torstai 19. maaliskuuta 2015

Keskenmeno

Sunnuntaina alkoi vuoto, joka vaan jatkui ja jatkui. Tänään pääsin lääkärille, jossa todettiin ettei sykettä löydy. 

Olo on tyhjä ja epätodellinen. Juuri kun olin tottunut ajatukseen, että marraskuussa minusta tulee äiti niin viedään se minulta pois. Tein todella monta raskaustestiä ja aina ne kaksi viivaa yllätti mut yhtä paljon!

Kyllähän mä riskit tiesin enkä toisaalta ihmettele tätä ollenkaan, on tässä sen verran stressaavaa ja hektistä ollut viime ajat. 

Tänään olisin ollut rv 7+3. Hassua kuinka nopeasti sitä voikaan kiintyä johonkin ja kuinka paljon jotain voi jo valmiiksi rakastaa. 

Mutta toisaalta nyt tiedän ettei mun oo mahdotonta tulla raskaaksi, sekin tieto jo helpottaa. Olen myös maanantaihin asti sairaslomalla, joten pääsen oikeasti käsittelemään asiaa parin läheisen kanssa.  

Ja monia teitä on kiinnostanut tilanne mieheni kanssa. Sen verran voin asiasta kertoa, että jatkamme edelleen erillään. 

RIP Pötkylä <3

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Ja kuinkas sitten kävikään

Ettei ajatukset ja elämä vaan liikaa selkiintyisi niin tänä aamuna tapahtui tällainen juttu. 


Olo on todella ristiriitainen. Toisaalta oon onnea täynnä, onhan tätä tulosta jo 1,5v yritetty. Mutta toisaalta taas tämänhetkinen elämäntilanne voisi olla parempi ja seesteisempi. 

Mun oli vaan aivan pakko päästä heti kertomaan tästä jollekin ja blogi tuli ekana mieleen. 

Mä olen raskaana.