lauantai 20. elokuuta 2016

Pitkästä aikaa

Moikka kaikki pitkästä aikaa, onpa taas vierähtänyt tovi siitä kun viimeksi olen tänne kirjoitellut. Monesti blogi on käynyt mielessä ja olen ollut jo aikeissa kirjoittaa tänne jotakin, mutta se on kuitenkin aina jäänyt. Jotenkin tänne kirjoittaminen tuntuu nykyään niin isolta kynnykseltä ja aina miettii, että mahtaako nää mun kuulumiset ketään enää kiinnostakaan. 

No mutta täällä ollaan taas! Kesä oli ja kesä meni, vähän niinkuin lomakin. Kesälomalta palasin takaisin töihin noin viikko sitten. Loma oli ihana ja tuli tehtyä kaikkea erilaista; kävin festareilla, olin mökkeilemässä hieman pohjosemmassa, olin porukoiden hemmoteltavana melkein viikon ja lisäksi oltiin miehekkeen kanssa myös ulkomailla. Oikein onnistunut loma siis, vaikka menikin taas aivan liian nopeasti. 

Helmikuussa tosiaan muutettiin tämän miehekkeen kanssa yhteen. Nopeaa toimintaahan se oli, mutta kai tässä elämässä on joskus jotain riskejä otettava. Yhdessä asuminen on sujunut hyvin, vietettiinhän me toki suurin osa ajasta yhdessä jo ennen virallista yhteenmuuttoa. Muutenkin meillä on mennyt kivasti. Mies ei ole enää niin mustasukkainen ja epävarma suhteessa entiseen mieheeni. Liikaa meille tulee edelleen kränää sellaisista pienistä ja turhista asioista ja meillä ne kun tuppaa aina vaan paisumaan ja paisumaan. Monesti olen kuitenkin iltaisin miettinyt hänen kainalossaan makoillen ettei tämän oikeampaa paikkaa voisi tällä hetkellä olla ja välillä kun mietin nykyistä miestäni, meinaan haljeta onnesta. Ja mulla on myös aika varma olo tästä, ollaan koettu yhdessä niin vaikeita juttuja että vaikea kuvitella pettämistä lukuunottamatta mikä olisi sellainen mikä voisi suhteemme hajoittaa. Ainakaan hyvin herkästi en usko niin tapahtuvan. 

Mutta niinkuin tässä on elämässä oppinut, you'll never know. Fiilis on itselläkin ollut jo parempi avioeron ja keskenmenon suhteen. Kuitenkin vielä välillä itkettää ja iskee kaipuu entiseen ja sitä ihmettelee, että mitä tässä oikein kävi. Mun entinen mies on ollut tän kevään mua kohtaan vielä entistä tökerömpi ja esimerkiksi mun syntymäpäivinä hän onnitteluiden sijaan kyseli, että oonko aikeissa muuttaa sukunimeäni entiseen. En tiedä mitä hänelle on tapahtunut, mutta mun tuntema ihminen hän ei enää ole. Hänhän myös päräytti tässä kesän aikana naimisiin uuden naisensa kanssa. Mun ensimmäinen reaktio oli se, että repesin nauramaan. Sitten mun puhelin täyttykin viesteistä, joissa kyseltiin että miten voin kyseisestä uutisesta johtuen. Mitä enemmän mä asiasta puhuin ja mitä enemmän mä sitä ajattelin, niin mä vaan ihmettelin enemmän ja enemmän kokoajan ja mulle vahvistui ainakin se etten todellakaan tunne sitä ihmistä enää. Tai no lähinnä tuli heistä semmoinen olo, että nyt piti todistaa maailmalle, että molempien avioliittojen rikkominen oli hyvä juttu ja nyt tässä ollaan näinkin vakavissaan. Eihän meidän virallisesta erosta ole edes vuottakaan ja hieman nauratti kun Facebook muistutteli meidän häämatkan muistoista ja samaan aikaan katson päivityksiä heidän häämatkastaan. Mutta niinkuin oon jo monesti todennut, niin ei tässä voi kuin onnea toivottaa ja että karma is a bitch. Tottakai toivon vain hyvää entiselle miehelleni, vaikka en millään pysty ymmärtämään näitä hänen tekojaan viimeisen 1,5v aikana. 

Vauvahaaveet on iskenyt takaisin ja kovaa! Tai eihän se vauvakuume ole missään vaiheessa kokonaan hävinnyt, mutta nyt jotenkin se on taas iskenyt oikein kunnolla. Ollaan puhuttu tulevaisuuden suunnitelmista ja vauvasuunnitelmat saa lähinnä mun miehen kalpenemaan. Hän on mua muutaman vuoden nuorempi ja ymmärrän ettei vauvasuunnitelmat kuulu nyt heti hänen tulevaisuuden suunnitelmiin. Oon kuitenkin tehnyt selväksi, että mä en oo enää mikään nuori tyttö ja aika käy vähiin. En mäkään nyt ihan vielä halua hänen kanssaan ruveta vauvantekohommiin, mutta mielelläni tässä vuoden kahden sisään. Ja kyllä me ollaankin ihan vakavissaankin puhuttu lapsista ja muista tulevaisuuden suunnitelmista. 

Muistatteko kun viime keväänä kirjoitin, että mun PAPA-kokeessa löytyi niitä solumuutoksia. Jännitys ja pelko oli aivan kamala kun odottelin tänä vuonna uusia tuloksia. Olin aivan satavarma, että multa löytyy sieltä jotain vakavempaakin ja saan heittää hyvästit vauvahaaveille. Onnen kyyneleet tuli kun sain tuloksen, että kaikki solumuutokset ovat poistuneet! 

Tämä vuosi on ollut kyllä kaikinpuolin parempi ja paljon enemmän täynnä iloa kuin sitä edellinen. Näin jälkikäteen mietittynä oon monesti miettinyt, että miten mä selvisinkin siitä kaikesta mitä varsinkin siinä alkuvuodesta tapahtui. Silloin kun tuntui, että tuli vastoinkäymistä vastoinkäymisten perään. 

Mutta tässä sitä ollaan, entistä vahvempana ja hyvin onnellisena! Eikä edes haittaa, että syksy ja talvi tulee sillä tähän vuoteen mahtuu vielä niin paljon kivoja juttuja. 

Toivottavasti teillä on kaikki hyvin ja teillä oli mukava kesä! <3 Mä palailen varmastikin tänne taas kirjoittelemaan jossain vaiheessa :)