lauantai 29. maaliskuuta 2014

Kp 2

... ja yk 10! Eli ainakaan tänä vuonna meille ei tule lasta. 

Menkat alkoivat eilen, onneksi en asiaa ehtinyt hirveästi harmittelemaan kun olin lähdössä juuri ystävän luokse viettämään iltaa. Onneksi tänäänkin on tiedossa kivaa tekemistä, kun mennään työpaikan tyttöjen kanssa syömään! :) 

Mutta kyllähän tää harmittaa. Enpä olisi uskonut silloin viime heinäkuussa ettei me olla edelleenkään saatu sitä positiviista raskaustestiä. Jotenkin sitä ajatteli silloin hyvin naiivisti, että raskautuminen kävisi helposti. 

Mutta nyt varaan sen ajan perustutkimukseen. Mies haluaa myös mennä omiin tutkimuksiin. Aion varata ajan yksityiseltä puolelta, vaikka se vähän lompakkoa kirpaiseekin! 

Mutta nyt alan valmistautumaan iltaa varten, hauskaa viikonlopun jatkoa kaikille! :) 

torstai 27. maaliskuuta 2014

Uutta kiertoa kohti?

Vessareissun yhteydessä tuli hieman veristä vuotoa. Tietenkin toivoa on niin kauan kunnes menkat ihan kunnolla alkavat, mutta onhan tää nyt jo niin nähty edellisissä kierroissa, että eiköhän se yk 10 sieltä käynnisty hyvinkin pian.

Ei ees jaksa harmittaa tai surettaa pahemmin enää. Tää alkaa olemaan jo niin tuttua, että oon osannut varautua tähän lopputulokseen jo koko kierron ajan. 

Onneksi on enää yksi yövuoro ja sitten alkaakin vapaa viikonloppu, joka on täynnä kaikkea kivaa tekemistä! 

lauantai 22. maaliskuuta 2014

"Sä oot varmasti raskaana!"

Oon tässä töissä ja mainitsin työkaverilleni, että mun on tehnyt koko viikon hirveesti mieli kaikkea makeeta. Mähän oon siis tunnettu siitä, että mä en kovin usein herkuttele ja silloinkin herkuttelun lähteenä toimii suklaa. Nyt kerroin kuitenkin himoitsevani kaikkea makeeta ja tästä mun työkaverin epäilykset sitten heräsi.

Mainitsin myös samaiselle työkaverille, että miten oon joutunut koko päivän juoksemaan pissalla, mikä on mulle myös hyvin harvinaista (mulla on hyvin kestävä rakko :D). Tästä työkaveri sitten veti johtopäätökset ja oikein huudahti, että "sä oot varmasti raskaana! aivan varmasti on baby tulossa teille!". Työkaveri oli tästä jopa niin varma, että melkein pakotti mut tekemään testin ja mä tietenkin naureskellen kieltäydyin. Työkaveri otti tän vielä pari kertaa puheeksi ja mä hieman vaivaantunesti taas naureskelin.

Vaikka tietenkin mun teki mieli sanoa, että voi kun tuo olisikin totta. <3

Tänään meneillään siis kp 21/28. Viime kierrossa tuhruttelu alkoi jo kp 25, joten saa nähdä miten nyt käy! Peukut pystyssä - taas kerran. :)

torstai 20. maaliskuuta 2014

Onnellisuuden päivä muuttui huonoksi päiväksi

Tänään 20.3 on YK:n mukaan onnellisuuden päivä ja päivän tarkoituksena on keskittää huomio onnellisuuden ja hyvinvoinnin tärkeyteen. Päivä alkoi erittäin lupaavasti; töissä oli hauskaa ja päivä meni todella nopeasti. Töiden jälkeen oltiin sovittu miehen kanssa, että mennään pitkästä aikaa leffaa. Leffaa ennen käytiin pyörimässä vähän kaupungilla ja kahvittelemassa. 

Olin myös todella innostunut yhdestä asunnosta, jonka bongasin pari päivää sitten. Mehän ollaan etsitty uutta ja omaa asuntoa viime elokuusta lähtien, mutta vielä ei ole tärpännyt. Yhdestä asunnosta ehdittiin tehdä tarjous, mutta toinen pariskunta pystyi tarjoamaan siitä enemmän, joten se meni ohi. Nyt pitkästä aikaa silmiin osui asunto, joka miellytti mua kovasti. Asunto on kohtuuhintainen ja hyvänkokoinen sekä se on todella hyvässä kunnossa. Asuntoon ei tarvitsisi tehdä muuta remppaa kuin muuttaa lattiat vaaleammiksi. Asunnosta on näyttö sunnuntaina ja mähän olin jo henkisesti muuttanut kyseiseen asuntoon. :D 


Kunnes tänään saatiin välittäjältä asunnon tarkemmat paperit ja katsottiin ne elokuvan jälkeen... Huoh. asuntoon on siis tulossa 5-10 vuoden sisään putkiremppa. Ja putkiremppa on sen luokan remontti, että se sai miehen luovuttamaan. No, päästiin sitten kotiin ja tsekkasin Etuoven tuoreimmat kämpät ja löysin sieltä toisen todella kauniin asunnon. Noh, siitäkin mies löysi heti jotain "vikaa" ja tää sai mut ihan tosissaan ärsyyntymään.

Meillä on tää koko asuntoprojekti mennyt vähän niin, että ollaan käyty katsomassa ainoastaan niitä asuntoja, jotka on miestä miellyttänyt vaikka mua ei niinkään. Siihenkin asuntoon josta tehtiin tarjous, sain miehen melkein puoliväkisin raahattua. Ja onneksi sainkin, sillä asuntohan osoittautui aivan ihanaksi - harmittaa edelleen, että ei saatu sitä. 

No sitten ärsytys vaan kasvoi ja rupesin miettimään tätä koko elämäntilannetta tällä hetkellä. Totesin sitten miehelle, että tuntuu että me junnataan vain paikallaan ja odotetaan koko ajan jotain muutosta mikä ei kuitenkaan näytä tapahtuvan. Ja tällä tarkoitan siis tätä vauva- sekä asuntoasiaa. 

En nyt oikein osaa selittää mitä tarkoitan, mutta tuntuu siltä, me ei uskalleta tehdä mitään, koska odotetaan, että milloin vauva ilmoittaa itsestään tai milloin löydetään se oma asunto. Mietin sitten, että missä vaiheessa sitä vaan alkaa elämään täysillä ja antaa asioiden tapahtua sitten kun ne tapahtuu. Tuntuu, että tällä hetkellä pelataan niin varman päälle ja tosiaan odotetaan ja odotetaan vaan, että jotain tapahtuisi. 

Meidän piti esimerkiksi lähteä meidän häälahjarahoilla kunnon honeymoonille nyt kevättalvella, kunnes päätettiin säästää kyseiset rahat asuntoon. Järkevää toki, mutta kuinka kauan me jaksetaan odottaa tuota asuntoa, kun nyttenkin oltais voitu käyttää rahat ulkomaanreissuun ja aloittaa uuden rahan säästämiset. 

Mun tekisi ihan mielettömästi mieli lähteä reissaamaan maailmalle, mutta jotenkin oon laittanut jonnekin hyyvin kauas nämä ajatukset, koska "se vauva olisi nyt oikeesti tosi ihana juttu ja nyt olisi juuri oikea aika sille" tai "mitä jos se asunto sattuu just silloin kohdalle?/mitä jos mulle nyt just tarjotaan sitä vakityötä?". Lisäksi tuntuu, että myös ulkopuolelta (lue: vanhemmilta sekä appivanhemmilta) tulee sitä painetta varsinkin tuon vauva-asian suhteen.


Pelottaa, että jossain vaiheessa sitä huomaa junnanneensa vain monta vuotta paikallaan ja huomaa, että on unohtanut elää kokonaan. Toin sitten nämä ajatukset miehelle esiin ja mies ei ollut yhtään samoilla linjoilla, joten saatiin siitä sitten pieni väittely aikaiseksi. Mies totesi vaan, että senkus lähdet reissaamaan mikäli siltä tuntuu, mutta häntä se ei kiinnosta. Ja nyt kiukkupäissäni tuntuukin siltä, että tekisi mieli pistää vauvahaaveet hetkeksi tauolle ja vaan nauttia elämästä täysillä nyt kun vielä voi! 

Mutta... onhan se perheenlisäys kuitenkin tällä hetkellä toive numero yksi tällä hetkellä, ehdottomasti. <3 Mitään muuta en toivo niin paljon. Saa nähdä miten käy tässä kierrossa. Oviksesta mulla ei oo hajuakaan, mutta uskoisin sen jo menneen. Onhan tänään kuitenkin jo kp 19/28, joten piinailut alkakoon. :) 

Ei vaan jaksaisi odottaa enää yhtään. Turhauttaa. Mä kun vielä oon tällainen "kaikkimullehetinyt"-ihminen, joten kärsivällisyys on ollut todella koetuksella. :D 

Mutta vaikka tänään onkin onnellisuuden päivästä huolimatta vähän huonompi päivä niin kyllä mä silti oon aika onnellinen tällä hetkellä kaikesta siitä mitä mulla on! <3 

kuvat: Pinterest

torstai 13. maaliskuuta 2014

Aivan rikki

Heippahei pitkästä aikaa! Viime postauksesta on jo kerennyt vierähtää jo pieni tovi, mutta oon vaan ollut niin kiireinen ettei aikaa kirjoittamiselle ole ollut. Nyt ajattelin kuitenkin kertoo vähän kuulumisia ja pahoittelut jo etukäteen siitä, että tästä tulee taas vähän tällainen valivali-postaus. 

Viime viikko taisteltiin menkkojen kanssa, sillä tuppasivat taas olemaan aikamoiset ja musta tuntui ettei ne lopu ikinä. Muuten viikko oli ihanan rento töistä huolimatta ja lauantaina kilisteltiin skumpan merkeissä mun ystävän muuton kunniaksi. Hän nimittäin muutti tuohon aika lähelle meidän kotia :) 

Lauantaina näin myös iskää pitkästä aikaa. Hän oli tullut Helsinkiin eräille messuille ja toi sitten samalla meidän kissat takaisin meille. Kissat on siis olleet muutaman viikon mun porukoilla hoidossa. Ihan vain sen takia, että saisin vähän levättyä ja myös Lontoon reissun takia. Meidän kissat, tai no varsinkin toinen, kun ovat aika hulivilejä ja tykkäävät valvottaa mua silloin kun uni olisi kaikkein tärkeintä. Loma kissoista teki erittäin hyvää, mutta oli myös ihana saada heidät takaisin kotiin <3 

Viikonloppuna mulla alkoi myös kuuden päivän työputki, joka päättyi onneksi tänään! Ja olipa aikamoinen viikko! Maanantaina olin iltavuorossa, mutta töissä oli sen verran hässäkkää, että pääsin lähtemään töistä vasta klo 01, vaikka oikeasti työt olisivat loppuneet klo 22. Vielä vähemmän nauratti se, että mulla oli tiistaina aamuvuoro, eli työt kutsui taas klo 8.00. Olin koko tiistain aivan jumissa eikä päikkärit helpottaneet asiaa yhtään! Noh, ajattelin että keskiviikkona saan nukkua pitkään, sillä silloin mulla on vasta yövuoro.

Noh, enpä saanut. Tottakai huoltomies pukkasi juuri silloin meille klo 8.25. Yritin saada unta vielä hänen lähtönsä jälkeen, mutta ei onnistunut. Joten päätin lähteä kaupungille kaverin kanssa, sillä eilen oli aivan ihana ilma! Juotiin torilla kahvit ja fiilisteltiin aurinkoa! 

Eilen meillä oli myös asuntonäyttö. Asunto oli kyllä ihan kiva, mutta siitä ei tullut sitä fiilistä, että tässä se on. No onneksi välittäjä oli oikein mukava ja otti meidän yhteystiedot ylös ja lupasi ilmoitella mikäli sopivia asuntoja tulee. Näytön jälkeen lähdinkin sitten yövuoroon, joka alkoi klo 19.00.

Olin töissä jo aika puhki, mutta onneksi ilta oli yllättävänkin rauhallinen ja samoin myös yö. Aamulla sitten alkoikin taas hässäkkä ja töissä oli aivan liian vähän porukkaa, joten päätin uhrautua ja venytin päivääni. Pääsin lopulta klo 12 kotiin, joten töissä tuli oltua sellaiset 17 h. Huhhuh! Nukahdin kyllä samantien kun pääsin kotiin ja nyt on pääkoppa aika juntturassa. :) 

Nyt onneksi kaksi vapaapäivää ja sunnuntaina sitten taas yövuoroon! Meillä on kyllä ollut viime aikoina töissä hyvin levotonta ja sitä on ihan oikeasti joutunut miettimään vakavasti myös oman sekä läheisten turvallisuuden puolesta. Lisäksi oon miettinyt, että mikäli sitä jonain päivänä onnistuu raskautumaan, niin haluanko olla tuollaisessa paikassa töissä, jossa on oikeasti suuri riski saada isku vatsaan. Aiheeseen liittyen bongasin tänään Ylen sivuilta tämän artikkelin (klik!), suosittelen lukemaan! 

Vauva-ajatukset on kaiken tämän johdosta pysynyt aikalailla hyvin poissa ajatuksista enkä oo ollut tätä päivää ennen oikein perillä siitä, että mikä kiertopäivä mulla on menossa. Oon jotenkin mennyt niin sumussa, että eilen vasta siellä asuntonäytössä ollessani, että ainiin alkaisikohan tärppipäivät lähestyä! Asunnossa oli nimittäin vauvansänky, jota jäin katselemaan haaveillen. <3 Mitään ovistestejä en oo taas muistanut ostaa, joten mutu-tuntumalla mennään taas kerran. 

Kerroin myös viime postauksessa varaavani pian lääkäriaikaa. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että joudun jättämään sen ensi kiertoon ja syynä on tämänhetkinen rahatilanne, kun mä kuitenkin haluun mennä sinne yksityiselle. Tässä kuussa on paljon rahanmenoa ja Lontoossakin meni yllättävän paljon rahaa, joten väkisin se varmaan siirtynee! 

Mutta tosiaan tänään on meneillään kp 12/28, joten sieltä se oviksen ajankohta pikkuhiljaa lähenee :) Toisaalta hyvä, että tässä on ollut vähän kiirettä ja hässäkkää, niin toi alkukierto on mennyt todella nopeasti! Eiköhän tää meininki tästä taas pian rauhotu, tai toivotaan ainakin niin. :) ja kyllähän tuo pilvetön taivas ja aurinko tuo väkisinkin hymyn huulille! 

Huh, tulipas taas maratonipostaus! Mutta nyt otan karkkipussin käteen ja meen murun kainaloon katsomaan salkkareita ja ottamaan täysin rennosti! Ihanaa torstain jatkoa ja alkavaa viikonloppua kaikille!<3 

Mitä teille kuuluu? :) 

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Karu paluu arkeen!

Nyt tulossa valivali-postaus, pahoittelut siis jo valmiiksi siitä. Tää päivä on ollut vaan ihan kaamea. 


1. Kello soi tänään klo 6:00. Nukkumaan pääsin vasta joskus ennen kello yhtä kun oltiin niin myöhään kotona ja sitten piti vielä käydä suihkussa ja ja ja... Pikkasen kyllä väsytti aamulla!

2. Aamulla oli ihan hirveä keli. Yritin vaan miettiä mielessäni sitä, kun oltiin kävelemässä eräässä Lontoon puistossa ja aurinko paistoi ja yhtäkkiä joku soitti torvella hieman kauempana Pharrellin "Happy"-biisiä. Silloin fiilis oli erittäin happy. <3 

3. Aivan järkyttävä työpäivä. Meillä tapahtuu töissä niin paljon, että siellä on jo vapaan viikonlopun jälkeen ihan pihalla niin entäs sitten viikon loman jälkeen. Meillä on vielä tällä hetkellä yksi erittäin haastava asiakas, jonka kanssa oli kyllä ammatillisuus hyvin koetuksella. 5 ja puoli tuntia huorittelua, kiroilua ja huutamista niin oli hermot aika kireellä jossain vaiheessa.

Ja ehkä vielä se pahin...

4. kuukautiset. Eli tänään kp 2 ja samalla pärähti yk 9 käyntiin. Menkat alkoivat samantien kun astuttiin ovesta kotiin sisään. Toisaalta olin osannut varautua menkkojen alkamiseen koko päivän, mutta silti sekä mun että miehen sisällä heräsi pieni toive, että nyt olisi ihan oikeasti tärpännyt. Mutta ei niin ei. Kai se on varattava yksityiselle gynelle aika, jotta pääsee tarkistuttamaan, että onko tuolla oikeasti kaikki kunnossa. 

5. Mun miespuolinen työkaveri kertoi tänään mulle, että heille on syntymässä heinäkuun lopussa vauva. Onnittelin ja olin oikeasti ihan vilpittömästi iloinen hänen puolestaan. Kunnes hän kertoi, että lapsi on täysi vahinko ja kuinka järkyttynyt hän oli ollut aluksi koko vauvauutisesta. Työkaveri kertoi, että hänen tyttöystävänsä syö e-pillereitä, mutta oli silti raskautunut. Mä en tiiä miten päin olisin ollut, kun tää mun työkaveri kerto tästä. Sydäntä pisti ja olisi tehnyt mieli juosta vaan koko tilanteesta pois. Työkaveri totesi vielä, että "eihän niitä lapsia tehdä, vaan niitä saadaan". Teki mieli vaan sanoa hänelle että ei niitä lapsia välttämättä saada vaikka kuinka yritettäisiinkin. Okei, sanoi hän sitten lopuksi että pitää olla onnellinen siitä, että tällainen ihme on suotu heille, sillä lapsen saaminen ei ole mikään itsestäänselvyys ja monet yrittävät monta kuukautta. Mä en pystyny muuta ku myötäilemään ja nyökyttelemään. On se vaan niiiin epäreilua, ei voi muuta sanoa. 

Että sellainen maanantai. Tästä ei oo suunta kuin ylöspäin! Oli tässä päivässä positiivista se, että oli oikeasti ihan kiva palata töihin ja nähdä työkaverit.  Lisäksi appivanhemmat kävivät äsken kylässä, joka on aina yhtä mukavaa. 

PS. Ootte te myös aika ihania siellä ruudun toisella puolella, kiitos kaikista ihanista tsempeistä viime postaukseen. <3 Harmi ettei teidän peukut tällä kertaa riittänyt, mutta ehkä ensi kerralla? :) 

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Jännittää!!

Tuhruttelu on loppunut kokonaan. Mahaa juilii kyllä, joten saa nähdä. Silti jännittää! :)

Nyt viimeset ostoks...khröm, kiertelyt ja sitten nokka kohti Suomea! 

 

lauantai 1. maaliskuuta 2014

Terkkuja Lontoosta!

Heippa! Tultiin käymään hotellilla siistiytymässä ennen kuin lähdetään syömään ja ajattelin tulla kertomaan teille hyvin pikaisesti kuulumisia! Reissu on mennyt aivan loistavasti, tää kaupunki on vienyt mun sydämen. Ja rahat. :) Ollaan kierrelty paljon kaupungilla, shoppailtu ja syöty. Eilinen Beyoncen konsertti oli MAHTAVA ja tänään käytiin katsomassa jalkapalloa, huikee meininki!

Huomenna sitten kotiin, nää lomat menee kyllä ihan älyttömän nopeasti. :/ mutta loma on kyllä tehnyt tosi hyvää niin itselle kuin meidän parisuhteellekin. On ollu ihana viettää aikaa ihan vain kahdestaan.

Pienet itkutkin tuli itkettyä torstaina, kun sain mun veljeltä viestin, jossa hän pyysi minua ja miestäni heidän uuden prinsessan kummeiksi. <3 kummitäti onkin tehnyt täällä jo vähän ostoksia kummityttöään varten ;)

Mutta mites ne kuukautiset. Ei oo näkyny. Pientä tuhrua/rusehtavaa vuotoa on tullut päivittäin, mutta siinä se. Tissit on kipeytyneet, joka tietenkin nostaa taas toiveet pilviin. Mutta ei passaa innostua. Tänään on kp 29/28, joten menkat voi aivan hyvin alkaa huomenna. Mutta toivotaan ettei ;)

Mutta nyt suihkuun ja syömään! Kivaa viikonlopun jatkoa!<3