sunnuntai 24. marraskuuta 2019

Täällä taas

Moikka hyvin hyvin pitkästä aikaa!

Viime postauksesta on kulunut melkein 2,5 vuotta ja silloin elämä oli kyllä aika kaaoksessa ja vailla suuntaa. Parisuhde oli kariutumassa ja muutenkin tuntui, että parin vuoden aikana tapahtuneet asiat alkoivat viedä voimat sekä elämänilon kokonaan.

Mutta siitäkin selvittiin. Ja nyt elämä luistaa taas ihan mukavasti ja olo tuntuu onnelliselta. 

Mitä tänne sitten kuuluu? No, saman miehen kanssa elän edelleen yhdessä. Eli kriisistä selviydyttiin. Kriisejä on toki mahtunut tähän reiluun kahteen vuoteen edelleenkin ja välillä ollaan oltu lähellä eroa. Kuitenkin rakkaus toisiamme kohtaan saa meidät pysymään yhdessä ja nyt tässä viimeisen puolen vuoden aikana on alkanut tuntumaan että tässä ollaan menossa oikeaan suuntaan. Se on vaatinut paljon keskustelua (mikä on todella "helppoa", kun mies ahdistuu keskusteluista) sekä kompromisseja. Mutta silti musta tuntuu että mies myös yrittää nyt eri tavalla ja on alkanut ehkä pikkuhiljaa ymmärtämään mitä olen tässä yrittänyt tuoda esille. Tänä kesänä vietettiin kunnon rakkauskesäloma ja olo oli kuin vastarakastuneella. Siitä lähtien on mennyt tosi kivasti.

Vaihdoin myös reilu vuosi sitten työpaikkaa ja samalla siirryin 3-vuorotyöstä päivätöihin, joka on myös vaikuttanut jaksamiseen ja hyvinvointiin merkittävästi. Väsyin kesällä 2018 ihan kunnolla ja minut määrättiin sairaslomalle ja se viimeistään sai minut tajuamaan että nyt on aika tehdä muutoksia.

Täysin murheetonta aikaa en ole kuitenkaan pystynyt viettämään, lähinnä lähipiirin sairastelujen vuoksi. Isäni kävi lähellä kuolemaa kesän lopussa ja äitiä vaivaa kaikenmaailman sairaudet, mutta luotan että vuosi 2020 on näiden osalta jo parempi. Iloa ja onnellisia asioita on toki myös mahtunut paljon tähän reiluun kahteen vuoteen.

No, mites sitten ne vauvahaaveet. Toivo omasta lapsesta on kasvanut kasvamistaan ja mitään muuta en edelleenkään toivo niin paljon kuin sen oman pienoisen. Asiasta on keskusteltu miehen kanssa paljon ja tällä hetkellä asiat ovat siinä pisteessä, että lopettaisin ehkäisypillerit nyt joulukuussa. Paljon pettymyksiä on tullut tämänkin asian suhteen, mutta toivon että nyt tämä suunnitelma pitää. Eli jännittäviä aikoja eletään. Tiedän ettei raskautuminen ole minulle helppoa, mutta tarkoitus on olla rennoin mielin asian suhteen (tai yrittää ainakin) ja katsoa mitä tapahtuu vai tapahtuuko mitään. Pääasia että saisin jättää ehkäisyn pois ja antaa raskaudelle mahdollisuuden.

Mutta tällaisia kuulumisia tänne. Ajattelin että voisin tätä päivitellä enempi nyt jos ja kun ehkäisy jää pois ja vauvablogin pitäminen olisi taas ajankohtaisempaa :) En tiedä onko siellä enää ketään lukemassa näin pitkän tauon jälkeen, vaikka olinkin hyvin onnellinen että kuulumisia on kyselty tämän tauon aikana. Ne lämmitti mieltä hyvin paljon! <3

Palataan taas pian. Ihanaa joulun odotusta kaikille!

- M