tiistai 18. elokuuta 2015

Iso sydän

Mä en osaa muuta sanoa teille kuin että kiitos ihanat! <3 itku silmässä luin täällä teidän kommentteja, sillä olin jotenkin aivan varma ettei mun kuulumiset ketään enää kiinnosta. Olipa ihanaa olla niin väärässä. Sain teidän kommenteista paljon voimaa ja uskoa siihen, että kaikki järjestyy kyllä. Joten vielä kerran kiitos. <3 

Tulen varmasti kirjoittelemaan tänne vielä! 

PS. Meidän ulkomaan reissu oli täydellinen ja tällä hetkellä tää tyttö on onnellisin pitkään aikaan :)

torstai 6. elokuuta 2015

Kuulumisia

Heippahei pitkästä aikaa! Vaikka tämä blogi ei olekaan mitenkään aktiivinen, niin ajattelin silti tulla päivittelemään kuulumisia pitkästä aikaa. Blogi on ollut monesti mielessä, mutta ennen tätä päivää en ole tänne pystynyt kirjoittamaan. Monesti olen aloittanut, mutta kirjoitus on jäänyt kesken.   

Mistäköhän sitä edes aloittaisi...

Viimeiset puoli vuotta on ollut elämäni rankinta aikaa ja välillä on käyty tosi pohjalla. Niinkin pohjalla, että välillä ajatuksiin on tullut, että onko tässä elämässä mitään järkeä. Onneksi nämä ajatukset eivät ole jatkuneet viittä minuuttia kauempaa eikä niitä ole tullut kuin ehkä kahdesti. 

Harva ihminen sitä kokee viimeisen puolen vuoden aikana niin paljon menetystä kuin mitä tässä on jouduttu kokemaan. Avioeron koen mun suurimpana epäonnistumisena, vaikka suhteen loppupuoli olikin oikeastaan pelkkää ahdistusta. Missään vaiheessa en kuitenkaan olisi halunnut luovuttaa vaan olisin halunnut tehdä kovastikin töitä, että saadaan meidän suhde taas kuntoon. Mies kuitenkin valitettavasti teki omat ratkaisunsa ja aloitti samantien uuden suhteen, jota olinkin ehtinyt jo epäilemään. Nyt viimein viime viikolla mies pystyi myöntämään, että hänellä on ollut uusi nainen viimeisen puolen vuoden ajan. Kahden viikon päästä meidän täytyy jättää lopullinen erohakemus, joten suhde on alkanut jo ennen kuin avioeropaperit on allekirjoitettu.

Avioero on ottanut todella koville ja kaipuu entiseen on edelleen todella kova. Välillä olen sitä mieltä, että tämä oli oikea ratkaisu ja että kaikella on tarkoituksensa. Välillä kuitenkin ikävä ja suru puskee niin kovaa etten tiedä miten päin olisin. Varsinkin alkukevät oli ihan kamalaa aikaa, kun itkin vain. Nyt pikkuhiljaa alkaa helpottamaan, vaikka itkuja tulee edelleen mutta onneksi jo harvemmin. Asiaa ei ole auttanut se, että mies on ollut todella kylmä ja ilkeä mua kohtaan. Se on hassua miten yhtäkkiä joku ihminen kenen kanssa olet ollut 9 vuotta muuttuu täysin tuntemattomaksi. 

Avioero kun tulee, se ei tarkoita pelkästään eroa puolisosta vaan myös eroa appivanhemmista ja muista sukulaisista sekä joistakin yhteisistä ystävistä. Tämä on myös ottanut todella koville, sillä anoppini on minulle todella läheinen. Enkä usko, että anoppi tulee elämästäni mihinkään häviämään ja olemmekin pitäneet yhteyttä kokoajan aktiivisesti sekä nähneet pariin otteeseen.

Sitten tämä keskenmeno, joka oli ihan oma kriisinsä. Olin niin iloinen raskaudesta, vaikka mieli olikin ristiriitainen kaiken tapahtuneen johdosta. Keskenmeno ei mennyt helpoimmalla tavalla ja jouduin käyttää lääkkeitä avuksi, jotta kohtu saadaan tyhjennettyä kokonaan. En ole ikinä kokenut mitään niin suurta kipua, että se pistää mut oksentamaan. Muistan kun olin kuumassa suihkussa ja olin ihan jossain horkassa. Tärisin vain enkä meinannut pystyä laittamaan vaatteita suihkun jälkeen päälle kun vaatteet eivät tärinästä johtuen pysyneet käsissä. Onneksi mun ystävä oli mun tukena täällä, en olisi selvinnyt ilman häntä. 

Keskenmenosta oon henkisesti selviytynyt ihan ok. Aina välillä tuo pieni ihme kuitenkin on ajatuksissa ja saatan jopa miettiä miten pitkällä raskaus on. Eipä tuohon laskettuun aikaan olisi enää edes kauaa mikäli kaikki olisi mennyt hyvin. Mutta uskon että kaikella on tarkoituksensa. Mies deittaili jo uutta heilaa, kun sain tietää raskaudesta. Ja olin niin stressistä sekaisin ettei pieni vaan jaksanut pysyä mukana. 

Keskenmenosta johtuen mulle tehtiin kaikenlaisia tutkimuksia ja papakokeessa multa löydettiin pieniä solumuutoksia. Lääkäri kyllä rauhoitteli, että saattaa olla ihan vain jonkun tulehduksen aiheuttamaa, mutta ensi keväänä joudun menemään uudelleen kokeeseen, jotta saadaan tarkistettua onko solumuutokset poistuneet vai kenties lisääntyneet. 

Työssä on ollut myös todella hässäkkää, kun mun työryhmä meni minua ja toista vakityöntekijää lukuunottamatta uusiksi. Töissä on joutunut siis paiskimaan töitä 150 prosenttisesti ja olinkin jossain vaiheessa keväällä todella väsynyt. 

Päivääkään en ole kuitenkaan ollut tämän kaiken takia sairaslomalla, vaikka kaikki ovat kehoittaneet sitä ottamaan. Uskon kuitenkin, että normaalin arjen jatkaminen on paras lääke kaikkeen eikä mua olisi auttanut se, että olisin yksikseni maannut sängyssä. Ja kyllä kroppa viestii milloin on aika ottaa lepoa.

Mutta kuuluu mun elämään myös hyvääkin. Ilman mun ihania ystäviä en olisi ikinä selvinnyt ja ollaan koettu paljon hauskoja ja ikimuistoisia asioita viimeisen puolen vuoden aikana! Ja myös mun elämään on astunut pikkuhiljaa uusi ihminen, joka oli aluksi vain todella hyvä ystävä. Hän on ollut mun tukena koko tämän prosessin ajan ja oli silloinkin mun kanssa täällä, kun kärsin lääkkeiden aiheuttamista kivuista. Ollaan vietetty kevään ja kesän aikana todella paljon aikaa yhdessä ja pikkuhiljaa ollaan alettu lähentymään. En halua kuitenkaan kiirehtiä vaan katsoa ihan rauhassa, sillä välillä tuntuu etten ole vielä ollenkaan valmis mihinkään uuteen suhteeseen. Vaikka meillä ei mitään niin vakavaa vielä olekaan ollut, niin silti tämä mies on joutunut kärsimään luottamuspulasta ja epäilyksistä, mitä edellinen suhde jätti jälkeensä. Urhoollisesti ja kärsivällisesti hän on kuitenkin pysynyt mukana ja olenkin sanonut, että mikäli tästä kaikesta selvitään niin sitten selvitään mistä vaan. 

Oon ollut nyt viimeiset kolme viikkoa lomalla ja vielä olisi yksi viikko jäljellä. Tai oikeastaan ENÄÄ! Kesä on mennyt hirmuista vauhtia ja tuntuu ettei se ole ehtinyt oikein vielä alkaakaan, kun on ollut niin huonot kelit. Huomenna kuitenkin lähdetään viettämään viimeistä lomaviikkoa ulkomaille tämän miehen kanssa. Katsotaan mitä tuleman pitää, mutta oon sitä mieltä, että kaikki pahat asiat saisi olla jo kärsitty ja pikkuhiljaa aion katsoa avoimin mielin tulevaan! 

Toivottavasti teillä kaikilla on ollut ihana ja rentouttava kesä!! <3 Voi olla, että tulen taas jonain päivänä tänne kertomaan kuulumisia ja toivottavasti silloin elämä hymyilee jo enemmän! 

<3 Mappis