lauantai 25. tammikuuta 2020

Oireitako?

Noniin, kp 20 meneillään. Oviksen olin bongaavinani alkuviikosta ja se kyllä hyödynnettiin. Nyt on sitten alkanut oman kropan kuulostelu ja miettiminen, että voisiko erilaiset oireet johtua mahdollisesti raskautumisesta.

Mitä tuntemuksia täällä on sitten bongailtu. Lähinnä alavatsaa nipistelee ja jomottaa menkkakipumaisesti välillä aika kovastikin ja vatsa turpoaa helposti. Lisäksi huomasin tänään että tissejä aristaa mikä yleensä tapahtuu juuri ennen kuukautisia. Ja viimeksi kun tulin raskaaksi niin tissit olivat aivan järjettömän kipeät! Lisäksi mulla on vaan jotenkin tosi jännä olo vaikkei tässä vaiheessa nyt vielä mitään kunnon oireita ole. 

Voihan se olla että ne kuukautisetkin tekee siellä tuloaan, vaikka eka luomukierto olikin sen 28 päivää.

Mut kyllä sitä väkisinkin miettii että olisiko tämä voinut käydä tällä kertaa näinkin nopeasti. Mutta nyt jäitä hattuun ja katsotaan mitä tuleman pitää. 

Mutta olishan se vaan niiiiin mahdottoman ihanaa, jos pieni ihme olisi saanut alkunsa. En osaa edes kuvitella sitä tunnetta. <3

sunnuntai 5. tammikuuta 2020

Hyvää uutta vuotta 2020!

Moikka taas ja ihanaa uutta vuotta 2020! Toivottavasti teidän vuoden vaihde sujui hyvin. Mun vuosi vaihtui rennoissa merkeissä, käytiin miehen kanssa syömässä ja katsomassa ilotulitukset ja sitten hyvissä ajoin kotiin.

Some on ollut täynnä postauksia ihmisten kuluneesta vuosikymmenestä ja se väkisinkin sai ajattelemaan myös mitä itselle on tapahtunut viimeisen kymmenen vuoden aikana.

2011 kihlauduin, 2012 valmistuin ammattikorkeakoulusta, 2013 menin naimisiin, 2013-2014 liian monta negatiivista raskaustestiä, itkua ja ahdistusta. 2015 alkuvuodesta mun luottamus romutettiin täysin ja tästä seurasi avioero. Huomasin myös olevani raskaana, joka päättyikin kesken heti alkujaan. Loppuvuosi menikin semmosessa sumussa ja itsensä uudelleen etsimisessä etten oikein edes muista siitä mitään. Näin jälkikäteen ajateltuna ihmettelen miten selvisin siitä kaikesta, vaikka en mä rehellisesti oo varmaan vieläkään ihan täysin käsitellyt sitä kaikkea. Suurin kiitos kuuluu nykyiselle miehelleni, joka oli ensin ystävä johon pikkuhiljaa ihastuin ja lopulta rakastuin. Yhteen muutettiin vuonna 2016 ja yhteiselo on ollut kyllä yhtä tunteiden vuoristorataa, mutta tässä ollaan edelleen. 2018 juhlin kolmekymppisiä. Loppuvuodesta 2018 vaihdoin työpaikkaa, joka on vaikuttanut merkittävästi parantunut mun vointia ihan kaikin tavoin.

Väliin mahtuu paljon hyviä ja huonoja hetkiä, paljon ihania hetkiä ja reissuja niin miehen kuin ystävien kanssa, paljon naurua ja itkua, ylitsepääsemätöntä onnea mutta myös epätoivoa ja oman jaksamisen koettelua. Paljon on ollut huolta myös läheisten terveydestä ja nyt elokuussa isäni kävi lähellä kuolemaa, joka sai ajattelemaan asioista ja elämästä ihan eri tavalla. Kymmenen vuoden aikana elämään on tullut paljon ihania uusia ihmisiä, mutta osa on myös jäänyt.

Mä en oo ikinä tehnyt mitään uudenvuoden lupauksia, mutta tänä vuonna mä tein. Sairastelin viime vuonna todella paljon ja tämäkin vuosi on alkanut kamalalla flunssalla. Päätin että tänä vuonna pidän parempaa huolta itsestäni niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Haluan myös panostaa mulle tärkeisiin ihmissuhteisiin enemmän ja jättää taas enemmän taka-alalle niitä, jotka saavat minulle vain huonon fiiliksen. Olemme myös nyt keväästä asti yrittäneet etsiä meille uutta isompaa asuntoa, mutta sellaista ei ole vielä löytynyt. Tavoitteena onkin seuraavan vuoden aikana sellainen löytää ja tottakai olisi ihanaa, jos se asunto olisi vielä ihan ikioma. Meillä on ollut myös rahallisesti todella tiukkaa miehen opiskeluiden vuoksi ja olen käytännössä elättänyt meitä pienellä palkallani. Nyt miehellä alkoi viimeinen vuosi opiskelua ja toivon että kaikki menee niin hyvin että ensi jouluna saadaan juhlia valmistujaisia ja elämä helpottaa siltäkin osin.

Mutta tietenkin tärkein toive tälle vuodelle olisi se positiivinen raskaustesti. Ja tietenkin toivon että raskaus sujuisi hyvin ja saisimme terveen lapsen, mutta aloitetaan siitä positiivisesta raskaustestistä :)

Tähän loppuun vielä kuulumiset raskautumisen suhteen. Kroppa on suhtautunut (toistaiseksi) yllättävän iisisti pillereiden lopettamiseen. Mitä nyt välillä on olo kun sellaisella seinään heitettävällä limalla mitä oli lapsena. Naama ja hiukset rasvoittuvat sen verran reippaasti. Viimeksi kun lopetin pillerit niin mun naama ja selkä alkoivat kukkimaan ihan kunnolla, toivotaan että tällä kertaa säästytään siltä. Omasta mielestäni tunnistin ovulaation, mutta valitettavasti se jäi hyödyntämättä sillä olimme juuri tuon ajan eri kaupungeissa.

Tällä hetkellä kuitenkin näyttää siltä että kroppa toimisi ihan ok ja olo on muutenkin jotenkin todella toiveikas. Katselin eilen Youtubesta ihmisten videoita hetkestä kun tekevät positiivisen raskaustestin. Varsinkin videot joissa testit tehtiin yhdessä puolison kanssa sai mun kyynelkanavat aukeamaan enkä malttaisi odottaa että itse pääsen kokemaan tuon!

Mutta joo, tulipa kunnon höpöttelypostaus. Ei yhtään huomaa että oon kuudetta päivää neljän seinän sisällä. Mutta ihanaa kun tänään sunnuntai onkin lauantai ja huomenna saa vielä nauttia vapaapäivästä :) tänään ajattelin uhmata flunssaa ja lähteä katsastamaan Lux Helsingin.

Onko teillä millasia odotuksia tai toiveita vuodelle 2020?

Palataan taas! <3