keskiviikko 8. huhtikuuta 2020

Poikkeusajan kuulumisia

Moikka! Ajattelin tulla kirjoittelemaan kuulumisia tännekin.

Enpä vielä kuukausi sitten olisi osannut odottaa miten maailma ja oma elämä voikin muuttua niin hetkessä. Olin noin kuukausi sitten vanhemmillani ja silloin ehkä vielä vähän naureskeltiin tämän koronan aiheuttamalle hysterialle. Siitä kaksi viikkoa eteenpäin niin korona alkoi vaikuttamaan myös omaan arkeen. Ja onhan tämä ollut aikamoista uuteen totuttelua ja epätietoisuuden sietämisen opettelua.

Töissä meidät määrättiin heti etätöihin, toki pakolliset ja akuutit asiakastapaamiset edelleen hoidetaan. Olen siis töissä sosiaalipuolella ja työt jatkuu poikkeustilasta huolimatta - ihmisten hätä ja tarvitse apu lisääntyy tällaisten kriisien myötä. Meillä on myös siirretty melkein puolet työntekijöistä lastensuojelulaitoksiin. Itse olen toistaiseksi välttänyt siirrot, mutta tämä saattaa tapahtua milloin vain mikä tuo myös oman lisänsä tähän tilanteeseen. Ei ole helppo siirtyä omista töistä yhtäkkiä kolmivuorotyöhön sekä laitosmaailmaan. Ja tämä toki tarkoittaa meille ei-siirretyille tuplasti töitä, koska siirrettyjen asiakkaat pitää tottakai myös hoitaa. 

Mulla alkoi kauan odotettu kevätloma viikko sitten tiistaina. Esimieheni soitti minulle viime tiistaina ja toivotteli hyvää lomaa, mutta muistutti että minut voidaan kutsua lomalta töihin. Onneksi tähän mennessä olen kuitenkin saanut viettää lomaani rauhassa, vaikka se hyvin erilainen loma onkin ollut. Meidän oli tarkoitus lähteä ulkomaille, mutta kerrankin siitä oli hyötyä, että tupataan tekemään asiat viime tippaan. Ei siis onneksi ehditty vielä varaamaan mitään matkaa. Seuraavaksi suunnitelmissa oli lähteä naapurimaahan kylpylään, mutta sekin vaihtoehto sulkeutui aika nopeasti. Viimeisenä vaihtoehtona oli lähteä vanhempieni luokse koko lomaksi, mutta Uudenmaan rajojen sulkeuduttua sekin meni. 

Pakko sanoa, että vaikka ymmärrän Uudenmaan sulkemisen täysin, niin itkuhan siinä tuli kun tajusin etten pääse vanhempieni luokse. Välimatkan vuoksi pääsen kuitenkin suht harvoin käymään heidän luonaan ja olemaan pidemmän aikaa. Nyt seuraava mahdollisuus on sitten heinäkuussa, kun (JOS) kesälomani alkaa. Lisäksi toki huoli omista vanhemmistani on suuri. Isäni kuuluu ikänsä puolesta riskiryhmään ja äitini on erilaisten sairauksien vuoksi fyysisesti heikossa kunnossa, joten tottakai pelkään kovasti sitä että he sairastuvat enkä edes pääse heidän luokseen. 

Tunteet ovat kyllä heitelleet tässä ihan laidasta laitaan. Välillä mieli on ihan rauhallinen, mutta välillä stressi ja väsymys ovat vieneet kyllä 100-0 ja olen monesti muun muassa itkenyt sitä, että vanhempani tulevat kuolemaan tähän virukseen. Tämä on onneksi kestänyt kuitenkin ihan maksimissaan 5 minuuttia ja hieman itkeskeltyäni olen taas täysin fine. Sitten pitäisi vielä yrittää pitää huolta asiakkaista ja jaksaa tsempata heitä, vaikka välillä tuntuu että oma mielenterveys levähtää hetkellä millä hyvänsä. 

Olen tosiaan ollut nyt viimeisen viikon lomalla ja vielä olisi viikko edessä. Loma on kuitenkin aina loma, vaikka kaikki suunnitelmat peruuntuivatkin. Myös ne B-suunnitelmat. Olen nimittäin ollut viimeiset kolme viikkoa enemmän tai vähemmän kipeänä. Viime tiistaina kävin lääkärissä ja minulla todettiin mm. keuhkoputkentulehdus. Perjantaina jouduin vierailemaan Laaksossa koronaan viittavien oireiden vuoksi, mutta käynti oli turha. Kipeänä oleminen kuitenkin jatkui antibioottikuurista huolimatta, joten tästä syystä pääsin eilen koronatestiin ja nyt jännitetään sitten tuloksia. Itse en usko, että minulla kyseistä virusta on, mutta onhan se hyvä testata niin saadaan ainakin se poissuljettua. Mutta toisin sanoen koko lomani on mennyt kipeänä. Onneksi en niin kipeä ole ollut etten olisi jaksanut tehdä mitään. Kodin ulkopuolelle en ole uskaltanut lähteä, mutta olen saanut tehtyä suursiivouksen kotona ja oikeasti myös ihan vaan ollut ja levännyt. Mutta kyllä välillä tuntuu, että seinät kaatuu päälle. Tää tilanne on silti vaan hyväksyttävä ja toivotaan, että tilanne rauhoittuisi pian ja päästäisiin taas elämään normaalia arkea.

Mutta muuten elämä kyllä hymyilee tästä koronasta huolimatta. Positiivista raskaustestiä ei olla vielä onnistuttu saamaan, mutta yritys jatkuu. Parisuhderintamalla menee myös hyvin, joka tuntuu erityisen hyvältä kaikkien meidän kokemien haasteiden jälkeen. Lisäksi haimme pankista asuntolainalupauksen, tosin tilanne ei nyt ole mitenkään otollisin asunnon ostamiselle, mutta saapahan ainakin katsella luvan kanssa omia asuntoja. 

Ja pakko sanoa vielä se, että olen onnellinen ettei oma synnytys ole nyt lähellä. Olisi kamalaa, kun oma mies ei saisi jäädä tueksi sairaalaan vaan hän joutuisi lähtemään kotiin lapsen synnyttyä. Toisaalta ymmärrän, että rajoituksia joudutaan tekemään, mutta tuo tuntuu kyllä erityisen rajulta. 

Mitä tuntemuksia korona on teissä herättänyt? Oletteko pysyneet terveinä?

Kyllä tämä tästä. Ja onneksi kevät on saapunut, joka vähän helpottaa tätä kaikkea <3