tiistai 29. lokakuuta 2013

Jännäilyt alkakoon taas!

Ovis tuli ja meni ja talletukset tehty. Niin kovasti toivon, että tämä olisi se meidän onnen kierto! Nyt ei auta muu kuin odotella ja toivoa parasta. :)

Eilen juuri miehekkeen kanssa puhuttiin, että mikäli meillä nyt tässä kierrossa onnistaisi, niin jouluna viikkoja olisi kasassa jo 11, joten silloin olisi jo aika turvallista kertoa raskaudesta tuleville isovanhemmille. Suunniteltiin jo eri vähän tapojakin kertoa asiasta. Ja tiedän, mun ei taaskaan pitäisi kuvitella liikoja ja suunnitella liikaa tulevaa ennenkuin se testi oikeasti näyttää sitä kahta viivaa. Mutta aina saa kai vähän haaveilla? :) 

Mutta mikäli nyt raskautuisin, niin en oikeasti tiedä pystyisinkö pitämään suuni kiinni noin pitkän aikaa, varsinkin kun oma äitini on aika hyvä huomaamaan mikäli jotain on tyttärellä meneillään! No, mutta aika näyttää. Ootteko te yhtään miettineet, että milloin olisi sopiva hetki kertoa raskaudesta esimerkiksi omille vanhemmille, sisaruksille tai ystäville? Entä työnantajalle? 

kuva: Google

Mulle on iskemässä ilmeisesti taas joku ihme flunssanpoikanen. Tulin eilen yövuorosta ja kun heräsin päikkäreiltä, olin ihan tukossa. Yöllä kurkku oli ihan törkeen kipee ja tänään kuvioihin on astunut lisäksi nuha. En kuitenkaan aio saikuttaa tänään vaan menen rohkeasti taas yövuoroon, saa nähdä onko se hyvä vai huono idea, siellä kun on niin hirrrmuisen kylmä öisin! Toivon vaan etten nyt oikeasti tuu kunnolla kipeäksi sillä loppuviikolle on vaikka mitä kivoja suunnitelmia taas. Ensinnäkin mulla alkaa torstaina viiden päivän vapaat (!). Perjantaina mun vanhemmat tulee meille viikonlopuksi kyläilemään. Ihana nähdä heitä, sillä viime kerrasta on jo ihan liian pitkä aika! Sunnuntaina lähdetään sitten pariksi päiväksi kavereiden kanssa sellaselle ns. perinnereissulle Tukholmaan :)

Nyt vaan teetä ja vitamiineja naamaan niin eiköhän se tästä! 

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Ovis bongattu!

Hauska ja nauruntäyteinen viikonloppu päättyi tänään hymyilevään ovistestiin! Tulos tuli aika yllättäen, sillä tänään on vasta kp13. Viimeksi kun bongasin ovulaation kp14, oli kierto myös normaalia lyhyempi. Toivottavasti tällä kertaa ei käy niin!

Mutta pyritään hyödyntämään ovulaatio nyt parhaamme mukaan ja sitten voidaankin aloittaa taas jännäilyt! Pyrin olemaan testailematta liian aikaisin ja olenkin ajatellut testata vasta sitten mikäli menkat ovat myöhässä. Onneksi tuleva viikko on täynnä kaikkea kivaa niin aika menee varmastikin nopeasti! 

Nyt alan valmistautumaan pikkuhiljaa yövuoroon lähtöön. Tää viikonloppu teki kyllä niiin hyvää, vaikka paljoa en saanutkaan levättyä. Mutta joka hetki on vietetty rakkaiden ihmisten kanssa niin mikäs sen parempaa. Vaikka fyysisesti olo ei olekaan kovin energinen tällä hetkellä niin henkisesti mieli on sitäkin parempi ja onnellisempi! 

Toivottavasti teillä muillakin on ollut kiva viikonloppu! 

perjantai 25. lokakuuta 2013

Perjantain kuulumisia

Heippa pitkästä aikaa! Ei oo tullut kirjoiteltua hetkeen, sillä mulla ei yksinkertaisesti oo ollut oikein energiaa. Johon todennäköisesti vaikuttaa se, että oon paiskinut töitä aivan hullun lailla ilman vapaita. Mulla on tässä viime viikon ja tän viikon aikana ollut tasan yksi vapaapäivä ja se oli viime perjantaina. Tänään mulla on vapaapäivä vaikkakin palkaton, sillä mun oli pakko saada tähän väliin enemmän kuin yksi päivä vapaata, sillä mulla olisi ollut vasta huomenna vapaapäivä ja seuraava sitten taas ensi viikon perjantaina. Oon siis ollut työpäivien jälkeen ihan puhki enkä oo jaksanut tehdä yhtään mitään tai jaksanut ajatella yhtään mitään. Mul on kans täs parina viime päivänä ollu tosi heikko olo, tuntuu että päässä heittää, vaikka oliskin syönyt ihan hyvin. Mut yhdistän sen vaan tähän hulluun työputkeen ja väsymykseen! Eikä nää viime päivien ilmatkaan hirveesti mieltä piristä, varsinkin kun mä VIHAAN pimeyttä! Ja tottakai tää on vaikuttanut mieheenkin, musta kun ei oo nyt hirveesti ollut seuraa tässä viime päivinä.

Mutta tänään häädän miehekkeen pois kotoa, sillä tämän kodin valtaa tänä iltana ihanat naiset! Vietetään siis ihan kunnon tyttöjen iltaa ja tarkoitus olisi lähteä Helsingin yöelämään. Se siitä levosta siis, mutta pakko päästä ihmisten ilmoille! Huomenna voi sitten nukkua vaikka koko päivän :) 

Vauvahaaveilut on kuitenkin kokoajan tuolla takaraivossa ja kohtahan sitä päästään taas jännäilemään! Tänään meneillään siis kp11. Vielä en oo ovista testaillut, sillä se on aiemminkin tullut siinä kp14-17 aikoihin, joten uskaltaa vielä jättää. Ja kyllä mulla on vaistot aika hyvin viime kierroissakin kertonu, että milloin tämä big O tapahtuu :) Ajattelin kuitenkin varmaan huomenna alkaa testailemaan! Ollaan myös jatkettu asunnon metsästystä suurella innolla, mutta vielä ei oo tullut mitään potentiaalista vastaan. No, onneksi ei ole mikään kiire! 

Tästä nyt tuli tämmönen höpöttelypostaus. Palaillaan seuraavan kerran toivottavasti oviskuulumisten kanssa! :) 

Ihanaa viikonloppua teille kaikille! <3

perjantai 18. lokakuuta 2013

No pieleen meni sekin!

Eli niinkuin arvelinkin, joku pariskunta teki siitä asunnosta paremman tarjouksen kuin me. Vaikka nostettiin tarjousta niin ei se siltikään riittänyt. Buu! Harmittaa ihan älyttömästi, sillä kerettiin miehekkeen kanssa molemmat jo ehkä vähän innostumaan kyseisestä asunnosta ja mietittiin jo sisustusta yms. Mitenköhän sitä oppisi oikeasti pitämään pään kylmänä joskus eikä samantien innostuisi asioista ennenkuin ne on edes varmistunut? 

No nyt tarvii vaan jatkaa etsimistä, saa nähdä milloin seuraavan kerran tuollainen helmi tulee vastaan! 

Viikonloppukin menee mukavasti töissä niin onpahan tässä taas muuta ajateltavaa kuin vauva- ja asuntoasiat. 

Joten oikein ihanaa viikonloppua teille kaikille! Onko kellään mitään erikoisia suunnitelmia? :)

torstai 17. lokakuuta 2013

Terkkuja yövuorosta!

Tosiaan oon yövuorossa tällä hetkellä ja ajattelin tulla kertomaan teille tän päivän kuulumisia, jotta saisi ajan kulumaan edes hiukan paremmin.

Tänään (tai eilen) mulla on ollut fiilis jo paljon parempi. Näin se menee aina. Sinä päivänä kun menkat alkaa niin murehdin ja itken, että miksei me ja miks kaikki muut, mut seuraavana päivänä mieli on jo paljon positiivisempi.

Lisäksi nyt eletään hyvin jännittäviä aikoja. Meillähän on ollut etsinnässä kesän lopusta asti oma asunto ja ollaan käyty kattomassa muutamaa asuntoa. Mikään ei kuitenkaan oo iskenyt ja välillä on tuntunut ettei tuolla meidän budjetilla löydä edes asuntoa.

No tänään meillä oli taas asuntonäyttö ja netissä olevien kuvien perusteella asunto vaikutti todella hyvältä ja olin menossa näyttöön ihan positiivisin mielin. Heti kun astuttiin asuntoon ja näin sen kaiken ihanuuden edessäni niin mulle tuli sellainen tunne, että nyt mä oon tullut kotiin. Kaikki aina sanoo, että kyllä sen oikean kodin sitten tunnistaa kun se osuu kohdalleen. Ja nyt todellakin osu ja uppos! Mulla ei oo mitään pahaa sanottavaa tuosta kämpästä ja onneksi mieheke oli ihan samaa mieltä. Asunto on täysin rempattu ja sijaintikin on erittäin hyvä!

Ainoa miinus asunnossa on se, että se on meille liian kallis. Tai no ei liian kallis mutta menee muutamalla tonnilla yli meidän budjetin. Ajateltiin kuitenkin laittaa tarjousta huomenna (tai tänään) menemään ja sitten ei voi muuta kuin toivoa parasta. Äidillekin kerkesin asuntoa jo  hehkuttamaan ja hekin jo lupautuivat meitä onneksi avustamaan mikäli asunnon saaminen jäisi nyt todella pienestä kiinni.

Iik! Todella jännittävää! Nyt ei passaa vaan liikaa taas innostua, koska pettymys tulee olemaan hirmuinen mikäli me ei sitä asuntoa saada. Asuntoa oli nimittäin meidän lisäksi katsomassa myös toinen pariskunta ja asunnosta oltiin järkätty jo aiemmin yleinen näyttö ja olisi kumma mikäli asunnon ostajia ei löydy meitä enempää. 

Mutta vaikka ei saisikaan liikaa innostua niin ajattelin silti käyttää tän loppuyön ihan sisustuskauppojen läpikäymiseen! ;) Mä vaan niiiiin nään meidät - meidän pienen perheen, joka toivottavasti lisääntyisi seuraavan vuoden aikana yhdellä ihanalla pienellä <3

tiistai 15. lokakuuta 2013

Fiiliksiä

Alan pikkuhiljaa toipumaan pettymyksestä, vaikka toki harmittaa aivan vietävästi vieläkin! Vaikka kirjoittelinkin jo aiemmin etten toivo liikoja tän kierron suhteen niin kyllähän mulla silti pieni toivonkipinä oli raskautumisen suhteen ja oli ikävää joutua taas pettymään.

Mutta eihän tässä muu auta kuin mennä eteenpäin. Turhauttaa vaan taas aloittaa kaikki ns. alusta. Joka kuukausi sama juttu. Mä nostan hattua kyllä kovasti teille, joilla yrityskertoja on jo rutkasti enemmän kuin meillä ja silti jaksatte vielä yrittää ja toivoa parasta. Itselläni kun meinaa epätoivo iskeä jo nyt, vaikka yrityskertoja on takana vasta kolme. Jotenkin sitä on vaan aina kuvitellut, että sitä raskautuu ihan tuosta noin vain vaikka eihän asia todellakaan niin ole.

Tätä fiilistä ei ainakaan paranna se, että jatkuvasti joka paikasta kuuluu uutisia, jotka liittyvät jotenkin vauvoihin. Tuntuu, että Facebook on täynnä iloisia raskausuutisia tai sitten, että jollekin on vastikään syntynyt uusi perheenjäsen. Olen toki iloinen kaikkien puolesta, mutta taustalla on myös kovasti kateellisuutta ja turhautumista ja kysyn vaan kokoajan itseltäni, että miksei mekin voitaisi jo saada kokea tuo onni? Odotan-blogin G kirjoitteli juurikin näistä fiiliksistä ja pystyn niin hyvin samaistumaan häneen, vaikka hänellä yrityskertoja onkin jo enempi. Lisäksi kuulin, että veljeni saa helmikuussa kolmannen lapsen - ihanan pienen tytön ja olen oikeasti hyvin onnellinen heidän puolesta ja innoissani siitä, että tuleva tulokas on jo neljäs "tädin mussukka". :) Lisäksi tuntuu, että jokaisessa tv-ohjelmassa puhutaan raskautumisesta tai vauvoista tai perhe-elämästä. Tuntuu, ettei sitä pääse missään karkuun. Äiti kertoo puhelimessa ihanasta naapurinvauvasta. Anoppi kävi eilen kylässä ja hän ei oikein mistä muusta puhunutkaan kuin tulevista lapsenlapsista. 

Katsoin eilen myös Erilaiset äidit ja mä oikeasti vaan pillitin. Voi sitä tuoreen isän onnea! Itkin kun kuvittelin miten onnellinen oma mieheke on sitten kun me olemme tuossa tilanteessa ja kuinka onnellisia me yhdessä olemme - perheenä. 

Noh mutta niinkuin jo aiemmin sanoin, tästä ei ole kuin suunta ylöspäin ja täytyy vaan toivoa parasta tulevan kierron suhteen! Ja onneksi mulla on kaikki muuten elämässä enemmän kuin hyvin. En voisi olla onnellisempi miehekkeestäni taikka muista ihmisistä ympärilläni. Lisäksi loppusyksylle on vaikka mitä kivoja suunnitelmia niin ei tässä oikeastaan voi muutakun olla hyvä fiilis! Mutta se plussa testissä kruunaisi kyllä kaiken <3. 

Tästä tuli nyt kunnon valitus- ja purkautumispostaus, mutta sitähän varten tää blogi on! :)

PS. Hyvin iloiseksi mut tekee myös se, kun huomasin miten paljon lisää teitä lukijoita on viime päivinä tullut! Ihanaa ja tervetuloa! <3 

Kp 1...

..ja yk 4. Turhauttaa. Ei muuta.

(Kirjoitin tämän puhelimella, joten en tiedä yhtään miltä tää näyttää...)

maanantai 14. lokakuuta 2013

Pakko fiilistellä!

Vaikka se plussan saaminen testiin ei ainakaan tähän mennessä ole onnistunut, niin ainakin onnistuttiin saamaan liput Justin Timberlaken konserttiin! Siis aivan huikea fiilis ja vitsi mikä tuuri, koska liput myytiin hetkessä loppuun! 

kuva: Google

Mä oon fanittanut Justinia siitä asti kun kyseinen herra aloitti soolouransa. Kun kuulin vähän aikaa sitten, että tää kuumis tulee Suomeen niin mä en nähny mitään muuta vaihtoehtoa kuin että mun on vaan pakko saada liput! Tätä ei voi missata! Ja tätä maanantaina on ootettu kyllä kuin kuuta nousevaa ja kun kello lähenteli kello 9.00 niin sydän vaan hakkaili ja kädet täris! :D Ja voi sitä onnea kun kuultiin kavereiden kanssa, että kerettiin saamaan liput!! Ja vieläpä tosi hyvältä paikalta. Pakkohan siinä oli sitten ehkä vähän riemunkiljahduksia huudella kuin teinitytöt konsanaan. :D Aamua jatkettiin vielä yhteisen aamupalan merkeissä ja ei taidettu muusta puhuakaan kuin siitä miten uskomatonta, että onnistuttiin saamaan liput samalla kun kaikkien Facebookit täyttyi ei niin iloisista uutisista kyseisten lippujen suhteen.

Ei ois voinut viikko paremmin alkaa!

Vauvakuulumisista sen verran, että tänä aamuna on tullut rusehtavaa vuotoa, joten se kai sitten siitä kierrosta... 

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Täydellinen viikonloppu!

Heippa ja terveisiä Tallinnasta! Oli aivan älyttömän ihana viikonloppu ihanien tyttöjen kanssa. Viikonloppuun kuului paljon naurua ja iloa, älyttömän hyvää ruokaa, aurinkoa, tanssimista, ikimuistoisia tilanteita sekä onnen kyyneleitä! Nyt olo on hyvin väsynyt, mutta sitäkin onnellisempi.

Kerroin ystävilleni myös tästä meidän vauvaprojektista ja reaktiot oli juuri sitä mitä olin odottanutkin. Toinen ystävistä oli ensin hyvin hämmästynyt, mutta hetken kuluttua hämmennys muuttui onnellisuudeksi ja innostukseksi. Toinen ystävä oli taas ehkä enemmänkin järkyttynyt, vaikka onkin tiennyt että vauva on toiveissa heti häiden jälkeen. Ystävän järkytys liittyi siis ehkä enemmänkin siihen, etten mä sitten enää huitele tuolla yöelämässä niinkuin esimerkiksi nyt oon huidellu. Ja tiedän, että sisimmässään hän on kuitenkin onnellinen meidän puolesta ja toivoo, että saataisiin iloisia uutisia mahdollisimman pian. Ja kyllä hän eilen sanoi, että ei häntä oikeastaan haittaisi vaikka meidän perhe lisääntyisikin yhdellä, sillä haluaa päästä ostamaan vauvanvaatteita. ;)

Ja tosiaan, menkat ei ole vielä alkaneet. Jos vanhat kierrot pitää paikkaansa niin menkkojen pitäisi alkaa nyt alkuviikosta. Tänään siis kp 27/28 ja dpo 11. Mahaa on kyllä juilinut koko tän päivän siihen malliin etten yhtään ihmettelis vaikka ne menkat sieltä tuliskin. Muita oireita mulla ei sitten olekaan, paitsi että mua on turvottanut koko viikonlopun aivan älyttömästi. No katsotaan mitä tapahtuu :) En oo ees ajatellut, että milloin testaan ensimmäisen kerran. Jotenkin en uskalla edes ajatella, että mitä jos mä nyt oonkin raskaana. Se pettymys on muutenkin jo jotain niin hirveetä, niin ei passaa yhtään harrastaa mitään toiveajattelua. :) mutta tietenkin toivotaan parasta!

Nyt painun miehekkeen kainaloon nukkumaan, oli nimittäin ihan hirveä ikävä viikonloppuna! 

Toivottavasti teilläkin on ollut mukava viikonloppu! :)

torstai 10. lokakuuta 2013

Voihan piinapäivät!

Tänne ei mitään uutta... Menkat eivät (onneksi) ole vielä tulleet ja toivottavasti ne ei missään vaiheessa tulekaan! Tai jos on tullakseen niin toivon ettei ainakaan nyt viikonloppuna, kun ollaan lähdössä tyttöjen kanssa tosiaan Tallinnaan.

Minkäänlaisia oireita ei oikeastaan ole. Mahaa vähän nippailee sekä on ollut myös tooosi turvonnut olo. Eilen myös mahasta kouras pari kertaa tosi kovasti. Mutta siinäpä ne oireet taitaa ollakin. En oo oikein saanut nukuttua, mutta tiedän sen johtuvan siitä, että nyt viime päivinä on ollut paljon kaikenlaista mielessä. 

En oo vielä ruvennut testailemaan mitään. Ajattelin testailla vasta ensi viikolla mikäli mitään muutoksia tilanteeseen ei tule. Tänään meneillään siis kp 24 ja dpo 8.

Oikein ihanaa viikonloppua kaikille! Palataan ensi viikolla! :) 

tiistai 8. lokakuuta 2013

Jännittää!

Tänään meneillään siis kp 22 ja viime kierrossa mulla alkoi menkat kp 23, vaikka sitä ennen mulla oli kierto ollut siinä 28 päivän paikkeilla. Nyt sitten jännittääkin, että mahtaakohan ne menkat tulla tässäkin kierrossa jo noin aikaisin. Mahassa ehkä hieman juilii, mutta en tiedä onko nää vaan mun mielikuvituksen tuotosta. Mitään muuta oireita ei kylläkään ole. No tulevat päiväthän sen näyttää!

Oon lähdössä viikonloppuna mun parhaimpien ystävien kanssa Tallinnaan. Tulee kyllä niin oikeaan kohtaan tämäkin reissu! Saa nähdä paljastanko heille vauva-aikeista, tähän mennessä kun olen kertonut tasan yhdelle ystävälle, että vauva olisi kovin tervetullut. Masentaa kyllä, mikäli menkat alkaa nyt ennen reissua. No saapahan vedellä punaviiniä sitten ihan antaumuksella, jos jotain positiivista haluaa asiasta etsiä! 

Jos jollakin on jotain hyviä vinkkejä Tallinnaan (ruoka- ja ostospaikkoja lähinnä) niin antaa tulla vaan! Tallinnassa on tullut kyllä käytyä useampaan otteeseen, mutta jotenkin tuntuu että aina sitä päätyy niihin samoihin paikkoihin syömään ja kiertelemään. 

maanantai 7. lokakuuta 2013

Elämää pillereiden jälkeen

Ehdin syödä e-pillereitä yhteensä kuusi vuotta. Aloitin pillerit kun muutettiin miehekkeen kanssa saman katon alle ja aluksi pillerit vaikuttivat todella hyvältä vaihtoehdolta. Olin lukenut paljon pillereiden sivuvaikutuksista, mutta mulle ei tullu mitään erikoisempia sivuoireita. 

Mutta nyt kun olen ollut reilu pari kuukautta ilman e-pillereitä, huomaan miten pillerit oikeesti vaikuttikaan muhun.

Ensinnäkin nyt pillereiden lopettamisen jälkeen olen ollut paljon paremmalla tuulella. Pillerit saivat mun pääkopan oikeasti välillä ihan sekaisin ja saatoin skitsahtaa mitä pienimmistä asioista ja yleensä kohteena oli valitettavasti oma rakas mieheke. Miehekin sanoi tuossa jokin aika sitten, että olen ollut paljon paremmalla tuulella ja iloisemman ja onnellisemman oloinen kun jätin pillerit pois.

Musta myös tuntui, että pillerit veivät mun haluja pois. Mainitsin tästä kerran lääkärille sekä noista mun raivokohtauksista ja pyysin, jos saisin kokeilla jotain toista pillerimerkkiä. Lääkäri ei kuitenkaan uskonut, että kyseiset ongelmat johtuisivat pillereistä eikä uskonut pillerimerkin vaihtamisen auttavan. Olin vaan, että selvä. Nyt kun pilleritkin on lopetettu, olen saanut ilokseni huomata että kroppa alkaa toimimaan samalla tavalla kuin ennen ja viihdyn lakanoiden välissä myös huomattavasti entistä paremmin. En tiedä olisiko pillerimerkin vaihtaminen auttanut mitään, mutta nyt ainakin onnekseni tiedän ongelmien johtuneen vaan niistä pienistä pirullisista napeista.

Mutta onhan tällä lopettamisella ollut negatiivisetkin puolensa. Mun iho on alkanut kukkimaan kuin pahaisella teini-ikäisellä lopettamisen jälkeen. Olin n. 2 vuotta sitten ilman pillereitä muutaman kuukauden ajan, sillä mentiin miehekkeen kanssa sillä linjalla, että vauva saa tulla jos on tullakseen. Tolloin mulla alkoi oikeastaan kukkimaan vain selkä (vaikka toki sekin oli hyvin inhottavaa), mutta nyt mulla puskee ihmeellistä näppyä toisen puolen poskeen, niskaan, selkään, rintaan, käsiin... Todella turhauttavaa. Oon yrittänyt nyt kaiken maailman aineilla pitää tän naaman kuosissa, mutta aika huonoin tuloksin. Toivotaan, et tämä alkaisi pian helpottamaan. 

Ja toinen ei niin mukava muutos on menkat. Mulla oli ennen pillereitä aika runsaat ja kivuliaat menkat, joihin pillereiden syöminen kyllä auttoi ja paljon. Nyt kun taas mennään luomuna, niin menkat ovat lähteneet ihan käsistä. Luulin ihan rehellisesti viime kierrossa, että vuodan kuiviin, kun sitä tavaraa vaan tuli ja tuli eikä loppua näkynyt. Mulla ei oo sitten teinivuosien jälkeen ollut noin runsia menkkoja ja oli kyllä todella epämukava olla, kun ei tiennyt milloin side puskee läpi enkä oikein saanut nukutuksikaan. Tosin viime kuussa menkat olivat muutenkin oudot ja tulivat tosiaan oudon aikaisin, joten toivotaan että ne siitä hieman tasottuisivat. Ja tottakai pillereiden lopettamisen myötä ei ikinä voi olla 100% varma, että milloin ne menkat tulevat. Pillereiden aikaan tiesin tarkan päivän ja tyyliin tarkan kellonajan millon menkat tulee. 

Mutta kaikesta huolimatta, olen paljon tyytyväisempi elämääni ja olooni ilman pillereitä. Vaikka toki noita negatiivisiakin juttuja on tullut pillereiden lopettamisen myötä, niin kyllä noi positiiviset vie voiton! Tulevaisuudessa todellakin tulen vakavasti harkitsemaan, että aionko enää popsia tollasia myrkkyjä itseeni vai keksinkö kenties jonkun muun vaihtoehdon. Onneksi ehkäisyasiat eivät ainakaan hetkeen ole ajankohtaisia. ;)

Mites teillä muilla, jotka olette pillerit lopettaneet? Ootteko huomannu kropassanne muutoksia?

Ainiin. Tänään kp 21/28 (??) ja dpo 5. Viikonlopun jälkeen saa alkaa taas jännäilemään kunnolla, jos menkkoja ei näy! 

perjantai 4. lokakuuta 2013

Jännäilyt alkakoon sekä hieman vakavempaakin asiaa!

Noniin, ovis tuli ja meni ja se hyödynnettiin aika kehnosti. Eilen illalla olin yksinkertaisesti niin väsynyt töiden jälkeen, että kaaduin suoraan vaan sänkyyn ja unta riittikin tälle päivälle klo 12 asti. Tänään sitten näin miestä ihan pikaisesti, sillä hän lähti poikien kanssa viikonlopuksi reissuun. Muutenkaan ei hirveen kovat odotukset oo tähän kiertoon, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Ehkä se plussa tuleekin kun sitä vähiten odottaa? ;) Joten jännäilyviikot alkakoon, saa nähdä mitä tapahtuu! 

Sitten myös hieman tärkeämpää asiaa. Tänään vietellään siis myös Roosa nauha -päivää ja Roosa nauha -keräyksen avullahan autetaan rintasyöpään sairastuneita. Oma äitini on sairastanut kaksi rintasyöpää, joista kummastakin parantunut onneksi. Olen onnellinen tästä kampanjasta, sillä tämä myös lisää tietoisuutta rintasyövästä. Muistan kun äitini sairastuin ensimmäisen kerran rintasyöpään, ensimmäinen sana mikä minulle tuli mieleen oli "kuolema". Niinkuin kaikki varmaankin tietävät, syöpä ei automaattisesti tarkoita enää kuolemaa vaan rintasyövässä on hyvät paranemismahdollisuudet. 

Cancer-fi -sivustolla kerrotaan, että "lahjoitusvaroilla tuetaan kotimaista rintasyöpätutkimusta sekä sairastuneille ja heidän läheisilleen tarjottavaa maksutonta neuvontaa". Minun äitini ensimmäinen rintasyöpähän löydettiin maksuttomassa mammografiassa, jonne jokainen 50 vuotta täyttänyt nainen kutsutaan. Ja tämä on myös yksi syy miksi haluan tukea tätä kampanjaa. Äidilläni ei ollut nimittäin minkäänlaisia oireita ja onneksi tämän maksuttoman seulonnan sekä hyvin tarkan lääkärin avulla äitini oikeasta rinnasta löydettiin vielä hyvin pieni, mutta sitäkin ärhäkämpi syöpä. Mikäli tuota paholaista ei oltaisi löydetty ajoissa, olisi äitini hyvin voinut kuolla siihen. Koska rintasyöpä voi periytyä, suositteli lääkäri minulle, että aloitan käymään tarkastuksissa 28-vuotiaasta lähtien ja aion todellakin käydä! 


Lisää tästä kampanjasta voi lukea täältä

Oikein ihanaa viikonloppua teille kaikille! Onko mitään erikoisempia viikonloppusuunnitelmia?

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Iloisia uutisia!

Sitä vaan, että...

kuva: Google

Ovis bongattu jee! Kuinka iloiseksi tuo yksi hymynaama tikussa voi kerta toisensa jälkeen tehdäkään ihmisestä! Olin nimittäin ihan varma, että ovulaatio on kerennyt jo mennä tai sitten sitä ei tule ollenkaan. Ei nimittäin ollu taaskaan minkäänlaisia tuntemuksia! Mutta hyvä näin ja täydellinen ajoitus vieläpä, sillä mieheke lähtee perjantaina viikonlopuksi reissun päälle!

Tänään siis kp 16.