maanantai 15. joulukuuta 2014

Sekavaa

Heippa taas pitkästä aikaa! Halusin vaan tulla kertomaan teille, että missä mennään. 

Tilanne ei ole kovinkaan edennyt sitten viime postauksen. Asun edelleen muualla ja ollaan aina tietyin väliajoin nähty miehen kanssa. Ajatukset on edelleen hyvinkin sekavat enkä tiedä oikein mitä mä haluan tällä hetkellä. Välillä olen aivan varma siitä, että palaan pian kotiin ja elämä jatkuu niin kuin aina ennenkin. Välillä taas ajatukset ovat aivan toisenlaiset. 

Puhuttiin miehen kanssa jokin aika sitten tästä tilanteesta. Kiitin miestäni siitä, että kuinka kärsivällinen ja ymmärtäväinen hän on tässä tilanteessa ollut ja kuinka hän jaksaa edelleen odottaa, että saan pääni selväksi. Kuitenkin sanoin nyt ensimmäistä kertaa miehelleni ääneen, etten ole varma palaanko kotiin. Miehen ilme oli sydäntäsärkevä ja aina kun tuo ilme muistuu mieleen, on mulla kyyneleet silmissä. Halu palata kotiin on kova, mutta en halua palata ennenkuin olen 100% varma siitä. En myöskään halua luvata miehelleni jotain mistä en ole itsekään varma, vaikka mun sydän särkyy jo pelkästä ajatuksesta. 

Olen asunut poissa kotoa nyt syyskuusta asti. En olisi ikinä uskonut, että tässä menee näin pitkään. Ja huolestuttavaa on, että mun ajatukset ovat edelleen yhtä sekaisin kuin silloinkin. Mulla on aivan älyttömän paha mieli tästä tilanteesta. Ja varsinkin se saa mulla puristavan tunteen rintaan, kun mietin miten surulliseksi saan mieheni tällä hetkellä. Koen myös todella huonoa omatuntoa tästä kaikesta ahdistuksesta mitä koen ja inhottaa, kun en osaa itsekään sanoa mistä tämä ahdistus johtuu. 

Ei tässä voi muuta kuin odottaa, mutta tietysti kaikkien osapuolten kannalta olisi hyvä, jos jossain vaiheessa saisin ratkaisun tehtyä jompaan kumpaan suuntaan. On vaan niin vaikea päästää toisesta irti, vaikka välillä miettiikin että se saattaisi olla tässä tilanteessa juuri se oikea ratkaisu. Vasta 1,5 sitten sanoimme toisillemme tahdon ja uskoin vakaasti siihen, että loppuelämämme vietetään yhdessä lasten kera, mutta nyt ollaankin tässä. Takana on myös 9 yhteistä vuotta eikä siitä ole helppo luopua ja aloittaa alusta. 

Vauvakuume ei ole kuitenkaan vähentynyt mihinkään vaan ehkä päinvastoin ennemminkin. Tänään viimeksi sain kuulla, että eräs läheinen ystäväni odottaa vauvaa. Toki olen onnellinen heidän puolesta, mutta samalla tunnen surua ja katkeruutta siitä että miksei meille ole voitu suoda tuota onnea jo. Meillä oli myös pari viikonloppua sitten pikkujoulut, joissa oli eräs viimeisillään raskaana oleva neitokainen puolisonsa kanssa. Paikalla oli myös toinen pariskunta, jolla on jo perheenlisäystä ja sydäntä särki kuulla heidän keskustelujaan. Mutta eihän heidän onni ole minulta tai meiltä mitenkään pois ja syvällä sisimmässä olen oikeasti onnellinen heidän puolesta. 

Tää joulun aika on muutenkin jotenkin sellasta herkkää aikaa ja vähän olen jo ennalta pelännyt tulevia keskusteluja joulupöydässä, jolloin meiltä tivataan perheenlisäyksestä. Mies oli kuitenkin jo ennalta viisas ja paljasti sekä veljelleen että äidilleen meidän yrittäneen jo lasta vaikka kuinka kauan. Molempien suhtautuminen asiaan oli pahoitteleva ja molemmat pelkäsivät, että ovat pahoittaneet mielemme. Tottakai mieli on pahoittunut, mutta ei sen takia, että asiasta ollaan kyselty. Eiväthän he ole voineet tietää, että meillä ei vaan ole tärpännyt. Mieli on pahoittunut ainoastaan sen takia, että niin kovasti toivoo sitä omaa pientä ja kyselyt saavat aina pinnalle sen surun ja epäonnistumisen tunteen. 

Jotenkin helpottavaa, että osa lähimmäisistä jo tietää tämän asian. Tästä meidän suhdekriisistä ei kuitenkaan tiedä kuin mun muutama ystävä. Vietetään kuitenkin joulu yhdessä ja saadaan olla koko ensi viikko yhdessä. Tekee varmasti hyvää ja toivotaan, että ajatuksiin tulisi jonkinlaista selkeyttä. 

Tämän postauksen myötä haluan toivottaa teille kaikille ihanaa joulun odotusta! <3 En usko, että tulen tänne ennen joulua kirjoittelemaan.

Nauttikaa, rakastakaa ja syökää massunne täyteen herkkuja! 

maanantai 10. marraskuuta 2014

Täällä taas!

Heippahei pitkästä aikaa, pienoinen tovi on taas vierähtänyt viime kirjoituksesta. Pahoittelut siitä, mut mulla ei vaan oo yksinkertaisesti ollut minkäänlaista mielenkiintoa blogimaailmaan. Lisäksi tunteet ovat kulkeneet viimeisen reilun kuukauden aikana sellaista vuoristorataa, että oon vaan tarvinnut aikaa ajatella tätä ihan itsekseni. 

Tilanne elää siinä määrin edelleen, että asun edelleen poissa kotoa. Kolmatta kuukautta. Miehen kanssa ovat aikataulut menneet niin ristiin ettemme ole pahemmin ehtineet näkemään. Muutaman yön olen viettänyt kotona eikä sieltä lähtiessä mulla ole ikinä ollut hyvä olo. Päinvastoin mulle tulee todella surullinen olo ja lähdenkin yleensä kotoa kyyneleet silmissä. 

Välillä olen ollut täysin varma siitä ettei tästä enää nousta vaan tällä kertaa oli meidän tarinamme loppu. Se kuulostaa hirveältä ja avioero tuntuu mulle maailman suurimmalta epäonnistumiselta. Välillä mun ajatukset on taas ollu täysin päinvastaiset ja mun mieleen on tullut papin sanat "niin myötä- kuin vastoinkäymisissä". Mun tunteet on ollut niin sekasin tässä että ette uskokaan. Välillä tekis mieli vaan kaivautua jonnekin hyvin syvälle ja unohtaa kaikki. 

Nyt viikonloppuna vietimme pitkästä aikaa viikonlopun kahdestaan. Tai no ei täysin kahdestaan, vaan matkustimme pitkästä aikaa mun vanhempien luokse isänpäivän viettoon. 

Menomatkalla en ollu yhtään varma, että oliko se hyvä idea ja pelkäsin että koko viikonloppu menee vaan surun ja ahdistuksen vallassa. Mutta onneksi tuo pelko oli turhaa. Viikonloppu oli aivan ihana ja tuli aivan täydelliseen kohtaan. Viikonloppuna me molemmat taidettiin tajuta ja muistaa miksi silloin aikoinaan olemme alkaneet seurustelemaan ja miksi olemme menneet naimisiin. Viikonloppu oli onnellinen ja sai taas haaveilemaan siitä yhteisestä tulevaisuudesta, johon kuuluu oma asunto sekä oma lapsi. 

Puhuttiin pitkään kun ajettiin takaisin eikä kumpikaan välttyny kyyneleiltä. Molemmat todettiin, että viikonloppu oli tehnyt erittäin hyvää. Molemmat myös todettiin ettei enää ikinä haluta olla tällaisessa tilanteessa. Mies kertoi, että pitkästä aikaa hänellä oli ollut perhosia vatsassa kun eilen kokkailtiin yhdessä isänpäiväateriaa. Viimeksi hän kertoi kokeneensa sen tunteen meidän hääpäivänä. 

Puhuttiin myös lapsettomuudesta ja siitä, miten se on tuonut oman lisänsä tähän meidän kriisiin. Vaikka se omalla tavalla lähensikin meitä, niin kyllä se toisaalta taas etäännytti. Asiaa ei helpottanut se että viime kesän kriisi sattui juuri samoihin aikoihin, kun yrittämisestä oli kulunut vuosi. Mieskin kertoi lukeneensa lapsettomuudesta ja siitä miten se vaikuttaa parisuhteeseen. Tuttuja juttuja oli kuulemma löytynyt paljon. Asiaa ei myöskään ole helpottanut se, että meidän asuntohaaveet sai yllättäen takapakkia, kun pankki kieltäytyikin antamasta meille lainaa. Siinä väkisinkin alkoi miettimään, että onko meidän ikinä edes tarkoitus ollu saada lasta tai omaa asuntoa yhdessä vai onko se tarkoitettu tapahtuvaksi jonkun muun kanssa. 

Mutta tästä lapsettomuudesta. Hetken aikaa pystyin olemaan miettimättä koko asiaa, mutta taas parin viikon ajan asia on taas noussut mieleen. Vauvauutisia pukkaa kaikkialta sekä kaupungilla tuntuu näkyvän vain onnellisia perheitä vastasyntyneiden kanssa. Lisäksi halu saada se oma lapsi ei ole kadonnut mihinkään. Miehen kanssa puhuttiin, että kumpikaan meistä ei toivo mitään niin paljon tässä maailmassa kuin sitä omaa pientä. 

Molemmat herkistyttiin kun puhuttiin siitä että kun se raskaustesti näyttää joku kaunis päivä positiivista tai kun se oma pieni ihme syntyy. Puhuttiin myös siitä miten jotain, joka ei ole vielä edes olemassa, voi rakastaa jo näin paljon. 

Puhuttiin myös lapsettomuushoidoista ja siitä milloin oltaisiin ne valmiit aloittamaan. Molemmat tietävät sen että hoidot tulevat olemaan kaikilla tavoin rankkoja, joten siksi myös parisuhteen on oltava kunnossa. Mutta pikkuhiljaa! Tuleva näyttää jo paljon valoisammalta, vaikka töitä tarvitseekin vielä tehdä. 

Ajattelimme kuitenkin hyväksikäyttää tämän kierron tärppipäivät, josko sieltä suotaisiin meille pieni joulun ihme. <3 

Aiomme nyt totisesti tehdä töitä sen eteen, että saamme olla taas me. Molemmat kaipaavat sitä hirveästi. Olemme pitäneet toisiamme sekä parisuhdettamme aivan liian itsestäänselvyytenä, vaikka pitkä parisuhde vaatii myös ylläpitoa. 

Rakkaus ei ole kuitenkaan kadonnut mihinkään ja se on kai se kaikkein tärkein? 

Tulipahan vuodatus, mutta tässä hieman ajatuksia. Pyrin jatkossa kirjoittelemaan useammin, toivottavasti jaksatte pysyä mukana! <3

PS. Toivottavasti tämä ei näytä ihan hassulta, sillä kirjoitin tämän puhelimella. Muokkaan tän heti oikeanlaiseksi kunhan pääsen koneelle :(

tiistai 23. syyskuuta 2014

"Luultavasti myrskyjä onkin vain siksi, että niiden jälkeen saataisiin auringonnousu" - Muumipappa

Hei ja moi pitkästä aikaa! Oon saanut pari kommenttia sekä kommenttiboksiin että sähköpostiin, jossa on kyselty minun/meidän kuulumisia, joten ajattelin tulla niitä tänne pikaisesti päivittelemään sen kummemmin kuitenkaan yksityiskohtiin menemättä.

Oon asunut nyt 2 viikkoa poissa kotoa. Emme ole eronneet vaan mun piti saada etäisyyttä, jotta saan ajateltua asioita ihan kunnolla. Tää kaksi viikkoa on mennyt ihan älyttömän nopeasti eikä tässä ajassa ole oikeasti kunnolla kerennyt edes miettimään, että mitäs seuraavaksi tapahtuu. Mulla on tää väliaikainen asunto käytössä vielä tämän ja ensi viikon, jonka jälkeen mun pitäisi muuttaa takaisin kotiin.

Fiilikset on sekavat ja ne vaihtuvat joka toinen hetki. Ollaan nähty miehen kanssa pari kertaa tämän "tauon" aikana ja yksi yö ollaan nukuttu vierekkäin. En tiedä onko nämä näkemiset helpottaneet vai saaneet pään vain enemmän sekaisin. 

Nimittäin kun olin ollut yön kotona ja lähdin aamulla töihin, purskahdin samantien itkuun kun laitoin ulko-oven kiinni. Tuntui pahalta sanoa heippa miehelle sekä sille yhteiselle kodille ja elämälle, vaikka tiedän ettei ne lopulliset hyvästit olleetkaan. Olen myös nauttinyt tästä yksinolemisesta ja tilanteesta huolimatta, olen ollut viimeiset kaksi viikkoa hyvin onnellinen. Lisäksi ystävät ovat pitäneet siitä hyvän huolen etten jää pieneen yksiööni yksin märehtimään.

Aika näyttää miten tässä käy ja lisää aikaa mä tässä vielä tarvitsenkin. Emmehän ole vielä päässeet miehen kanssa edes kunnolla puhumaan asioista. Mutta tottakai toivon koko sydämestäni että asiat kääntyy parhain päin! 

PS. Olette ihania, kun välitätte. <3 

maanantai 25. elokuuta 2014

Kiitos!

Kiitos teille ihanille viimesimpään postaukseen tulleista kommenteista, ette tiedä kuinka paljon voimaa ne antavat! <3

Yritetään kaikkemme, että saadaan tilanne selvitettyä. Näinhän se on, että jokaiseen parisuhteeseen mahtuu huonoja vaiheita ja mekin ollaan niitä jo ennen tätä koettu. Ennen ne on kuitenkin tuntuneet samantien siltä, että tästä selvitään kyllä. Mutta nyt en ole enää niin varma. 

Tää tilanne on jatkunut nyt n. reilun kuukauden verran. Silloin miehestä paljastui aivan uusi puoli, jota en ole koskaan tämän 8,5 vuoden aikana nähnyt. Se säikäytti ja pisti miettimään. Siitä lähtien mua on jollain tapaa ahdistanut tämä koko tilanne ja oon joutunut todella miettimään, että mitä mä elämältäni haluan. Ahdistus on välillä pysynyt poissa ja oon jo unohtanut koko asian, mutta nyt loppuviikosta se iski taas ja kovaa. Takana on monta yhteistä vuotta ja papin edessä on sanottu tahdon, jotka tottakai painaa eikä niitä haluaisi heittää ns. hukkaan. Mutta kuinka paljon niiden voi antaa vaikuttaa?

Eilen puhuttiin miehen kanssa pitkään tästä ja lopputulos oli se, että nukuttiin eri osoitteissa viime yö. Se oli myös mun toive, sillä musta tuntuu että tarviin tällä hetkellä vaan etäisyyttä, jotta saan hetken miettiä asioita aivan rauhassa. 

Lähetettiin kyllä illalla hyvää yötä-viestit, jossa kerrottiin rakastavamme toisiamme ja vannottiin toisillemme, että kyllä me tästä selvitään. Siihen haluan totisesti uskoa. Mutta jos ei niin sitten se on niin tarkoitettukin. 

lauantai 23. elokuuta 2014

Kriisi

Mitä tehdä, kun elämä kääntyy yllättäen aivan nurinpäin eikä oikein tiedä mitä sitä enää haluaa? Mitä tehdä, kun kokoajan ahdistaa ja tuntuu, että elämä jonka piti olla täysin selvää, ei sitä enää olekaan? Mitä tehdä, kun toinen tuntuu yllättäen aivan vieraalta?

Kuinka paljon rakkauden vuoksi tarvitsee sietää? Kuinka paljon täytyy jaksaa yrittää, jotta kaikki muuttuisi vielä samanlaiseksi kuin ennen? 

Täällä ollaan eletty hetki pienoisen parisuhdekriisin keskellä. Tämän vuoksi vauvahaaveet jääköön ainakin siksi aikaa, kunnes asiat on saatu selvitettyä. Siihen asti kunnes me ollaan taas me. 

Tämä vain tiedoksi mikäli blogi hiljenee pidemmäksikin aikaa. 

<3

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Kesä ohi ja paluu arkeen

Heippahei taas! Lomat on lusittu ja töihin on palattu viikko sitten maanantaina. Lomailua olisi voinut vielä jatkaa helposti, mutta oli kyllä ihan kiva palata taas töihin ja nähdä kaikki työkaverit. Loma meni kyllä aivan älyttömän nopeasti ja pakko sanoa, että tää kesä on ollut kyllä paras kesä ehdottomasti! 

Oltiin miehen kanssa Kroatiassa ja matka meni erittäin hyvin. Pyrittiin olemaan murehtimatta mistään koko loma ja aika hyvin siinä onnistuttiinkin. Eräänä iltana meille tuli puheeksi tämä lapsettomuus ja se veti kyllä pitkästä aikaa mielen täysin matalaksi. Itkin koko loppuillan eikä untakaan meinannut yöllä oikein tulla. 

Mieli on muutenkin ollut nyt hieman matalalla koko tämän yrityksen suhteen. Mies olisi valmis lähtemään vaikka samantien kohti lapsettomuushoitoja, mutta mä en tiedä olenko mä henkisesti siihen vielä valmis. Kaikki raskauteen ja vauvoihin liittyvä ottaa tällä hetkellä jo niin koville, että tarvitsen ehkä vielä hetken aikaa voimien keräämiseen. Sen takia mitkään raskaus- tai vauvablogit eivät tule tällä hetkellä kysymykseenkään.

Oltiin myös viime viikonloppuna häissä, joissa oli vieraana tällainen 3 viikon ikäinen ihana neiti. Mä en pystynyt edes katsomaan koko lasta, kun mun sydän meinasi särkyä. Asiaa ei tosiaan helpottanut se, että anoppi kehoitti kokoajan mua sekä miestä katsomaan vauvaa ja uteli, että eikö yhtään vauvakuumetta pukkaa ja eikö voitaisi jo ruveta hommiin. 

Asiasta hieman vielä vaikeamman teki se, että miehen veli sekä tämän kihlattu ovat menossa ensi kesänä naimisiin ja ovat kyllä tehneet hyvin selväksi, että vauvoja alkaa tulemaan heti sen jälkeen - tai ehkä jo aiemminkin mikäli eivät jaksa odottaa. No anoppi ja tämä kihlattu sitten siinä vitsailivat, että voidaan ottaa kisa että kummalla on lapsi sylissä nopeammin. Siinä vaiheessa meinasin romahtaa täysin, kun tämä kihlattu kertoi, että sitten kun heillä on lapsia niin he varmaan tämän anopin kanssa sekoavat täysin onnesta, kun taas minä katson siinä vieressä että mitä ihmeellistä tuossa vauvassa on. He kun ilmeisesti saivat minusta sellaisen kuvan ettei minua vauvat kiinnosta, kun en pahemmin kiinnittänyt huomiota tähän pikkuiseen vaikka syythän nyt ovat täysin päinvastaiset. 

Mutta ai että mun teki mieli tokaista siinä hetkessä, että kuulkaa on tässä nyt reilu vuosi yritetty. Mä olisin ihan mielenkiinnolla halunnut nähdä ne ilmeet, vaikka kyllä mä tiedän etteivät he pahalla tuollaisia puhu kun eivät tiedä asiasta. Silti se vaan tuntuu niiiin pahalta ja huomasin, että miehenikin huomasi että nyt tekee mulla tiukkaa kun vauvoista alettiin puhumaan ja hän ihanana yritti vaihtaa puheenaihetta. 

En tiedä miksi tämä koko lapsettomuus ottaa tällä hetkellä niin koville. Tuntuu, että aina kun vain mietinkin sitä niin kyyneleet tulee samantien mun silmään. No ehkä se positiivisuus sieltä jostain hiipii esiin taas jossain vaiheessa! Jotenkin on vaan niin vaikeaa kun tästä ei oikein pysty kenellekään puhumaan. Onneksi on tämä blogi ja te siellä <3.

Ja vielä tähän loppuun, niin sunnuntainahan siirryttiin uuteen yrityskiertoon eli tällä hetkellä se taitaa olla yk 15! Tämä ei yllättänyt millään tavalla vaikka ajattelinkin, että nyt jos koskaan sillä sen verran tuli makkarin puolella peuhailtua... 

Pahoittelut, että tästä tuli tällainen vollotuspostaus. On tässä elämässä oikeasti paljon hyvääkin ja yksi niistä asioista on se, että mulla on tänään viimeinen työvuoro tällä viikolla ja huomenna pääsen loppuviikoksi mökille ihanassa seurassa! 

AINIIN. Sain myös viime viikolla tietää, että mun määräaikainen soppari muutetaan vihdoin ja viimein vakinaiseksi 1.9 alkaen! Vuhuu! Ehkä ne palaset alkavat pikkuhiljaa loksahtelemaan kohdilleen :)

mitä teille kuuluu? 

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Kuulumisia pitkästä aikaa!

Heippa hei te ihanat pitkästä aikaa! Ajattelin tulla tähän väliin kertomaan vähän kesän kuulumisia. 

Kesä on mennyt ihanasti ja hyvin nopeasti. Aloitin loman tossa 1,5 viikkoa sitten perjantaina ja lähdettiin samantien miehekkeen kanssa kotiseuduille ja mökille rentoutumaan. Kesähelteetkin alkoi sopivasti loman alettua, joten saatiin kyllä nauttia mökillä aivan ihanasta kesäsäästä. Viime viikonlopun vietinkin sitten Ilosaaressa rokkaillen ihanien ystävien kanssa ja oli kyllä superhauskaa! 

Sunnuntaina vietettiin myös miehekkeen kanssa meidän ensimmäistä hääpäivää. Tosin Ilosaarirockista johtuen vietettiin se erillään, mutta lähdetään nyt ensi viikon keskiviikkona Kroatiaan niin voidaan sitten siellä viettää viikon pituista hääpäivää. <3 

Ollaan nyt tosiaan pidetty yrittämisestä tällaista ns. kesätaukoa ja se on kyllä tehnyt pirun hyvää! En oo katsonut ollenkaan kiertopäiviä, vaikka pakko myöntää että kyllähän sitä alitajuisesti kroppaansa tarkkailee. Mitään oviksia en kuitenkaan ole miettinyt vaan ollaan touhuiltu silloin kun siltä tuntuu. Valitettavasti tää stressittömyys ei ole kuitenkaan vielä tuottanut tulosta sillä halutulla tavalla vaan siirryttiin yk 14 tämän viikon maanantaina. Kierto jäi 20 päivän pituiseksi eli se lyhenee vaan... 

Mutta kaiken kaikkiaan tämä yrittämättömyys on vähentänyt mielettömästi stressiä ja on ollut ihanaa ajatella välillä kaikkea muuta kuin ovista ja piinapäiviä yms! On ollut ihana vaan olla ja nauttia kesästä. 

Tämän kuun lopussa meidän yrittämisen aloittamisesta tulee kuluneeksi vuosi. Fiilis on hieman erilainen kuin vuosi sitten, mutta tästä kesätauosta johtuen tuntuu että on paljon energiaa kohdata syksy ja aloittaa matka kohti hoitoja. Tää tauko me todellakin tarvittiin miehen kanssa. <3 

Mutta toivottavasti teillä muillakin on ollut ihana ja rentouttava kesä! Palataan taas astioille :) 

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Yk 13

..ja kp 2. Kierto jäi tällä kertaa 24 päivän pituiseksi. Ei lisättävää. Kesäfiiliksillä mennään eteenpäin ja hyvä niin, mutta eiköhän se ala olla jo aika selvää ettei meidän perheeseen luonnollisin keinoin lasta suoda. 

Onneksi heinäkuu on täynnä kaikkea hauskaa niin ei jää aikaa murehtimiselle! :) 

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Terveiset hiljaisuudesta!

Heippa pitkästä aikaa! Tovi on vierähtänyt taas viime kirjoituskerrasta. Tää kesäkuu on mennyt kuin siivillä ja mun mielestä on kauhistuttavaa, että ensi viikolla on jo juhannus! Mihin tää kesä oikein menee? Syy hiljaisuuteen löytyy taas kiireestä sekä kahden viikon työputki vei tästä tytöstä mehut kokonaan. Pienet vapaat hetket oon käyttänyt lepäilyyn sekä ajanviettoon läheisten kanssa. Nyt ollaan kaksi kokonaista päivää levätty ja tänään alkaa taas uusi viikon työputki. No, lomaa odotellessa! 

Mitäs vauvarintamalle sitten? Päätettiin miehen kanssa, että jätetään lapsettomuustutkimukset suosiolla syksyyn. Ensinnäkin mulla ei ole ollut tässä aikaa varata edes yksinkertaista lääkäriaikaa, kun työvuorot on tyyliä 8-18. Lisäksi meillä alkaa heinäkuussa loma ja totesin miehelle etten jaksa käyttää kesä- enkä loma-aikaa tutkimuksista ja hoidoista murehtimiseen vaan haluan nauttia tästä kesästä täysillä! Lisäksi meidän loma on aika täyteen buukattu kaikkea ohjelmaa, joten en tiedä mihin väliin saataisiin edes tungettua lääkärikäyntejä ja haluanko ees täyttää niitä päiviä sellaisilla. Joten parempi vaan jättää kaikki elokuulle, kun ollaan molemmat toivottavasti taas uutta energiaa täynnä! 

Tää kesäkuu ja varmaan muutenkin koko kesä mennään sellaisella tjot-meiningillä. En oo jaksanut yhtään stressata tai edes seurata tässä kuussa kiertopäiviä ja pakko sanoa, että se on ollut kyllä ihanaa! On ollut ihana heivata hetkeksi taakse kaikki se epätoivo ja pettymys ja muut ikävät tunteet. En siis aio myöskään testailla ovista vaan puuhaillaan silloin kun siltä tuntuu. 

Eilen mulle tuli sellainen olo, että näinkö helposti mä luovutan? Mutta ei, kyse ei ole missään nimessä siitä. Mutta musta tuntuu, että sekä minä että myös mieheni tarvitaan nyt taukoa koko lapsiasiasta. Tällä hetkellä nimittäin kaikki raskausblogit sekä vauvapalstat, joissa ihmiset raskautuvat vähän väliä tekevät ihan liian tiukkaa ja vaikka iloinen olenkin kaikkien puolesta, tulee mulle niistä enemmän silti paha kuin hyvä mieli.

Blogi varmaan hiljenee aikalailla kesän ajaksi, mutta enköhän mä tule tänne aina silloin tällöin kuulumisia kirjoittelemaan, varsinkin jos on jotain kerrottavaa! :) 

Mutta toivottelen silti ihanaa, rentouttavaa ja toivottavasti helteistä kesää kaikille teille, ootte ihania! <3 

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Lapsettomuus

Lapsettomuus - tuo pelottava sana, jota luulin ettemme koskaan joudu mieheni kanssa käyttämään. Kai tässä vaiheessa uskaltaa puhua jo lapsettomuudesta, vaikka ihan vuotta ei ole vielä mennyt yrityksen aloittamisesta ja on monia, jotka ovat yrittäneet meitä pidempäänkin.

Olen varaamassa varmaankin jo ensi viikolla aikaa tutkimuksiin yksityiselle puolelle. Tällä hetkellä ollaan miehen kanssa päätymässä Väestöliiton lapsettomuusklinikalle, sillä pari henkilöä suositteli sitä tuolla kommenttiboksin puolella sekä olen lukenut paljon keskusteluja kyseisestä paikasta. 

Tuleva pelottaa ja jännittää, mutta silti odotan innolla, sillä sitten ollaan taas askelta lähempänä meidän unelman toteutumista. Tähän mennessä olen myöskin halunnut pitää koko yrityksen salassa äidiltäni. Nyt kuitenkin tämä asia painaa mun mieltä niin paljon, että mun on varmaan pakko kertoa hänelle, että missä mennään. Äiti on kuitenkin aina sellainen tuki ja turva, johon voi tukeutua huonoina hetkinä. Äitini myöskin huomaa minusta heti jo puheluiden välitykselläkin, jos mieltäni painaa joku. Tottakai miehestä on myös paljon tukea ja eikä tämä ole helppoa hänellekään. 

En kuitenkaan aio käyttää koko kesää asiasta murehtimiseen ja jännittämiseen. En aio myöskään ottaa mitään stressiä aikatauluista tms., vaan mennään ihan rennolla asenteella ja tapaamisiin mennään silloin kun on aikaa. Musta nimittäin tuntuu, että tästä tulee paras kesä aikoihin kaikesta huolimatta, sillä on niin paljon kivoja juttuja tulossa etten tiedä miten maltan odottaa! Tällä hetkellä mieltä ilostuttaa tuleva Ilosaari parhaimpien ystävien kanssa, Kroatian matka miehen kanssa, Tallinnan reissu äidin kanssa ja kaikki muut ihanat reissut ja kesäillat ihanien ihmisten kanssa! Odotan myös kuin kuuta nousevaa, että mun loma alkaa heinäkuussa ja päästään viikoksi mökille ihan vaan olemaan <3

Eiköhän tämä tästä! Nyt on mielikin jo paljon parempi ja positiivisempi kuin eilen. Asioilla on tapana järjestyä, eikö vaan? :) 

lauantai 31. toukokuuta 2014

Yk 12

Jep, eli hanat aukesivat tänään. Täysin samaan aikaan kuin viime kierrossakin. Tunsin sen kyllä heti herättyäni ja sanoinkin miehelle etten voi mennä vessaan, sillä tiedän tasan tarkkaan että menkathan ne sieltä alkaa. 

No niinhän ne teki ja mä en oikeasti kestänyt miehen ilmettä, kun kerroin asiasta. Se pettymys näkyi niin selvästi. Menin sitten hetkeksi vielä makkariin yksin ja itkuhan siinä tuli. Nyt nää pettymykset kerta toisensa jälkeen alkaa kyllä oikeasti tuntua ihan hirveältä enkä tiiä miten kestän näitä kohta enää. Eikä asiaa helpota se, että ollaan tällä viikolla saatu kuulla, että kahdesta meidän ystävästä tulee isä. 

No, tämähän se on taas se pahin päivä ja huomenna jo helpottaa. Ja tiedän, että oon sanonut tän jo monta kertaa, mutta nyt aion oikeasti ottaa puhelimen kauniiseen käteen ja varata sen ajan sinne lääkärille. Olen ajatellut Femedaa, onko kenelläkään kokemusta siitä? Tai suositteleeko joku jotain muuta yksityistä? Mulla on vaan tosi hankalat työvuorot tässä listassa, mutta pitää yrittää väkisin johonkin mahduttaa. 

Mutta aika hurjaa, että huomenna on kesäkuu ja vuosi sitten heinäkuussa jätin pillerit pois. Kohta vuosi mennyt. 

torstai 29. toukokuuta 2014

Kuinkakohan käy

Tuhruttelu on jatkunut tähän päivään saakka. Välillä vähemmän ja välillä taas enemmän. Verta ei ole tullut ensimmäisen päivän jälkeen vaan vuoto on enemmänkin ollut rusehtavaa valkovuotoa ja välillä se ei ole edes rusehtavaakaan. 

En tiedä. Tottakai tässä taas toivo nousee vaikkei pitäisi. Oon täysin valmistautunut siihen, että kyllä ne menkat sieltä vielä tulee. Viime kierrossa menkat alkoivat ylihuomenna eli kp 33. 

Tekisi mieli testata, mutta en kestä sitä pettymystä mikäli testissä ei mitään näy. Jotenkin tuntuu paremmalta vain odotella niitä menkkoja ja sitten alkaa testailemaan mikäli niitä ei ala kuulua. Minkäänlaisia oireitahan mulla ei ole muutakuin että mahaa juilii aina välillä. Tänään myös vasemmalta alavatsalta nipisti niin pahasti, että jouduin melkein kyykistymään. Välillä närästää ja alavatsaa turvottaa, mutta sitä mulla on aina loppukierrossa.

Mutta silti sitä vain toivoo, että tää kierto päättyisikin aivan toisella tavalla... <3 

tiistai 27. toukokuuta 2014

Happy birthday to me!



Paljon onnea vaan 26-vuotias minä! Huh, täytyy sanoa että ensimmäistä kertaa mulla on oikeasti ikäkriisi näiden synttäreiden johdosta. En voi uskoa, että sieltä ne kolmekymppiset vaan kovaa vauhtia lähenee. Muistan kun lauloin joskus pienempänä että "oon kolmekymppinen, oon kolmekymppinen, joskus 18 vuoden päästä!" ja nyt siihen on enää neljä vuotta. Hullua miten tää aika rientää. Mutta onneksi se on se henkinen ikä mikä merkkaa, eiks niin ;) 

Synttäreitä juhlistan menemällä mieheni kanssa syömään. Viikonloppuna tuli vietettyä niin ihanaa aikaa ystävien kanssa että menköön se synttäreiden juhlimisesta! 

Joskus ajattelin, että minulla on jo lapsia kun täytän 26. No eipä ole. Mutta toivotaan, että minusta vielä tulee äiti sinä aikana kun olen 26 vuotta. Puhuttiinkin eilen miehen kanssa, että mikä olisikaan parempi synttärilahja kuin positiivinen raskaustesti. 

Siitä puheen ollen; tuhruttelu on edelleen jatkunut. Se on kuitenkin hyvin vähäistä ja se on enemmänkin rusehtavaa valkovuotoa. Tottakai tässä taas toivo herää, että voisiko se sittenkin olla jotain muuta, mutta yritän pitää pään kylmänä. Minkäänlaisia oireita ei ole mahan juilimista ja paineen tunnetta lukuunottamatta. 

Mutta nyt jatkan vielä viimeisen vapaapäivän viettoa ennen kuin mulla alkaa taas ihan hirrrvee työputki. Kivaa tiistaita kaikille! 

maanantai 26. toukokuuta 2014

Tuhruttelua

Heippa! Pieni tovi on vierähtänyt viime postauksesta, mutta "syytetään" siitä tuota ihanaa aurinkoa ja lämpöä, joka houkuttelee tekemään kaikkea muuta kuin istumaan koneella. 

Mitään uutta kummempaa kerrottavaa mulla ei kuitenkaan ole muuta kuin että vanha tuttu tuhrutteluvuoto alkoi eilen päivällä. Ihan vähän vaaleanpunaista ja vaaleanruskeaa vuotoa tullut tänään, mutta ei kuitenkaan vielä siteeseen asti. Mutta eiköhän ne menkat sieltä ala viimeistään ylihuomenna. Tänään meneillään kp 28 ja dpo 9. Tietenkin toivoa on niin kauan taas kun menkat eivät kunnolla ala, mutta en kyllä jaksa uskoa yhtään että olisin raskaana! 

Mikäli menkkoja ei kuitenkaan kuulu niin testailen viikonloppuna! 

tiistai 20. toukokuuta 2014

Piinailua vol. 122324

Heippa ja hyvää tiistaita kaikille! Täällä meneillään DPO3 ja aika menee ihan älyttömän hitaasti! Mitään oireita ei oikeastaan ole ollut, ainoa vaan että nännit kipeytyivät samantien ovulaation jälkeen ja tätä ei oo mulla tapahtunut aiemmin. Joskus saattaa olla ettei mun tissit kipeydy ollenkaan kierron jälkeen. Eilen myös alavatsasta, tai no munasarjojen kohdalta varmaankin, juili aikalailla. 

Nyt on kuitenkin todella hyvä fiilis kaikesta ja toivotaan, että kierto päättyy siihen parhaimpaan lopputulokseen. <3 Työrintamallakin puhaltaa positiiviset tuulet. Oon nyt tehnyt nykyisessä työpaikassani 3 vuotta määräaikaisena ja mun sopparit ovat vaihdelleet kuukauden pituisista soppareista puolen vuoden pituisiin soppareihin. Joten voitte kuvitella, että soppareita on kertynyt aikamoinen pino. Meidän osastolta piti tämän vuoden huhtikuussa aueta paikka, jota kovasti pedattiin minulle. Mutta johtoporras päätti tehdä omat ratkaisunsa ja palkata siihen ulkopuolelta erään miestyöntekijän viime vuoden lopulla, vaikkei paikka ollut edes auki. Päätös tuli shokkina kaikille eikä asiaa auta se, että tämä kyseinen työntekijä on ollut aikamoinen pettymys meidän osastollemme. 

Noh, nyt sitten toiselta osastolta on aukeamassa vakanssi ja meidän osaston vastaava ohjaaja on ehdottanut meidän johtajalle, että kyseinen vakanssi siirrettäisiin meidän osastolle ja mut vakinaistettaisiin siihen vakanssiin, ilman mitään hakuja tai haastatteluja. Meidän johtaja oli näyttänyt tälle jo vihreää valoa sekä myös eräs toinen korkeammalla pallilla oleva työntekijä. Joten toivotaan parasta ja pidetään peukut pystyssä! Vakipaikka toisi kuitenkin turvaa niin monelle eri osa-alueelle ja onhan vakipaikka aina nyt vakipaikka! Sitä ei noin vaan viedä, kun taas määräaikaisena saa kokoajan olla "peloissaan" siitä, että milloin se soppari ihan oikeasti loppuu. Ja vaikka tää suunnitelma ei nyt meniskään läpi, niin tiedän silti että töitä kyllä on tarjolla. Mutta olisihan se nyt kaikkien kannalta järkevintä palkata mut siihen, joka on kuitenkin kolme vuotta talossa ollut kuin sellainen, joka tulee ihan uutena eikä tiedä mistään oikein mitään.

kuva Pinterest

Noh, katsotaan katsotaan! Hyvää fiilistä on lisännyt myös nämä viime päivien säät! Ihanaa, kun kesä on vihdoin tullut <3 Vietin tänään vapaapäivän partsilla aurinkoa ottaen ja sainkin jo hommattua ekat rusketusrajat. Sitten mulla ois enää huomenna iltavuoro ja sitten onkin taas vapaata ja työt kutsuu vasta ensi viikon keskiviikkona! Kyllä kelpaa! :) 

lauantai 17. toukokuuta 2014

Vihdoin!

Hymynaama bongattu tänä aamuna ClearBluen digitestistä! Jee! Viimeksi eilen illalla sanoin miehelle, että näinköhän kroppa toimii tässä kierrossa ollenkaan. Nyt on kuitenkin menossa jo kp19. Vaikka eihän tuo ovisplussa takaa 100%:sti, että ovulaatio tapahtuu, mutta ainakin jotain siellä tapahtuu! :D

Mutta tää vaan vahvistaa mun ajatusta siitä, että ovulaatio oli myös viime kierrossa hieman myöhemmin. Noh, mutta talletuksista ei pitäisi ainakaan tässä kierrossa jäädä kiinni, sen verran aktiivisesti ollaan nyt tuolla makkarin puolella peuhattu! 

Mutta nyt lähden brunssille ystävän kanssa ja siitä iltavuoroon. Illalla pitäisi mennä vielä toisen ystävän kanssa kattomaan yhtä keikkaa, joten ihan loistava lauantai tiedossa! Eikä toi kelikään näytä mitenkään kurja olevan. :) 

Ihanaa lauantaita myös sinne! <3 

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Oviksen bongailua

Heippa ja terveiset sairastuvalta! Mulle iski eilen illalla ihan älyttömän huono olo. Olin sitä ennen nukkunut kolmen tunnin päikkärit, mutta silti olo oli ihan törkeän väsynyt. Mun ystävälle iski viikonloppuna joku mahatauti ja ajattelin, että nyt se sama tauti on iskemässä muhunkin, kun mahaa kouristeli sen verran ja oli todella oksettava olo. Tänä aamuna heräsin kuitenkin todella tukkoisena ja hieman kuumeisena. Joten tämä päivä menee ainakin sairastellessa, katsotaan pääsisinkö huomenna jo töihin! Toivottavasti, sillä oon nimittäin todella huono sairastamaan sillä en malta oikein olla tekemättä mitään vaikka olisi olisi kuinka huono. Pahoinvointi on jatkunut vielä tänään ja sanoinkin tuossa miehelle, että mikäli en tietäis toisin, niin voisin vaikka vannoa että oon raskaana! 

Mutta joo. Oon nyt tikutellut ovista tässä kierrossa pitkästä aikaa. Vielä ei oo hymynaama mulle hymyillyt. Aloitin tikuttelin kp 12 ja oon nyt joka päivä tikutellut yhtä päivää lukuunottamatta. Tänään meneillään siis kp 16. Tosin epäilen, että viime kierrossakin ovis tuli vasta noin 20. kiertopäivän kohdilla, joten voihan olla että tässäkin kierrossa se menee sen verran myöhäiseksi. Tai voihan se olla, että ovis oli juuri silloin kun jätin testailematta vaikkakin en oikein jaksa uskoa siihen. 

Mä en oikein tiedä tykkäänkö tästä testailusta vai en. Toisaalta kiva saada tietynlainen varmuus asiaan, joko se hymynaama hymyilee tai ei eikä tartte pohdiskella, että onkohan se ovis nyt vai ei. Mutta toisaalta tää taas stressaa mua tietyllä tavalla enkä kestä tuota tyhjää ympyrää, joka tulee joka testauskerralla. :D Yritän kuitenkin olla stressaamatta ja ollaan silti touhuiltu makuuhuoneen puolella nyt 2-3 päivän välein ja sillä mennään koko loppukierto. 

Aion kuitenkin nyt käyttää noi testit loppuun, katsotaan josko se hymynaama sieltä vielä tulis! :)

Psst. On muuten ihan pakko hehkuttaa! Oltiin siis maanantaina kattomassa Justin Timberlakea ja oli kyllä niin M-A-H-T-A-V-A-A etten kestä! Siinä on niin taitava mies ettei mitään rajaa. Olin koko 2,5 h ihan jossain ekstaasissa ja välillä taisin jopa vajota ihan pikkutytön tasolle, sen verran ääni oli eilen kateissa. Ja onhan se nyt ihan pirun kuumakin vielä. 

perjantai 9. toukokuuta 2014

Minä haluan nukkua!

Erittäin rankka viikko. Viimeiset seitsemän päivää on tehty töitä. Pelkkää ilta- ja yövuoroa. Eikä asiaa helpota yhtään se, että alakerran naapurissa tehdään kylppäriremppaa.

Olin viime yön töissä ja oon nyt ollu valveilla sellaset 27h putkeen. Silmät meinaa painua väkisin kiinni ja vaikka kuinka yritän kaivautua peiton alle niin silti noi porausäänet tunkee korviin! Yhyy! Eikä yhtään naurata, että seuraavan kolmen viikon aikana mulla on tiedossa pelkkää ilta- ja yövuoroa yhtä aamuvuoroa lukuunottamatta.

Vuorotyöläisille vois olla joku oma pieni kiva motelli, jossa sais levätä kun naapurissa tehdään remppaa! No, ehkä tää on hyvää harjoitusta tulevaa vauvaelämää varten. :D

Mä tunnen, että ovulaatio on ihan tuloillaan mutta voin kertoa, että eipä paljoa sekstailut kiinnosta tässä väsymyksessä :D aloitan tänään kuitenkin testailut ja eiköhän se hymynaama anna puhtia petipuuhiinkin sit! ;)

Mutta kiitos alakerran remontin, saatiin tänään vihdoin aikaiseksi nähdä yhden ystäväni kanssa. Mentiin aamupalalle ja höpöteltiin muutama tunti! :) ja ihanaa on että nyt on viikonloppu ja mulla on neljän päivän vapaat! Ja maanantaina mun toinen elämäni mies Justin saapuu Suomeen, ah! :)

Ainiin, sain kuulla töissä taas vauvauutisia. Mun entinen työkaveri on neljännellä kuulla raskaana. Mä oon oikeesti tosi onnellinen hänen puolestaan, sillä tiesin heidän toivoneen ja yrittäneen pitkään jo lasta. Tällä mun työkaverilla oli monirakkulaisuutta ja muita ongelmia ja hänelle oltiin sanottu, että on hyvin todennäköistä ettei hän koskaan tule saamaan lapsia. He olivat juuri aloittamassa lapsettomuushoidot, kunnes ultrassa lääkäri totesi, että sinähän olet jo raskaana! Joten ihmeiden aika ei tosiaan ole tytöt! Ei mekään luovuta toivosta! <3

Ihanaa viikonloppua! :)

tiistai 6. toukokuuta 2014

Spontaani itku

Oon ollut koko aamupäivän todella hyvillä mielin. Äsken istuin tuossa aamupalalla ja lueskelin samalla puhelimella blogeja. Onnellisuutta huokuvia blogeja, sillä monessa blogissa on viime aikoina juhlittu positiivisia raskaustestejä sekä hienosti etenevää raskautta. Oon oikeasti vilpittömästi onnellinen kaikkien heidän puolesta.

Sitten taustalla alkoi soimaan Lana Del Reyn Ride-kappale ja pysähdyin vain hetkeksi kuuntelemaan kappaletta. Ja yhtäkkiä kyyneleet alkoivat valua. Siis aivan yhtäkkiä. En tiedä mistä se johtui. Samalla muhun iski epätoivo, sillä tuntuu ettei mikään tällä hetkellä ota onnistuakseen. Ei vauva- eikä omakotihaaveet. Vauvaa ja sitä yhteistä omaa kotia on nyt odoteltu sieltä elokuun alusta asti. Tuntuu, että me vain junnataan paikoillaan ja odotellaan vaan, että jotain uutta ja ihanaa tapahtuisi. 

No ei tässä voi muuta kuin pyyhkiä kyyneleet ja luottaa siihen, että vielä kai ne palaset loksahtaa meidänkin kohdalla paikalleen jossain vaiheessa. 

Jokatapauksessa, iloisempaa ja positiivisempaa tiistaita teille! :) 

keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Hauskaa vappua!


Mä palailen tänään pitkien vapaiden jälkeen töihin. Tosin onneksi meillä on työryhmäpäivä, joten astetta rennompi työpäivä on tiedossa! Tämän päivän jälkeen vapaat jatkuu ja meen vasta lauantaina töihin, aika luksusta. :) Töiden jälkeen meille kokoontuu kavereita grillailemaan ja nauttimaan skumppaan ja on tuo mies kokkaillut pulled pork hamppareita ja lohi-pastasalaattia, nam! 

Mutta haluan toivottaa teille kaikille oikein ihanaa ja hauskaa vappua! Toivottavasti aurinko suosii meitä edes jonkin verran! <3

tiistai 29. huhtikuuta 2014

Kp 1 / yk 11

Tuhruttelu jatkui pari päivää, mutta tänään vuoto on jo sellaista, että lasken sen kp 1:seksi. Samalla pamahti käyntiin yrityskierto numero 11! Hurjaa. 

Oon aivan varma siitä, että tässä kierrossa se ovulaatio oli myöhemmin, jonka johdosta tää kiertokin venyi 32 päivän mittaiseksi. 

No huomenna voikin sitten ottaa skumppaa uuden yrityskierron "kunniaksi". 

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Vielä ei tainnutkaan olla meidän vuoro

Heippahei ja terveisiä Ruotsista! Kotiuduttiin risteilyltä tänään ja oli kyllä ihan huippuhauska reissu. Säätkin suosi meitä ja lauantaina oli ihana vaan istuskella ulkona ja nauttia ihanasti lämmittävästä auringosta. 

Menkat eivät alkaneet reissun aikana, mutta tänään taas vanha tuttu nimeltään tuhruttelu on saapunut kylään. Joten eiköhän tää ala olla aika selvä peli. Raskaustestinkin tein tuhruttelusta huolimatta ja pienenpienen haamulaisen mä saan sinne edelleen näkymään. Mutta tuhruttelusta päätellen, en mä ole raskaana ja menkat alkavat kunnolla varmastikin viimeistään ylihuomenna. 

Mietinkin kun mulla oli silloin edellisellä viikolla sellaista valkovuotoa kuin oviksen aikoihin, niin olisiko voinut olla, että ovis olikin vasta silloin ja kierto on nyt vaan venynyt? Ken tietää! 

Pettymys on tottakai ihan mieletön. Ajattelin tosissani, että nyt me vihdoin onnistuttiin. Pahinta on kuitenkin nähdä kohta miehen ilme, kun hän kotiutuu harrastuksista ja kuulee, että tuhruvuoto on alkanut. Hänkin oli jo niin innoissaan. :/ 

Mutta kaikesta huolimatta mä sain tästä kierrosta taas aivan uudenlaista potkua koko yrittämistouhuun. Sain siitä hyvin hailakasta haamusta niin paljon iloa ja toiveet on taas hieman korkeammalla seuraavaa kiertoa varten. Mutta onhan se aika hurjaa, että meille pärähtää jo yk 11 käyntiin. Nyt mun pitää tosissani saada aikaiseksi varattua se lääkäriaika heti menkkojen päätyttyä sekä ostaa tätä kiertoa varten ne ovistestit taas. 

Toivottavasti teillä kaikilla on ollut mukava viikonloppu! 

perjantai 25. huhtikuuta 2014

Ei raskaana?

Heippa! Tein tuossa hetki sitten raskaustestin ja negaahan se näytti. Tottakai siristelemällä sain sinne taas sellaisen hyvinhyvin hailakan viivan, mutta emmä usko että siellä oikeasti mitään näkyy. :) Menkat eivät ole vielä alkaneet eikä niiden alkamisesta ole mitään erikoisempia viitteitä. Mahaa juilii välillä, mutta mun mielestä tää juilinta on sellaista erilaista. Tissit kyllä kipeytyy mun mielestä päivä päivältä.

Toivoa on tietenkin niin kauan kunnes menkat alkavat, mutta jotenkin en jaksa enää uskoa siihen, että tässä raskaana oltaisiin. Ihmettelen vaan, että mitäköhän mun kropassa oikeesti sitten tällä hetkellä tapahtuu? Mulla ei oo nimittäin ikinä olleet menkat myöhässä ja eiväthän ne nytkään ole kuin yhden päivän ja saattavat tulla milloin vaan. 

Mutta mikäli tää päättyy huonosti, oon kuitenkin onnellinen siitä, että sain edes hetken verran kokea iloa siitä, että raskaustestissä näkyi jotain! Mä olin ihan älyttömän onnellinen silloin keskiviikkona ja niin oli mieskin. Kokoajan yritettiin toppuutella toisiamme ettei nyt saa vielä innostua, mutta vaikeaahan se on! 

Mutta nyt pakkaamaan laukkua ja sitten muutaman tunnin päästä kohti terminaalia! Lähdetään tänään nimittäin sille risteilylle kuuden hengen tyttöporukalla, jipii :) Eiköhän ne menkatkin sieltä siis tule, kun saa jotain muuta ajateltavaa! 

Mikäli menkat eivät ole alkaneet sunnuntaihin mennessä, teen silloin todennäköisesti taas testin tai sitten viimeistään maanantaina. 

Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille! <3  

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Aamun raskaustesti

...näytti negaa. Tai omasta mielestä mä kyllä bongasin siitä hieman tummemman kohdan/viivanpaikan kun oikein tihrustin. Tänään siis kp 27/27-28. 

Mieheltä on turha edes kysyä, sillä tiedän jo ettei hän näe siinä mitään. :D voi kun saisin jonkun teistä tänne mun kanssa testejä analysoimaan, vaikka kyllähän se lopputulos selviää muutaman päivän sisällä :) 

Alavatsaa nipistelee edelleen ja turvottaa. Tosin turvotusta mulla on aina loppukierrossa. Nännit ovat entistä aremmat ja tänään oikein "sattui" laittaa paitaa päälle. Tuhruttelu ei ole myöskään vielä alkanut. Eilen myös lämmöt oli koholla (37.1). 

Katsellaan! En meinannut oikein saada viime yönä unta kun jännittää taas niin paljon :) pakko testata uudelleen viimeistään perjantaina mikäli menkat eivät ole vielä alkaneet! 

Mulla on tänään yövuoro, jonka jälkeen mulla alkaa melkein viikon vapaa! Ihanaa! 

EDIT klo 12.30// Kävin katsomassa testiä myöhemmin ja mun mielestä se viiva on tummunut ja näkyy selkeämmin, vaikka vieläkin sitä joutuu tihrustamaan. Nyt kuitenkin joka kerta näen siinä jotain. Oli se sitten roskishaamu tms. luotettavuudesta puhumattakaan, aion silti nauttia, että ensimmäistä kertaa koko yrityshistorian aikana mä näen siinä edes jotain! Oli se sitten harhaa tai ei :D 

EDIT2// tässä nyt todella huono kuva testistä. Mutta mieskin näki oikeassa kulmassa jotain häilyvää ;) en tiiä miltä kuva näyttää koneelta katsottuna, mutta ainakin kännykällä siellä näkyy jotain pientä ehkä!



tiistai 22. huhtikuuta 2014

Kp 26/27-28 ja jännitys tiivistyy!

Noniin eli ihan loppukierroa elellään ja kovasti jännittää, että miten tässä kierrossa käy. Niinkuin jo edellisessä postauksessa kerroin ettei toiveet ole kovin korkealla, mutta miten se aina meneekin, että ihan loppukierrosta sitä alkaa kuvittelemaan kaikenlaisia oireita ja usko positiiviseen raskaustestiin kasvaa.

Mitään kummempia oireita mulla ei edelleenkään ole. Tänä aamuna huomasin, että molemmat nännit ovat arat. Ei nyt mitenkään mega-arat, mutta tavallista herkemmät. Lisäksi mun alavatsassa on ihan älytön paineentunne. Äsken suihkussa ollessani vasemmalle puolelle tuli todella kova paineentunne sekä nipistys, että teki mieli käydä istumaan. About juurikin munasarjojen kohdalta. "Kipu" kuitenkin hellitti hyvin pian. Alavatsalla on edelleenkin paineentunnetta, ei ollenkaan sellaista menkkajomotusta vaan nimenomaan painetta. 

Lisäksi yksi asia joka ihmetetyttää on se, ettei tuhruttelua ole vielä tullut niinkuin varmaan kolmessa tai neljännessa viime kierrossa. Tuhruttelu on alkanut yleensä 2-4 päivää ennen virallisia menkkoja. Viime ja sitä edellisessä kierrossa tuhruttelu taisi alkaa jo kp 25. En siis pistä pahakseni mikäli tuo tuhruttelu jäisi nyt kokonaan pois, se on nimittäin hyvin inhottavaa. Mutta pistäähän sen puute väistämättäkin miettimään, että oisko nyt oikeesti voinu tärpätä. 

Että sellaista tänne, jännittäviä aikoja elellään taas. :) Tosin mullehan on melkein aina käynyt niin, että kun tuun tänne kirjoittelemaan mahdollisista oireista, niin hanat aukeaa viimeistään seuraavana päivänä. Ollaan viikonloppuna lähdössä isolla tyttöporukalla risteilemään Tukholmaan ja se on taas niitä reissuja, joissa alkoholia ei säästellä. Että jos sitä ennen ei mitään tapahdu, niin se onkin sitten oma juttunsa, että miten selitän sen ettei tällä kertaa tuo holi maistu. Onneksi mukaan lähtee kaksi parasta ystävääni, jotka tietävät että yritämme, niin heille voin kyllä suoraan sanoa. Mutta mites sitten ne muut... 

Mutta nyt alan valmistautumaan töihin, ihanaa viikkoa kaikille! Nautitaan tuosta ihanasta säästä! <3 

lauantai 19. huhtikuuta 2014

Piinapäivät

Heippahei! Nyt olisi pääsiäisen vika yövuoro meneillään ja onneksi ainakin tähän mennessä töissä on ollut suhteellisen leppoisaa ja kivaa olla. Oon silti ihan iloinen huomenna ja maanantaina koittavasta vapaapäivästä, sillä se on luvannut aivan ihanaa ilmaa! Viime päivinä kun nää aurinkoiset päivät on mennyt lähinnä nukkuessa ja voimia uuteen työvuoroon keräillessä.

Nyt eletään myös loppukiertoa ja tänään on meneillään kiertopäivä 23/27-28. Minkäänlaisia raskauteen viittaavia oireita en ole kehossani huomannut eikä toivo muutenkaan ole hirveän korkealla. Mulla jäi tässäkin kierrossa ostamatta ne ovistestit (nyt aion laittaa ne heti tilaukseen mikäli uuteen kiertoon joudutaan!), joten oviksen ajankohdasta ei ole tarkkaa eikä varmaa tietoa. Olin kuitenkin tunnistavani vahvat ovisoireet kp 14-15 aikoihin. Peiton heiluttelut jäi aika vähille, joten tämänkään vuoksi ei toiveet ole kovin korkealla.

Ja nyt pieni ällövaroitus!:
Mulla on ollut nyt koko tämän viikon sellaista valkovuotoa kuin oviksen aikoihin; kirkasta, venyvää ja aika runsasta. Tänään vuoto on selkeästi paksuuntunut. Harmi kun mulla ei ollut niitä ovistestejä, ois ollut ihan mielenkiintoista testata että mitä testit olisivat sanoneet! Himot on myös olleet päällä nyt melkein koko kierron ajan, hämmentävää. 

En myöskään saanut aikaiseksi varattua lääkäriaikaa, joten sekin siirtyy ensi kiertoon. Ensi kierrossa mulla on onneksi paljon enemmän vapaata kuin tässä kierrossa. 

Vauvahaaveet on pyörineet hyvinkin aktiivisesti mielessä viime päivinä ja syytän tästä viime viikonlopun ristiäisiä. Olen huomannut miettineeni monta arjen tilannetta niin, että mitäs jos meillä olisi nyt se pieni nyytti tässä. 

Miten voi nyt jo rakastaa niin paljon jotain, joka ei ole vielä edes olemassa tai saanut edes alkuaan? Oivoi, toivotaan parasta. <3 


perjantai 18. huhtikuuta 2014

Haaste!

Olen nyt muutamalta ihmiseltä saanut tämän kyseisen haasteen, mutta vastaaminen siihen on jäänyt. Ajattelin nyt vihdoin vastata näihin ajankuluksi, mutta päätin etten haasta ketään eteenpäin. 

Mutta tässä tulee:

11 faktaa minusta:

1. Olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta Savon sydämestä enkä voisi olla onnellisempi siitä, että oon saanut viettää siellä lapsuuteni. Takaisin en enää kyseiselle paikkakunnalle muuttaisi, mutta yhtä ihanaa siellä on joka kerta käydä.

2. Haaveilen tosin siitä, että jonain päivänä me vielä muutetaan miehen kanssa pois pääkaupunkiseudulta. 

3. Olen todella positiivinen ihminen (vaikka näistä mun viime postauksista sitä on varmaan hyvin vaikea uskoa) ja yritän aina etsiä jokaisesta asiasta ja jokaisesta ihmisestä jotain hyvää. Tiedän, että tää mun positiivisuus on joskus hieman ärsyttävääkin jonkun mielestä! 

4. Mutta sitten kun mulle sattuu se huono päivä, niin sitten todellakin on huono päivä.

5. Mulla on kaksi isoveljeä. Tai oikeastaan he ovat mulle velipuolia, sillä he ovat isäni edellisestä avioliitosta. Mutta en pidä heitä millään tavalla velipuolina vaan he ovat kyllä ihan oikeita veljiä mulle. Veljien kanssa mulla on ikäeroa yli 15 vuotta ja ollaan oltu aina hieman etäisiä vaikka välitetäänkin toisistamme paljon. Mutta nyt tuntuu, että aletaan pikkuhiljaa lähentyä kun kaikki (tai minä?) alamme vanhentua eikä ikäero enää tunnu samalla tavalla kuin esim. teini-ikäisenä.

6. Olin ennen mieheni tapaamista villi ikisinkku. Monet illat vietettiin ystäväni kanssa ja pohdittiin miten emme ikinä voisi kuvitellakaan menevämme naimisiin tai että olisi jonkun yhden ja saman ihmisen kanssa koko loppuiän. Ja ikää oli 15 vee. ;) Mutta kun tapasin mieheni, tiesin samantien että nyt se on menoa ja tässä ollaan edelleen eikä loppua näy! <3

7. Haaveilen kahdesta tai kolmesta lapsesta. 

8. Olen kova valittamaan meidän kodin sotkuisuudesta, mutta sitäkin huonompi tekemään asialle mitään. Paitsi yövuoron jälkeen saan aina kunnon sellaisen siivousboostin ja musta tuntuu, että voisin siivota vaikka naapureidenkin kodit! 

9. Mä oon koukussa mun puhelimeen. Oon ihan hukassa mikäli puhelin on jäänyt kotiin tai jos siitä on esimerkiksi akku loppu. 

10. Mua on aika helppo huijata, sillä oon niin hyväuskoinen ja sinisilmäinen. Esimerkiksi isäni sai aika pitkään huijattua mua, että auton käsijarrun nuppia painamalla auto kiihtyy nopeammin. Voi sitä päivää, kun painoin kyseistä nuppia ja auto ei kiihtynytkään samantien ja isi yritti jälkikäteen kaasua painella, mutta se oli jo liian myöhäistä... olin jo tajunnut huijauksen! Tosin ehkä hyvä niin, ois aika noloa ollut mennä autokouluun, jos totuus ei olisi koskaan selvinny. ;) 

11. Tuun onnelliseksi aika pienistä asioista. Esimerkiksi tällä hetkellä koen hyvin suurta iloa meidän uudesta sohvapöydästä sekä uudesta olohuoneen lampusta. :D 


Muiden antamia kysymyksiä:

1. Mikä on päivässäsi parasta?
Tää on aika paha, sillä se riippuu niin päivästä. Joskus se on se, kun saa herätä miehen vierestä samaan aikaan kuin hän, sillä se on meille niin harvinaista herkkua. Tai joskus se on myös se, kun pääsee pitkän ja raskaan työpäivän jälkeen kotiin ja saa laittaa omat kotiverkkarit jalkaan ja vaan rojahtaa sohvalle! 

2. Mikä on suurin tulevaisuuden haaveesi?
No jotain voi varmaan päätellä tästä blogistakin eli kyllähän se suurin haave on se, että meidän pieni perheemme kasvaisi edes sillä yhdellä.

3. Lempiruokasi?
Miehen tekemä pasta carbonara, ehdottomasti! 

4. Mikä on lapsuutesi lempielokuva?
Leijonakuningas! 

5. Mitä pelkäät?
Pimeää, yksinäisyyttä ja hämähäkkejä.

6. Mikä on lempikotityösi?
Imurointi, se on loistava tapa purkaa ylimääräistä suuttumusta! ;)

7. Mitä harrastat?
En mitään vakituista, vaikka kovasti haluaisinkin. 3-vuorotyö vaan asettaa omat rajoituksensa. Pianoa olen soittanut 5-vuotiaasta asti, mutta sekin on jäänyt nyt vähemmälle, kun mulla ei ole täällä omaa pianoa. Lisäksi yritän kyllä kuntoilla aina silloin tällöin!

8. Kesä vai talvi, miksi?
Kesä ehdottomasti. Vihaan kylmää ja pimeää ja kesällä olen yksinkertaisesti onnellisempi. 

9. Romanttinen ilta tiedossa miehesi kanssa, mitä siihen kuuluisi?
Hyvää ruokaa, hyvää juomaa ja läheisyyttä.

10. Millaisessa kodissa asut?
Asutaan kerrostalossa 48 neliöisessä vuokrakaksiossa. Tykkään tosi paljon tästä meidän asunnosta sekä meidän taloyhtiö on ihanan pieni. Lisäksi rakastan tätä aluetta missä asutaan. Silti hakusessa on isompi kämppä, sillä nyt tuntuu että tila alkaa loppua kesken. Tosin kriteerit on aika korkealla, sillä tää meidän nykyinen asunto on niin kiva. 

11. Lempimaisemasi?
Auts, aika paha. Tää niin riippuu. Emmä pistäis pahakseni, jos saisin joka aamu herätä niin, että edessä on vain pitkä rantahietikko ja sininen meri. Mutta sitten taas täällä Suomessa kelpaa vähempikin ;)

12. Oletko onnellinen?
Olen, erittäin :)

13. Mitä muuttaisit elämässäsi?
No kyllä mä sen uuden perheenjäsenen mieluusti ottaisin elämääni. Lisäksi mulla on haaveissa päivätyö, vaikka nykyisestä työstäni nautinkin!

14. Mitkä on sulle kolme tärkeintä sivustoa netissä?
Tärkeintä... En mä nyt tiedä tärkeintä, mutta näillä sivustoilla seikkailen useimmiten: Facebook, Iltalehti ja Etuovi.com ;D

15. Asia, jota häpeät?
En mä nyt tiedä voiko sitä sanoa häpeäksi, mutta kyllä mulle häpeää aiheuttaa se, etten mä onnistu raskautumaan ja tuntuu, että tuotan sillä pettymystä monelle ihmiselle; varsinkin miehelle ja appivanhemmille, mutta ennenkaikkea myös itselleni!

16. Ala, jolla työskentelet tai opiskelet?
Sosiaaliala.

17. Kolme elämäsi tärkeintä asiaa?
Mies, perhe ja ystävät.

18. Oletko riippuvainen jostakin?
Puhelimesta ja kaakaosta. 

19. Mistä pidät itsessäsi?
Silmistä, hiuksista ja pepusta.



20. Elokuva, jonka voit katsoa aina uudelleen ja uudelleen?
Näitä on paljon, mutta mainitaan nyt se leijonakuningas, hangover 1, 500 days of summer ym...

21. Kaksi suurinta unelmaasi?
Päästä vielä jonain päivänä kiertelemään maailmaa sekä se perheenlisäys.

22. Kaksi asiaa jotka kiinnostaa sinua tällä hetkellä?
Aika paha. Mikä mua kiinnostaa? :D Mä oon aina kiinnostunut uusista ihmisistä ja murhamysteereistä, jotka ei oo ratkennut (murha.info on mulle parasta yövuoroviihdettä :D)

23. Kuinka pidät huolta kunnostasi ja ulkonäöstäsi?
No parempaa huolta mun pitäis pitää molemmista, mutta kuntoa yritän pitää yllä lenkkeilemällä nyt ainakin kerran viikossa (se ei kyllä aina onnistu) ja muutenkin valitsen aina portaat hissin sijaan ja liukuportaatkin pyrin kävelemään ylös ellei todella paljon laiskotuta. ;) Mutta parempaa huolta mun pitäisi ehdottomasti kunnostani pitää! Ulkonäöstä pidän huolta hoitamalla peruspesut (naama, kroppa, hiukset), mutta tähänkin mun pitäisi kyllä petrata. En ole ikinä esimerkiksi käynyt kosmetologilla ja se ei todellakaan olisi pahitteeksi. Lisäksi tietenkin kuntoilu vaikuttaa ulkonäköön sekä välillä yritän vähän edes katsoa, mitä suuhuni työnnän.

24. Miten asut?
Tää tulikin jo tuolla ylempänä, mutta lyhyesti vielä; vuokralla kerrostalokaksiossa.

25. Miksi aloit kirjoittamaan blogia ? 
Tää on mun mielestä täydellinen tapa purkaa omia ajatuksia sekä turhautumista. Tätä kautta saa myös aivan upeaa vertaistukea teiltä lukijoilta <3

26. Mitä toivot vuodelta 2014 ? 
Toivon positiivisen raskaustestin, uuden isomman asunnon sekä että elämä jatkuu vähintään yhtä onnellisena kuin tähänkin asti! 

27. Kenen kanssa ja missä olet viimeksi ollut matkoilla ?
Miehen kanssa oltiin Lontoossa.

28. Lempijäätelömakusi ? 
Mangomeloni! 

29. Mikä sinusta piti tulla isona (lapsuuden haaveammatti) ?
Prinsessa, jolla on lattiaan asti olevat vaaleat hiukset. Jossain vaiheessa taisi olla myös kokki haaveammattina, joka naurattaa nyt kovasti koska en todellakaan ole mikään hyvä keittiöhommissa.

30. Mitä teet työksesi / opiskelet ? 
Olen lastensuojelussa töissä.

31.punaviini vai valkoviini  ?
Aika vaikea! Pari vuotta sitten olisin sanonut valkoviini, viimeaikoina taas punaviini on maistunut paljon paremmin kunnes taas n. kuukausi sitten olen löytänyt valkkarin uudelleen. ;)

32. Usko, toivo vai rakkaus?
"Mutta suurin niistä on rakkaus." Vaikka eiköhän nää kaikki liity toisiinsa jollain tavalla.

33. Oletko osallistunut kuluvana vuonna rahankeräykseen (uusi lastensairaala, plan, joulupata tms)?
Olen. Lahjoitin lastensairaalalle rahaa ja kyllä mä aina ylimääräiset kolikot laitan keräyksiin. 


Huh, jopas oli kysymyksiä! Peukut sulle, jos jaksoit lukea kaikki! :) Nyt mä lähden vähän ulkoilemaan ja nauttimaan kauniista ilmasta ennen kuin yövuoro kutsuu. Mulla menee koko pääsiäinen töissä, mutta tuleepahan ainakin rahaa! 

Ihanaa ja rauhallista pääsiäistä teille kaikille! 

kuvat: Pinterest

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Paluu arkeen!

Heippa! Vapaat vietetty ja nyt juuri ajellaan takaisin kotiin päin! Viikonloppu meni aivan älyttömän nopeasti ja ai että oli ihana olla kotona pitkästä aikaa! :) 

Mitään erikoista ei tullu tehtyä, lähinnä vaan otettiin rennosti, syötiin, nukuttiin, syötiin jne. Tuntu, että unta ois riittänyt vaikka millä mitalla! 

Tänään vietettiin sitten mun veljentytön ristiäisiä ja saatiin miehen kanssa toimia prinsessan kummina, allekirjoittanut vielä sylikummina. 

Mulla oli niin ylpeä olo, kun seisoin siinä papin vieressä pieni neiti sylissä. Katsoin vaan tuota pientä ihmettä ja hän tuijotti sinisin nappisilmin minua takaisin <3 en ois voinu olla onnellisempi! Tilaisuus meni täydellisesti ja sylikummikin sai pidettyä juhlakalun tyytyväisenä loppuun asti. Se on jännä miten joku voi olla itselle jo niin tärkeä ja rakas, vaikka näin pienen nyt vasta ensimmäistä kertaa. 

Ja pakkohan se on myöntää, että ei ristiäiset ainakaan omaa vauvakuumetta helpottanu. Tilaisuuden jälkeen vauva nukahti ja kävin häntä aina tasaisin väliajoin katselemassa ja silittelemässä ja mietin kuinka ihana tuollainen oma pieni nyytti olisikaan. Vauvakuumetta ei myöskään helpottanut se että mun veljentyttö oli siellä aivan viimeisillään raskaana. 

Vauvapuheilta ei myöskään viikonlopun aikana vältytty. Mun vanhemmat puhu siitä että "sitten kun teillä...". Mun toisen veljen vaimo tuli heti ristiäisten alussa sanomaan että "häistä on jo 9kk eikä vieläkään mitään" ja taputteli mun mahaa.  Siinä ei voinu muuta ku nauraen todeta, että onneks muut hoitaa tän lisääntymisen mun puolesta. Anoppi kysy mieheltä äsken, että iskikös vauvakuume ja mun ystäväkin laittoi viestiä, että voidaanko hankkia jo se vauva. 

Voi kun se olisikin niin helppoa. <3 täytyy vaan toivoa parasta, että mekin saatais pian kokea tuo onni! 

Ainii, peittoja ei päästy heiluttelemaan viikonloppuna, mut ei oo varmaan vaikea arvata mitä aiotaan tänään heti kotona tehdä. ;)