torstai 22. tammikuuta 2015

The end

"Eli hymynaama pärähti juuri äsken Clearbluen ovistestiin! :) Juuri sopivasti, sillä mulla oli enää toi yksi testi jäljellä. Yllättävän myöhään kylläkin, sillä tänään kp18.

Kyllä se hymynaama tuntuu aina yhtä hyvältä ja kiljuinkin miehelle vessasta, että "kultsiii, hymynaama tuli!" :D"

Näin kirjoitin tasan vuosi sitten. Se on hassua miten paljon elämä voi muuttua vuoden aikana. Tällä hetkellä fiilis ei ole yhtään noin innostunut eikä onnellinen. Tehtiin eilen nimittäin miehen kanssa päätös, että tämä oli tässä. Tai enemmänhän se mun päätös oli. Päätös ei ollut todellakaan helppo ja sitä on pohdittu sellasten kyynelvirtojen kanssa. Se kuitenkin tuntuu tässä vaiheessa ainoalta oikealta ratkaisulta, vaikka ei tietenkään mieleiseltä. Tällainen väliaikainen tila alkoi vaan tuntua aivan liian ahdistavalta ja kuormittavalta eikä kotiinpaluu tuntunut myöskään niin hyvältä kuin sen pitäisi tuntua. 

Joten tässä ollaan. Viime päivät oon selvitelly sähkösopimuksia ja kotivakuutuksia ja selaillut ikean nettisivuja. Lauantaina menen kirjoittamaan vuokrasopimuksen ja ensi viikolla muutan ihanaan valkeaan yksiöön. Fiilikset on todella ristiriitaiset ja koko ajan miettii oliko tämä nyt oikea päätös. 

Uskon kuitenkin, että aika näyttää. Uskon, että se ettei nyt olla hetkeen missään tekemisissä näyttää kyllä että oliko ratkaisu oikea vai pitäisikö kuitenkin vielä yrittää. Uskon, että mikäli meidät on tarkoitettu olemaan yhdessä, niin sitten asiat myös menevät niin. 

Kun mies heitti mut eilen tänne kämpille, oli niin outoa hyvästellä. Tajusin että tässä tää nyt oli ja että nää on ne lopullisesti hyvästit, ainakin toistaiseksi. Hyvästelin samalla mun elämäni rakkauden sekä monet monet haaveet ja unelmat, joita ollaan vuosien aikana tehty. Tai eihän ne haaveet mihinkään jää, ne vaan siirtyy vähän eteenpäin. 

Oon nyt itkenyt siitä asti kun tulin kotiin ja veikkaan ettei itku ihan heti tule loppumaan.

Mutta tällä erää tämä oli myös tämän blogin loppu. Surullista ettei se päättynyt vauvantuoksuisiin hetkiin, mutta näin se elämä yllättää. Eihän sitä voi tietää, vaikka joskus vielä tänne palailen iloisten uutisten kera! 

Mutta nyt kiitokset kaikille teille, jotka ootte ollu mukana 1,5 vuoden ajan. Ootte ollut mahdottoman suuri tuki mulle! Vastailen kyllä edelleen s-posteihin mikäli jollain tulee ikävä ;) 

KIITOS! <3

T. Mappis