdin. Ilta meni itkiessä. Lauantaiaamuna oli herätessä parempi fiilis, mutta sieltähän se itku taas tuli kun hetken oli valveilla. Mutta eihän tälle mitään voi enkä olisi voinut asiaan itse mitenkään vaikuttaa. Ja jotenkin mulla oli alusta asti vahvasti se tunne, että tää ei tuu menee loppuun asti. Jotenkin sen vain tiesi. 

Toisaalta sain tästä taas uutta puhtiaja toivoa yritykseen, koska kroppa kuitenkin näyttää toimivan edes jotenkin. Yritystä jatketaan siis heti kunhan vuoto loppuu ja raskaustesti näyttää negatiivista. Testin ajattelin tehdä vasta sitten kun vuoto on oikeasti ohi ja toivotaan, että asia olisi sillä selvä ettei tarvitsisi mitään tyhjennystä tehdä. 

Vielä pitäisi soittaa neuvolaan ja perua perjantaina varaamani ensiaika. Nyt en siihen pysty.

On kyllä ollut harvinaisen paska vuosi tämä 2020. 

perjantai 6. marraskuuta 2020

RASKAANA!

En voi uskoa, että pystyin kirjoittamaan tuollaisen otsikon. Olen tehnyt nyt viisi raskaustestiä ja pakko se on alkaa uskomaan, että joku kaveri siellä on! <3 

Tein keskiviikkona aamupissasta uuden testin, johon tuli vahvempi viiva kuin tiistain testistä, josta laitoin tännekin kuvan. No torstaiaamuna aamupissan mukana lorahtikin verta ihan pönttöön asti ja toki säikähdin. En saanut tätä pois mielestä vaan tulin lounastunnilla kotiin ja mun oli pakko tehdä testi. Testissä näkyi todella haalea viiva, melkeinpä haaleampi kuin tuolloin tiistaina. En tiedä johtuiko siitä, että olin juonut pienen kupin kahvia sekä lasin vettä sekä edellisestä vessassa käymisestä oli vain hieman reilu 3h. 

Toki tuo haalennut testi sai mut kuitenkin huolestumaan ja huolissani olen edelleen, että meneekö tämä kesken vai onko kenties jo mennyt. Tein illalla töistä päästyäni vielä digitestin, johon tuli teksti "raskaana, 1-2 viikkoa". Nuo viikot sai mut myös huolestumaan, sillä olenhan jo pidemmällä. Mun tissit eivät ole myöskään niin arat kuin esimerkiksi alkuviikosta, jonka vuoksi olen huolissani että raskaushormonit ovat lähteneet laskuun, Lisäksi ruskeaa tuhrua/vuotoa on tullut melkeinpä joka vessareissun yhteydessä. Tänään aamulla mukana tuli hieman paksumpaakin "tuhrua". 

Tänään aamulla tein sitten jälleen yhden testin ja tässä kuva siitä: 


Eli edelleen aika haalea viiva, mutta viiva kuitenkin. Ja taas tässä ruudulla se näyttää myös haaleammalta mikä oikeasti on. 

Kävin eilen ostamassa raskausvitamiinit ja äsken soitin neuvolaan ja varasin ajan ensikäynnille. Puhuin myös hoitajalle tästä mun huolesta ja hän sanoikin, että nyt ei voi muuta kuin katsoa miten tilanne etenee. 

Ihanaa, mutta hyvin pelottavaa! Tää hetki on ollut niin toivottu, että en tiedä miten mun psyyke kestää tän. Mut pakko vaan nyt yrittää olla mahdollisimman rennosti. Ja muistaa se, etten mä pysty asiaan paljoakaan vaikuttaa paitsi toki huolehtimalla omasta sekä toki nyt myös vauvan hyvinvoinnista. Ja aion varmasti myös tehdä vielä raskaustestejä, koska niillä mä saan ees jonkinlaisen varmuuden, että joku siellä vielä on! Oon myös hyvin onnellinen jo pelkästään siitä, että kroppa toimii edes jotenkin. 

Nyt vaan toivotaan, että pikkuinen pysyy matkassa mukana ja heinäkuussa saadaan hänet syliin! <3






tiistai 3. marraskuuta 2020

Varovaisen toiveikas

 Tein testin noin tunti sitten. Aluksi testissä ei näkynyt mitään ja ajattelin, että jälleen väärä hälytys. Kuitenkin noin viiden minuutin päästä katsoin testiä uudelleen ja olin näkevinäni siinä haalean viivan. Tiedän, että testit antavat viivanpaikkoja yms., mutta nyt viiva näkyi selkeämmin kuin aiemmin.

Päätin purkaa testin ja siinä tosiaan näkyy viiva. Ei mikään vahvin viiva, mutta viiva kuitenkin. En kuitenkaan uskalla vielä innostua vaan teen huomenna aamulla uuden testin ja katsotaan mitä se näyttää. 



Viiva näkyy selkeämmin luonnossa kuin tuossa kuvassa, mutta näkyy tuossakin jotain :) Tässä koneella näkyy vielä heikommin kuin puhelimessa. Nyt vaan jännityksellä odottamaan miltä testi huomenna näyttää! 

-M 


maanantai 2. marraskuuta 2020

Terkut hiljaisuudesta

 Moikka pitkästä aikaa! Musta ei ole taas hetkeen kuulunut mitään. Monta kertaa on ollut mielessä, että pitäisi tulla tänne päivittelemään kuulumisia mutta se on sitten jäänyt kun on mukamas niin kiire jatkuvasti.

Mutta palataan kuulumisiin tarkemmin joskus myöhemmin. Sillä nyt oli pakko päästä tänne purkamaan jännitystä.


Täällä nimittäin meneillään oikein kunnon piinapäivät. Tänään on kp 30. Yleensä mun kierto on ollut sen 26-28 päivää. Mahaa on juilinut menkkamaisesti perjantaista lähtien ja joka vessareissulla oon ollut varma, että nyt ne menkat alkaa. Mutta eipä näy. Juiliminen on myös sellaista aaltoilevaa, että välillä juilii kunnolla ja kohta ei mitään. Tissit on hieman arat mutta ei niin kipeät kuin edellisellä kerralla kun olin raskaana. Muita "oireita" nyt ei sitten olekaan. Eilen aamulla/aamupäivästä tuli hetkittäin sellainen krapulainen olo.

Ei pitäisi taas innostua liikaa, mutta pakko myöntää että se on todella vaikeaa. Myönnän, että oon jo katsonut kaikenlaisilla laskureilla milloin laskettu aika olisi ja oon jopa miettinyt millä tavalla kertoisin raskaudesta mun vanhemmille. Kunnes toppuuttelen itseäni ja totean, että sieltä ne menkat vielä tulee. 

Joulukuussa tulee vuosi siitä, kun lopetin pillerit. Ollaan menty tää vuosi ilman turhia stressailuja tai oviksen tikuttamisia. Mulla on pari sovellusta, joita oon käyttänyt lähinnä kieron seuraamiseen. 

Etenkin tämä meneillään oleva kierto on ollut sellainen ettei oviksen ajankohdasta ole ollut oikein tarkkaa havaintoa sekä makuuhuoneen puolella ollut hiljaisempaa. En missään vaiheessa edes osannut haaveilla raskautumisesta tässä kierrossa, kunnes yhtäkkiä menkkoja ei kuulukaan.

Edelleen odotan menkkoja alkaviksi enkä oikein pysty enkä uskallakaan toivoa, että nyt olisi meidän vuoro. Vaikka olisihan se ihanaa. 

Ollaan oltu tää viikonloppu mun vanhempien luona ja tänään mennään kotiin. Katsotaan jos huomenna uskaltaisi testata ellei ne menkat päätä sieltä ilmestyä. Tosin en tiedä kumpi olisi pahempi pettymys - menkat vai negatiivinen testi.

-M