maanantai 9. marraskuuta 2020

Keskenmeno

 Sitä onnea ja iloa ei sitten kauaa kestänyt ja mun pelot osoittautui todeksi. Muutama tunti tuon edellisen postauksen kirjoitettuani alkoi vuoto ja heti tiesin, että tämä oli tässä. Vuoto on jatkunut tähän päivään asti ja jos en toisin tietäisi, luulisin että menkat tuli vain viikon myöhässä. Mitään sen suurempia kipuja ei ole eikä vuoto ole ollut oikeastaan runsaampaa kuin kuukautistenkaan aikana.

Henkisesti oonkin sit ollu aika rikki. Perjantain työpäivän tsemppasin jotenkin. Itku tuli samantien kun tulin kotiin ja oikeasti romahdin. Ilta meni itkiessä. Lauantaiaamuna oli herätessä parempi fiilis, mutta sieltähän se itku taas tuli kun hetken oli valveilla. Mutta eihän tälle mitään voi enkä olisi voinut asiaan itse mitenkään vaikuttaa. Ja jotenkin mulla oli alusta asti vahvasti se tunne, että tää ei tuu menee loppuun asti. Jotenkin sen vain tiesi. 

Toisaalta sain tästä taas uutta puhtiaja toivoa yritykseen, koska kroppa kuitenkin näyttää toimivan edes jotenkin. Yritystä jatketaan siis heti kunhan vuoto loppuu ja raskaustesti näyttää negatiivista. Testin ajattelin tehdä vasta sitten kun vuoto on oikeasti ohi ja toivotaan, että asia olisi sillä selvä ettei tarvitsisi mitään tyhjennystä tehdä. 

Vielä pitäisi soittaa neuvolaan ja perua perjantaina varaamani ensiaika. Nyt en siihen pysty.

On kyllä ollut harvinaisen paska vuosi tämä 2020. 

perjantai 6. marraskuuta 2020

RASKAANA!

En voi uskoa, että pystyin kirjoittamaan tuollaisen otsikon. Olen tehnyt nyt viisi raskaustestiä ja pakko se on alkaa uskomaan, että joku kaveri siellä on! <3 

Tein keskiviikkona aamupissasta uuden testin, johon tuli vahvempi viiva kuin tiistain testistä, josta laitoin tännekin kuvan. No torstaiaamuna aamupissan mukana lorahtikin verta ihan pönttöön asti ja toki säikähdin. En saanut tätä pois mielestä vaan tulin lounastunnilla kotiin ja mun oli pakko tehdä testi. Testissä näkyi todella haalea viiva, melkeinpä haaleampi kuin tuolloin tiistaina. En tiedä johtuiko siitä, että olin juonut pienen kupin kahvia sekä lasin vettä sekä edellisestä vessassa käymisestä oli vain hieman reilu 3h. 

Toki tuo haalennut testi sai mut kuitenkin huolestumaan ja huolissani olen edelleen, että meneekö tämä kesken vai onko kenties jo mennyt. Tein illalla töistä päästyäni vielä digitestin, johon tuli teksti "raskaana, 1-2 viikkoa". Nuo viikot sai mut myös huolestumaan, sillä olenhan jo pidemmällä. Mun tissit eivät ole myöskään niin arat kuin esimerkiksi alkuviikosta, jonka vuoksi olen huolissani että raskaushormonit ovat lähteneet laskuun, Lisäksi ruskeaa tuhrua/vuotoa on tullut melkeinpä joka vessareissun yhteydessä. Tänään aamulla mukana tuli hieman paksumpaakin "tuhrua". 

Tänään aamulla tein sitten jälleen yhden testin ja tässä kuva siitä: 


Eli edelleen aika haalea viiva, mutta viiva kuitenkin. Ja taas tässä ruudulla se näyttää myös haaleammalta mikä oikeasti on. 

Kävin eilen ostamassa raskausvitamiinit ja äsken soitin neuvolaan ja varasin ajan ensikäynnille. Puhuin myös hoitajalle tästä mun huolesta ja hän sanoikin, että nyt ei voi muuta kuin katsoa miten tilanne etenee. 

Ihanaa, mutta hyvin pelottavaa! Tää hetki on ollut niin toivottu, että en tiedä miten mun psyyke kestää tän. Mut pakko vaan nyt yrittää olla mahdollisimman rennosti. Ja muistaa se, etten mä pysty asiaan paljoakaan vaikuttaa paitsi toki huolehtimalla omasta sekä toki nyt myös vauvan hyvinvoinnista. Ja aion varmasti myös tehdä vielä raskaustestejä, koska niillä mä saan ees jonkinlaisen varmuuden, että joku siellä vielä on! Oon myös hyvin onnellinen jo pelkästään siitä, että kroppa toimii edes jotenkin. 

Nyt vaan toivotaan, että pikkuinen pysyy matkassa mukana ja heinäkuussa saadaan hänet syliin! <3






tiistai 3. marraskuuta 2020

Varovaisen toiveikas

 Tein testin noin tunti sitten. Aluksi testissä ei näkynyt mitään ja ajattelin, että jälleen väärä hälytys. Kuitenkin noin viiden minuutin päästä katsoin testiä uudelleen ja olin näkevinäni siinä haalean viivan. Tiedän, että testit antavat viivanpaikkoja yms., mutta nyt viiva näkyi selkeämmin kuin aiemmin.

Päätin purkaa testin ja siinä tosiaan näkyy viiva. Ei mikään vahvin viiva, mutta viiva kuitenkin. En kuitenkaan uskalla vielä innostua vaan teen huomenna aamulla uuden testin ja katsotaan mitä se näyttää. 



Viiva näkyy selkeämmin luonnossa kuin tuossa kuvassa, mutta näkyy tuossakin jotain :) Tässä koneella näkyy vielä heikommin kuin puhelimessa. Nyt vaan jännityksellä odottamaan miltä testi huomenna näyttää! 

-M 


maanantai 2. marraskuuta 2020

Terkut hiljaisuudesta

 Moikka pitkästä aikaa! Musta ei ole taas hetkeen kuulunut mitään. Monta kertaa on ollut mielessä, että pitäisi tulla tänne päivittelemään kuulumisia mutta se on sitten jäänyt kun on mukamas niin kiire jatkuvasti.

Mutta palataan kuulumisiin tarkemmin joskus myöhemmin. Sillä nyt oli pakko päästä tänne purkamaan jännitystä.


Täällä nimittäin meneillään oikein kunnon piinapäivät. Tänään on kp 30. Yleensä mun kierto on ollut sen 26-28 päivää. Mahaa on juilinut menkkamaisesti perjantaista lähtien ja joka vessareissulla oon ollut varma, että nyt ne menkat alkaa. Mutta eipä näy. Juiliminen on myös sellaista aaltoilevaa, että välillä juilii kunnolla ja kohta ei mitään. Tissit on hieman arat mutta ei niin kipeät kuin edellisellä kerralla kun olin raskaana. Muita "oireita" nyt ei sitten olekaan. Eilen aamulla/aamupäivästä tuli hetkittäin sellainen krapulainen olo.

Ei pitäisi taas innostua liikaa, mutta pakko myöntää että se on todella vaikeaa. Myönnän, että oon jo katsonut kaikenlaisilla laskureilla milloin laskettu aika olisi ja oon jopa miettinyt millä tavalla kertoisin raskaudesta mun vanhemmille. Kunnes toppuuttelen itseäni ja totean, että sieltä ne menkat vielä tulee. 

Joulukuussa tulee vuosi siitä, kun lopetin pillerit. Ollaan menty tää vuosi ilman turhia stressailuja tai oviksen tikuttamisia. Mulla on pari sovellusta, joita oon käyttänyt lähinnä kieron seuraamiseen. 

Etenkin tämä meneillään oleva kierto on ollut sellainen ettei oviksen ajankohdasta ole ollut oikein tarkkaa havaintoa sekä makuuhuoneen puolella ollut hiljaisempaa. En missään vaiheessa edes osannut haaveilla raskautumisesta tässä kierrossa, kunnes yhtäkkiä menkkoja ei kuulukaan.

Edelleen odotan menkkoja alkaviksi enkä oikein pysty enkä uskallakaan toivoa, että nyt olisi meidän vuoro. Vaikka olisihan se ihanaa. 

Ollaan oltu tää viikonloppu mun vanhempien luona ja tänään mennään kotiin. Katsotaan jos huomenna uskaltaisi testata ellei ne menkat päätä sieltä ilmestyä. Tosin en tiedä kumpi olisi pahempi pettymys - menkat vai negatiivinen testi.

-M

keskiviikko 8. huhtikuuta 2020

Poikkeusajan kuulumisia

Moikka! Ajattelin tulla kirjoittelemaan kuulumisia tännekin.

Enpä vielä kuukausi sitten olisi osannut odottaa miten maailma ja oma elämä voikin muuttua niin hetkessä. Olin noin kuukausi sitten vanhemmillani ja silloin ehkä vielä vähän naureskeltiin tämän koronan aiheuttamalle hysterialle. Siitä kaksi viikkoa eteenpäin niin korona alkoi vaikuttamaan myös omaan arkeen. Ja onhan tämä ollut aikamoista uuteen totuttelua ja epätietoisuuden sietämisen opettelua.

Töissä meidät määrättiin heti etätöihin, toki pakolliset ja akuutit asiakastapaamiset edelleen hoidetaan. Olen siis töissä sosiaalipuolella ja työt jatkuu poikkeustilasta huolimatta - ihmisten hätä ja tarvitse apu lisääntyy tällaisten kriisien myötä. Meillä on myös siirretty melkein puolet työntekijöistä lastensuojelulaitoksiin. Itse olen toistaiseksi välttänyt siirrot, mutta tämä saattaa tapahtua milloin vain mikä tuo myös oman lisänsä tähän tilanteeseen. Ei ole helppo siirtyä omista töistä yhtäkkiä kolmivuorotyöhön sekä laitosmaailmaan. Ja tämä toki tarkoittaa meille ei-siirretyille tuplasti töitä, koska siirrettyjen asiakkaat pitää tottakai myös hoitaa. 

Mulla alkoi kauan odotettu kevätloma viikko sitten tiistaina. Esimieheni soitti minulle viime tiistaina ja toivotteli hyvää lomaa, mutta muistutti että minut voidaan kutsua lomalta töihin. Onneksi tähän mennessä olen kuitenkin saanut viettää lomaani rauhassa, vaikka se hyvin erilainen loma onkin ollut. Meidän oli tarkoitus lähteä ulkomaille, mutta kerrankin siitä oli hyötyä, että tupataan tekemään asiat viime tippaan. Ei siis onneksi ehditty vielä varaamaan mitään matkaa. Seuraavaksi suunnitelmissa oli lähteä naapurimaahan kylpylään, mutta sekin vaihtoehto sulkeutui aika nopeasti. Viimeisenä vaihtoehtona oli lähteä vanhempieni luokse koko lomaksi, mutta Uudenmaan rajojen sulkeuduttua sekin meni. 

Pakko sanoa, että vaikka ymmärrän Uudenmaan sulkemisen täysin, niin itkuhan siinä tuli kun tajusin etten pääse vanhempieni luokse. Välimatkan vuoksi pääsen kuitenkin suht harvoin käymään heidän luonaan ja olemaan pidemmän aikaa. Nyt seuraava mahdollisuus on sitten heinäkuussa, kun (JOS) kesälomani alkaa. Lisäksi toki huoli omista vanhemmistani on suuri. Isäni kuuluu ikänsä puolesta riskiryhmään ja äitini on erilaisten sairauksien vuoksi fyysisesti heikossa kunnossa, joten tottakai pelkään kovasti sitä että he sairastuvat enkä edes pääse heidän luokseen. 

Tunteet ovat kyllä heitelleet tässä ihan laidasta laitaan. Välillä mieli on ihan rauhallinen, mutta välillä stressi ja väsymys ovat vieneet kyllä 100-0 ja olen monesti muun muassa itkenyt sitä, että vanhempani tulevat kuolemaan tähän virukseen. Tämä on onneksi kestänyt kuitenkin ihan maksimissaan 5 minuuttia ja hieman itkeskeltyäni olen taas täysin fine. Sitten pitäisi vielä yrittää pitää huolta asiakkaista ja jaksaa tsempata heitä, vaikka välillä tuntuu että oma mielenterveys levähtää hetkellä millä hyvänsä. 

Olen tosiaan ollut nyt viimeisen viikon lomalla ja vielä olisi viikko edessä. Loma on kuitenkin aina loma, vaikka kaikki suunnitelmat peruuntuivatkin. Myös ne B-suunnitelmat. Olen nimittäin ollut viimeiset kolme viikkoa enemmän tai vähemmän kipeänä. Viime tiistaina kävin lääkärissä ja minulla todettiin mm. keuhkoputkentulehdus. Perjantaina jouduin vierailemaan Laaksossa koronaan viittavien oireiden vuoksi, mutta käynti oli turha. Kipeänä oleminen kuitenkin jatkui antibioottikuurista huolimatta, joten tästä syystä pääsin eilen koronatestiin ja nyt jännitetään sitten tuloksia. Itse en usko, että minulla kyseistä virusta on, mutta onhan se hyvä testata niin saadaan ainakin se poissuljettua. Mutta toisin sanoen koko lomani on mennyt kipeänä. Onneksi en niin kipeä ole ollut etten olisi jaksanut tehdä mitään. Kodin ulkopuolelle en ole uskaltanut lähteä, mutta olen saanut tehtyä suursiivouksen kotona ja oikeasti myös ihan vaan ollut ja levännyt. Mutta kyllä välillä tuntuu, että seinät kaatuu päälle. Tää tilanne on silti vaan hyväksyttävä ja toivotaan, että tilanne rauhoittuisi pian ja päästäisiin taas elämään normaalia arkea.

Mutta muuten elämä kyllä hymyilee tästä koronasta huolimatta. Positiivista raskaustestiä ei olla vielä onnistuttu saamaan, mutta yritys jatkuu. Parisuhderintamalla menee myös hyvin, joka tuntuu erityisen hyvältä kaikkien meidän kokemien haasteiden jälkeen. Lisäksi haimme pankista asuntolainalupauksen, tosin tilanne ei nyt ole mitenkään otollisin asunnon ostamiselle, mutta saapahan ainakin katsella luvan kanssa omia asuntoja. 

Ja pakko sanoa vielä se, että olen onnellinen ettei oma synnytys ole nyt lähellä. Olisi kamalaa, kun oma mies ei saisi jäädä tueksi sairaalaan vaan hän joutuisi lähtemään kotiin lapsen synnyttyä. Toisaalta ymmärrän, että rajoituksia joudutaan tekemään, mutta tuo tuntuu kyllä erityisen rajulta. 

Mitä tuntemuksia korona on teissä herättänyt? Oletteko pysyneet terveinä?

Kyllä tämä tästä. Ja onneksi kevät on saapunut, joka vähän helpottaa tätä kaikkea <3 

lauantai 8. helmikuuta 2020

Onneksi en innostunut liikaa

Jep, kuukautiset alkoivat torstaina. Niinkuin vähän arvelinkin, että nyt on vain pidempi kierto kuin edellinen.

Ja tätä mä osasin odottaa. Se olisi ollut todellinen yllätys mikäli nyt olisi käynyt toisin. Aiempi vuoden yritys on onneksi opettanut sen etten heti innostu ja aseta turhia toiveita. Vaikka tottakai se harmittaa. Mutta jotenkin sitä on oppinut myös suojelemaan itseään. 

Oireet vain mietityttää ja päätinkin että varaan nyt gynekologille ajan. Onhan se hyvä käydä muutenkin tarkistuttamassa että onko kaikki ok yrityksen kannalta.

Kävin keskiviikkona työhaastattelussa ja toivon niin että saisin sen työn, se kuulostaa ihan mun jutulta! Alkuviikosta se selvinnee. Ja ensi viikonloppuna lähdetään mun parhaan ystävän kanssa Tallinnaan kylpylöimään, enpä malttaisi odottaa! ❣️

Uutta kiertoa kohti siis! 

maanantai 3. helmikuuta 2020

Kp 29/28

Odottelin tänään menkkoja alkavaksi, mutta eipä näy. Tai viimeksi kuukautiskierto oli sen 28 päivää. Voihan se olla että kroppa muovautuu vielä pillerittömään elämään ja sen vuoksi kierron pituuskin vaihtelee. Lueskelin vanhoja kirjoituksia niin silloin kierrot ovat kestäneet 24 päivästä 34 päivään.

Mutta väkisinkin sitä miettii, että voisiko nyt tapahtua se kaikista toivotuin lopputulos. Oudot oireet ovat jatkuneet koko tämän ajan. Alavatsaa nipistelee ja välillä se jopa ehkä vähän kipuilee. Sitä tunnetta on tosi vaikea kuvailla. Alavatsa on jatkuvasti turvonnut ja päivän päätteeksi näytän siltä että olisin kuudennella kuulla raskaana. Tissit kipeytyivät silloin kun viimeksi kirjoittelin, välillä arkuus on ollut poissa ja nyt alkanut taas. Mulla on ollut todella etova olo nyt parina aamuna. Mielialat heittelee.

Toisaalta mietin että olisko mun ovis voinut sittenkin tapahtua vasta tuolloin kp 20 tienoihin, koska silloin oli hyvin oviksen kaltaisia oireita, vaikka olin niitä bongaavinani myös aiemmin.

Kärsimättömänä ihmisenä tein testin lauantaina eli silloin oli kp 27. Kovasti olin siinä huomaavinani hyvin hyvin haalean viivan. Tiedän että silmät näkee helposti sen mitä siinä haluaa nähdä tai sitten se voi olla myös viivanpaikka - jos siinä edes näkyi mitään.

Nyt en uskalla testata. En nimittäin kestä jos siinä testissä ei näy mitään. Vaikka tiedän sen olevan paljon enemmän mahdollista kuin se että se näyttäisi plussaa. Mutta silti en halua kohdata sitä vielä vaan odottelen josko ne menkat sieltä tulisi. Toki samalla ajattelen, että jos oireet ei johdu raskaudesta niin onko mulla sitten joku muu mikä oireet aiheuttaa. Ikinä ennen ei nimittäin oo ollut tällaista. 

Katsotaan mitä tapahtuu. Pitäkää silti pliis mulle peukkuja että oireet johtuisikin raskaudesta, jooko? 

lauantai 25. tammikuuta 2020

Oireitako?

Noniin, kp 20 meneillään. Oviksen olin bongaavinani alkuviikosta ja se kyllä hyödynnettiin. Nyt on sitten alkanut oman kropan kuulostelu ja miettiminen, että voisiko erilaiset oireet johtua mahdollisesti raskautumisesta.

Mitä tuntemuksia täällä on sitten bongailtu. Lähinnä alavatsaa nipistelee ja jomottaa menkkakipumaisesti välillä aika kovastikin ja vatsa turpoaa helposti. Lisäksi huomasin tänään että tissejä aristaa mikä yleensä tapahtuu juuri ennen kuukautisia. Ja viimeksi kun tulin raskaaksi niin tissit olivat aivan järjettömän kipeät! Lisäksi mulla on vaan jotenkin tosi jännä olo vaikkei tässä vaiheessa nyt vielä mitään kunnon oireita ole. 

Voihan se olla että ne kuukautisetkin tekee siellä tuloaan, vaikka eka luomukierto olikin sen 28 päivää.

Mut kyllä sitä väkisinkin miettii että olisiko tämä voinut käydä tällä kertaa näinkin nopeasti. Mutta nyt jäitä hattuun ja katsotaan mitä tuleman pitää. 

Mutta olishan se vaan niiiiin mahdottoman ihanaa, jos pieni ihme olisi saanut alkunsa. En osaa edes kuvitella sitä tunnetta. <3

sunnuntai 5. tammikuuta 2020

Hyvää uutta vuotta 2020!

Moikka taas ja ihanaa uutta vuotta 2020! Toivottavasti teidän vuoden vaihde sujui hyvin. Mun vuosi vaihtui rennoissa merkeissä, käytiin miehen kanssa syömässä ja katsomassa ilotulitukset ja sitten hyvissä ajoin kotiin.

Some on ollut täynnä postauksia ihmisten kuluneesta vuosikymmenestä ja se väkisinkin sai ajattelemaan myös mitä itselle on tapahtunut viimeisen kymmenen vuoden aikana.

2011 kihlauduin, 2012 valmistuin ammattikorkeakoulusta, 2013 menin naimisiin, 2013-2014 liian monta negatiivista raskaustestiä, itkua ja ahdistusta. 2015 alkuvuodesta mun luottamus romutettiin täysin ja tästä seurasi avioero. Huomasin myös olevani raskaana, joka päättyikin kesken heti alkujaan. Loppuvuosi menikin semmosessa sumussa ja itsensä uudelleen etsimisessä etten oikein edes muista siitä mitään. Näin jälkikäteen ajateltuna ihmettelen miten selvisin siitä kaikesta, vaikka en mä rehellisesti oo varmaan vieläkään ihan täysin käsitellyt sitä kaikkea. Suurin kiitos kuuluu nykyiselle miehelleni, joka oli ensin ystävä johon pikkuhiljaa ihastuin ja lopulta rakastuin. Yhteen muutettiin vuonna 2016 ja yhteiselo on ollut kyllä yhtä tunteiden vuoristorataa, mutta tässä ollaan edelleen. 2018 juhlin kolmekymppisiä. Loppuvuodesta 2018 vaihdoin työpaikkaa, joka on vaikuttanut merkittävästi parantunut mun vointia ihan kaikin tavoin.

Väliin mahtuu paljon hyviä ja huonoja hetkiä, paljon ihania hetkiä ja reissuja niin miehen kuin ystävien kanssa, paljon naurua ja itkua, ylitsepääsemätöntä onnea mutta myös epätoivoa ja oman jaksamisen koettelua. Paljon on ollut huolta myös läheisten terveydestä ja nyt elokuussa isäni kävi lähellä kuolemaa, joka sai ajattelemaan asioista ja elämästä ihan eri tavalla. Kymmenen vuoden aikana elämään on tullut paljon ihania uusia ihmisiä, mutta osa on myös jäänyt.

Mä en oo ikinä tehnyt mitään uudenvuoden lupauksia, mutta tänä vuonna mä tein. Sairastelin viime vuonna todella paljon ja tämäkin vuosi on alkanut kamalalla flunssalla. Päätin että tänä vuonna pidän parempaa huolta itsestäni niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Haluan myös panostaa mulle tärkeisiin ihmissuhteisiin enemmän ja jättää taas enemmän taka-alalle niitä, jotka saavat minulle vain huonon fiiliksen. Olemme myös nyt keväästä asti yrittäneet etsiä meille uutta isompaa asuntoa, mutta sellaista ei ole vielä löytynyt. Tavoitteena onkin seuraavan vuoden aikana sellainen löytää ja tottakai olisi ihanaa, jos se asunto olisi vielä ihan ikioma. Meillä on ollut myös rahallisesti todella tiukkaa miehen opiskeluiden vuoksi ja olen käytännössä elättänyt meitä pienellä palkallani. Nyt miehellä alkoi viimeinen vuosi opiskelua ja toivon että kaikki menee niin hyvin että ensi jouluna saadaan juhlia valmistujaisia ja elämä helpottaa siltäkin osin.

Mutta tietenkin tärkein toive tälle vuodelle olisi se positiivinen raskaustesti. Ja tietenkin toivon että raskaus sujuisi hyvin ja saisimme terveen lapsen, mutta aloitetaan siitä positiivisesta raskaustestistä :)

Tähän loppuun vielä kuulumiset raskautumisen suhteen. Kroppa on suhtautunut (toistaiseksi) yllättävän iisisti pillereiden lopettamiseen. Mitä nyt välillä on olo kun sellaisella seinään heitettävällä limalla mitä oli lapsena. Naama ja hiukset rasvoittuvat sen verran reippaasti. Viimeksi kun lopetin pillerit niin mun naama ja selkä alkoivat kukkimaan ihan kunnolla, toivotaan että tällä kertaa säästytään siltä. Omasta mielestäni tunnistin ovulaation, mutta valitettavasti se jäi hyödyntämättä sillä olimme juuri tuon ajan eri kaupungeissa.

Tällä hetkellä kuitenkin näyttää siltä että kroppa toimisi ihan ok ja olo on muutenkin jotenkin todella toiveikas. Katselin eilen Youtubesta ihmisten videoita hetkestä kun tekevät positiivisen raskaustestin. Varsinkin videot joissa testit tehtiin yhdessä puolison kanssa sai mun kyynelkanavat aukeamaan enkä malttaisi odottaa että itse pääsen kokemaan tuon!

Mutta joo, tulipa kunnon höpöttelypostaus. Ei yhtään huomaa että oon kuudetta päivää neljän seinän sisällä. Mutta ihanaa kun tänään sunnuntai onkin lauantai ja huomenna saa vielä nauttia vapaapäivästä :) tänään ajattelin uhmata flunssaa ja lähteä katsastamaan Lux Helsingin.

Onko teillä millasia odotuksia tai toiveita vuodelle 2020?

Palataan taas! <3