maanantai 30. syyskuuta 2013

Kuulumisia

Oonpa ollut huono bloggaaja viime aikoina. Sairastuin tosiaan sitten viime viikolla, mutta onneks tauti helpotti nopeasti ja menin jo sitten hyvin pikaisesti takaisin töihin. Viikonloppu huideltiinkin taas reissun päällä ja tänään onkin väsymys ollut aikamoinen. Mutta ei auta, töitä olisi tehtävä tällä viikolla sellaset 61 tuntia! 

Mutta tänään aloitin taas oviksen bongailun. Vielä ei hymynaamaa tullut ja toivonkin ettei ovis ole mennyt ohi nyt viikonloppuna. Musta kun tuntuu, että en tunne tätä mun kroppaa enää ollenkaan sen viime kierron yllättävien menkkojen takia. 

No, toivotaan että hymynaamaa piirtyy testiin ja saadaan taas aloittaa jännäämiset! :) 

Mitäs teille kuuluu?

tiistai 24. syyskuuta 2013

Saikku

Noniin sieltähän se flunssa tulikin sitten ihan ryminällä. Aamulla heräsin kurkku ja nokka tukossa. Ei onneksi ole kuumetta, mutta päätin silti soittaa töihin että jätän tän päivän väliin. Jospa tauti vaikka menis pikaisesti ohi ja pääsis huomenna taas sorvin ääreen! Mulle tulee aina vaan ihan sika huono omatunto tosta saikun soittamisesta, mutta minkäs näille mahtaa...

Mutta tänään lupaan pyhittää koko päivän pelkästään lepäilylle. Seurana mulla on Elisa Viihde ja lukuisat tallennuksessa olevat ohjelmat, joita en oo ehtinyt katsomaan! 

Ihanaa tiistaita teille kaikille! 

maanantai 23. syyskuuta 2013

Voihan väsymys

Havahduin tässä eilen siihen, että en muista milloin oon pitänyt ihan vapaan vapaapäivän. Tuntuu, että oon ollut ihan jatkuvasti menossa ja kokoajan on jotain meneillään. Ja se myös alkaa tuntua jo kropassa. 

Mä en ihan oikeasti edes muista milloin mä olisin ollut ihan vain kotona ja nauttinut siitä ettei mun tarvitse tehdä mitään. Jos en oo ollu töissä, oon ollut huitelemassa jossain miehen tai sitten ystävien kanssa. Kahtena edellisenä viikonloppuna oon ollut myös vähän viihteellä ja lähtenyt sitten seuraavana päivänä pirteänä tai vähemmän pirteänä töihin.

Mulla on kans ollut tässä ihan älytön työputki, sillä mulla on kolmen viikon aikana ainoastaan kolme vapaapäivää. Viime viikolla yksi vapaapäivä, tällä viikolla kaksi ja ensi viikolla ei yhtään. Nytkin viikonlopun vapaat menee reissussa, kun lähdetään ystävän kanssa viettämään vähän laatuaikaa. Seuraavat kahden päivän vapaat onkin sitten kahden viikon päästä maanantaina ja tiistaina ja silloinkin oon sopinut jo maanantaille menoa, vaikka sovinkin itseni kanssa että sillon en tee yhtään mitään.

kuva: Google

Milloinkohan sitä osais pysähtyä ja rauhoittua? Toisaalta en valita. On ihanaa, että on ystäviä joiden kanssa viettää aikaa, mutta välillä pitäisi myös osata ottaa aikaa itselleen. Teen hyvin henkisesti ja fyysisesti kuormittavaa työtä, joten senkin takia lepo ei olisi pahitteeksi. Mutta toisaalta tää kiire on taas saanut ajatukset pois pettymyksestä, jonka nuo viimeisimmät yllättävät menkat saivat aikaan (olivat muuten ehkä elämäni hirveimmät menkat ja mietin vaan koko ajan, että mistä tätä tavaraa riittää?). Ja kohta taas saakin ruveta jo bongailemaan ovista! 

Mutta niinkuin postauksen alussa totesin, niin tää jatkuva liikenteessä oleminen alkaa näkyä ja tuntua kropassa. Oon ollut viimeisen viikon ihan älyttömän väsynyt ja tuntuu, että voisin vaan nukkua. Nytkin sain la-su välisenä yönä erittäin hyvät yöunet, mutta silti mulla oli koko sunnuntain sellainen olo, että olisin voinut nukahtaa pystyyn. Tuntuu, että oon ollut myös astetta kiukkusempi niin kotona kuin töissäkin. 

Lisäksi mulle taitaa iskeä ihan kunnon flunssa nyt. Todella ärsyttävä kuiva yskä vaivaa, kurkku on tukossa ja nenä vuotaa. Kuumetta ei onneksi ole ja toivon ettei sitä tulekaan. Tai toisaalta toivon, koska muuten mä oon tosi huono jäämään esimerkiksi sairaslomalle ja meen väkisin töihin, josta mut käsketään kesken päivän kotiin. 

Ja pakkohan se on myöntää, että nää säätkin vaikuttaa mun mielialaan ihan älyttömästi. Mä en vaan yhtään oo pimeän ystävä, vaikka se kuinka ihanaa onkin istuskella rakkaan kainalossa kynttilänvalossa.

Fiilis on kuitenkin kaikesta väsymyksestä ja rasituksesta huolimatta hyvä ja onnellinen. Oon tajunnut tässä viime viikkojen aikana, että miten ihania ihmisiä mulla onkaan mun elämässä. En vois olla kiitollisempi! Ja eikös se niin mene, että kuolema kuittaa univelat vai miten se meni? ;)

Onko siellä havaittavissa syysväsymystä?

PS. En tiedä mikä tän postauksen idea oli, tulipahan vähän purettua tämänhetkisiä fiiliksiä!
PPS. Vaikka Iltalehti uutisoikin tänään, että vauvan kanssa eläminen on rankkaa (daa?), niin silti me edelleen odotellaan kovasti sitä, että meidän pieni ilmoittaisi tulostaan mahdollisimman pian <3 

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Hetken sai leijailla pilvissä...

...mutta hyvin nopeasti sieltä tiputtiin alas. Kirjottelin tosiaan eilen hyvin yllättävästä verenvuodosta ja niinkuin jo eräs kerkesikin kommentoimaan, että mahtaisiko se olla kiinnittymisvuotoa. Kirjottelin myös eilen yhdelle foorumille asiasta ja sieltä veikattiin samaa. Ja pakkohan se on myöntää, että pahimman ihmettelyn laannuttua ajattelin itse ihan samaa. En kuitenkaan asiaa uskaltanut missään vaiheessa sanoa ääneen saatikka miettiä sen ihmeemmin, ettei pettymys olisi kovin suuri jos se ei sitä kiinnittymisvuotoa ollutkaan. Miehellekin vihjasin hyvin hienovaraisesti, että nyt saattaisi sellanen olla ja voi sitä ilmettä miehen kasvoilla. Miehelle tuli maailman isoin hymy ja siinä sitten halattiin ja pussattiin, mutta kumpikaan ei sanonut ääneen sitä mitä molemmat ajateltiin. Eli sitä, että voisiko siellä nyt todella kiinnittyä meidän pieni rakkautemme. Mies sanoi myös, ettei nyt innostuta liikaa. Mutta niinhän siinä taisi salaa käydä.

Tänään nimittäin kun heräsin ja menin vessaan, pettymys oli hyvin suuri. Tästä vuodosta ei voi erehtyä tai sitten on hyvin runsaanlaista ja kivuliasta kiinnittymisvuotoa. Hetken siinä sitten ajattelin asiaa ja mulla oli hyvin sekavat fiilikset. Toisaalta harmitti kovasti, mutta toisaalta olin taas ainakin vähän osannu varautua asiaan. 

Eniten ihmetyttää, että miksi menkat tulivat jo nyt? Viikkoa aikaisemmin kuin yleensä? Tai eihän mulla periaatteessa ole tällä hetkellä ollut kuin yksi luomukerto, jos tyhjennysvuotoa ei lasketa, joten mikäs mä oon mun kierron pituuksista sanomaan yhtään mitään. Mulla on kyllä ollut tässä kierrossa sellainen tunne, että ehkä olisi hyvä käydä piakkoin tarkastuttamassa paikat.

Osaako joku suositella jotain hyvää yksityisen puolen gynekologia täältä Helsingistä? Oon aina ennen käyny julkisella puolella ja ne kokemukset ei nyt vaan oo ollut niin hyviä.... Ja osaako kukaan sanoa, että minkä hintaista mahtaa tuo touhu olla, jos käy ihan perustarkastuksessa + papa? Tosin mulle on varattu se ilmainen papa-koe ensi kuulle (jonka joudun kyllä siirtämään mutta jokatapauksessa), joten sen voisi jättää sinne.

Mutta ei kai tässä muuta voi kuin mennä eteenpäin toiveikkaana! 

tiistai 17. syyskuuta 2013

Mitäs ihmettä taas?

Kävin tossa äsken pissaamassa ja yllätyksekseni paperiin tarttui verta - aika runsaastikin. Anteeksi tarkka kuvailu jo etukäteen, mutta veri oli sellaista hyvin paksua ja venyvääkin. Mahaa rupesi myös samantien juilimaan. Tänään siis KP 22 ja dpo 9. Että mitäs ihmettä? Ei kai ne menkat voi vielä tulla? 

maanantai 16. syyskuuta 2013

Malttamaton!

Aika menee niiiiiiiiiiiiin pirun hitaasti! Nää piinapäivät on kyllä suoraan sanottuna hyvin perseestä. Menkkojen pitäisi alkaa siis ensi viikon tiistaina, mutta en millään jaksaisi odottaa että pääsisi testailemaan. Juuri äsken kuitenkin miehekkeen kanssa puhuttiin ja sovittiin ettei testailla ennen kuin (tai jos) menkat ovat myöhässä. 

Vielä siis AINAKIN viikko! Huoh. Tosin mulla alkoi eilen ihan järkyttävä työputki, joka jatkuu ensi viikon lauantaille saakka ja siinä välissä on jopa yksi vapaapäivä! Luulis ajan ainakin menevän nopeasti :)

Mulla oli aika hurja työvuoro eilen ja se sai taas miettimään paljon asioita. Varsinkin sitä, että miten paljon oma lapsi voikaan vihata omaa vanhempaansa. Aika hurjaa. Toivottavasti itse ei tarvitse ikinä kokea sellaista vihaa omalta lapseltaan. 

PS. Nyt ollaan näköjään tultu siihen ikään, että kutsuntoja erilaisiin tarkastuksiin alkaa tippumaan. Viime viikolla postiluukusta tupsahti kutsu PAPA-kokeeseen. Eihän siinä, mä en oo mitenkään liian ahkera ja halukas käymään kyseisessä toimenpiteessä, niin se on vaan hyvä, että joku varaa ajan siihen mun puolesta. 

PPS. Mieheke on ollut ihan todella innoissaan viime päivinä tästä vauvaprojektista! Toivottavasti saaadaan iloisia uutisia ensi viikolla :)

torstai 12. syyskuuta 2013

Nyt vaan odotellaan

Noniin, big O meni ja tuli ja nyt on laiva lastattu pienillä siittiöillä. Katsotaan mitä tapahtuu! Odotukset ei oo niin korkealla kuin viime kierrossa, mutta pakkohan se on myöntää, että tottakai se on iso pettymys mikäli ei tärppää. Mutta katsellaan ja odotellaan mielenkiinnolla ja innolla! Mieheke on ollut ihanan innoissaan tästä vauvaprojektista. Eilenkin petipuuhien jälkeen hän huuteli mun masulle, että tervetuloa vauva! :D Toivotaan, että huuteluista oli apua! 

Mulla oli aivan ihana päivä tiistaina. Näin siis yhtä hyvää ystävää pitkästä aikaa ja voi että miten sitä juttua riittikään! Puhuttiin sellanen reilu 5h taukoamatta ja helposti ois pystyny vielä jatkaa seuraavat 5h, mutta aamuherätykset paino jo takaraivossa. Tulipa taas mietittyä, että miksi sitä tuleekaan nähtyä niin harvoin? Samassa kaupungissa kuitenkin asutaan. Noh, luvattiin toisillemme, että nyt nähdään uudelleen ja parasta onkin, sillä tammikuussa tuo ihana neiti jättää Suomen nyyh! 

Nyt on ihan paska fiilis. Fyysisesti. Mut se johtuu ihan vaan siitä, että oon ollut viime yön töissä ja noi yövuorot ei kyllä meinaa sopia enää ollenkaan mulle. Muuten mieli on erittäin korkealla ja oon kyllä erittäin onnellinen tällä hetkellä kaikista ihanista ihmisistä ja asioista, jotka mun elämässä pyörii! Enää puuttuu vain se oma pikkuinen :) ja se oma asunto... 

Viikonloppunakin kivaa tekemistä tiedossa! Huomenna mennään miehekkeen kanssa kattomaan stand uppia ja lauantaina nään yhtä ystävää. Sunnuntaina onkin sitten taas töitä plaah. 

Mutta oikein ihanaa viikonloppua jo nyt teille kaikille!

maanantai 9. syyskuuta 2013

Ei mitään uutta!

Tosiaan tänne ei mitään uutta kummempaa. Uusi viikko, uudet kujeet. Ja tämän viikon pitäisi nyt olla se tärppiviikkokin, joten katsotaan saadaanko jotain aikaiseksi. ;) Tänään menossa siis kp 14 ja viime kierrossa ovis tuli kp 17. Kerran oon ovista testannut, mutta negaa näytti. Nyt en ole kahteen päivään edes jaksanut kun ei ole ollut yhtään sellainen olo ja kun viimeksi tunsin niin selkeästi sen oviksen. Ehkä huomisesta eteenpäin kannattaa ihan oikeastikin ruveta testailemaan, voihan se olla ettei tuntemukset tuu tässä kierrossa niin vahvana kun viimeksi. :) Se on kyl jännä, miten tässä kierrossa en oo yhtään jaksanut "stressata" tai kummemmin edes miettiä koko vauva-asiaa... Ei sillä, että vauvahaaveet olisi yhtään vähentyneet, mutta jotenkin nyt oon osannu ottaa paljon rennommin tän asian suhteen.

Olo on ollut vähän heikko, mutta niinkuin jo viime postauksessa aavistelin flunssan tuloa, niin se taitaa nyt ihan oikeastikin olla tulossa... Pari päivää ollut aamuisin hyvinkin tukkoinen olo ja tänään oli sitten todella tukkoinen olo. Ja pientä lämpöäkin kun mittailin. Tottakai just sillon kun mulla ois 2 vapaapäivää :) 

Viikonloppukin hurahti ihan älyttömän nopeasti. Tosiaan mieheke oli omilla reissuillaan ja mä vietin töissä koko viikonlopun. Työviikonloppu oli tosi rankka, sillä paljon kerkes töissä tapahtua ja hyvä, että siellä ehti edes syömään. Jaksoin kuitenkin lauantaina töistä päästyäni lähteä viettämään vielä kavereiden kanssa iltaa ja päädyin ihan baariinkin asti. Eilen ei onneksi ollut sen kummempia oloja väsymystä lukuunottamatta. 

Huomenna tarkoitus nähdä ihanaa ystävää pitkästä aikaa! Näinköhän pystyn pitää suuni kiinni vauvaprojektista :) 

Mutta tosiaan, ovista ja tosipuuhia odotellessa! :) Oon saanu paljon kommentteja teiltä, jotka ootte samassa tilanteessa kuin me miehekkeeni kanssa. Kertokaas kuulumisia! :) 

Ainiin ja tänään alkaa Erilaisten äitien uudet jaksotkin, kuinka moni meinaa katsoa? Ja unohtamatta tietenkään mun ikilempparia Salkkareita! Ihana tv-syksy ;)

EDIT:/ Haha, menin sitten heti tän tekstin julkaistuani testaamaan kuitenkin sen oviksen ja mikäs muukaan sieltä pärähti kuin hymynaama :D Eikun sitten odottelemaan vaan miestä kotiin! 

torstai 5. syyskuuta 2013

Outoja tuntemuksia

Mulla on ollut jo muutaman päivän tosi kummallinen olo. Ekaksi ajattelin, että nää olotilat johtuu viikonlopusta ja voihan ne johtuakin, mutta aika pitkään kestää toipuminen sitten jo. 

Mulla on ollut nyt maanantaista asti todella paha olo, mikään ei oikein maistu miltään ja tuntuu, että ruuan jälkeen oksettaa. Vähän sellainen olo, että paljoa ei tarviis tunkea sormia kurkkuun, kun sieltä jotain tulisi. Mulla on kanssa ollut hyvin heikko olo, tiiättekö sellanen ihankun ei ois syöny mitään kokopäivänä, vaikka mä mielestäni oon tuota ruokaa tankannu ihan normaaliin tahtiin.

Lisäks mua on jomottanu vasemmalle puolelle alavatsaa, kai voisi sanoa että munasarjojen kohdalta vaikka en nyt tiedä missä ne tarkalleen sijaitsevatkaan. :D ihan älytön jomotus ja tuntuu, että kun pissalla käy niin paineentunne vaan lisääntyy ja se tunne on tosi epämiellyttävä. Lisäks äsken kun kävin pissalla, niin seassa tuli ihan pikkuriikkisen vertakin. Kamalaa turvotustakin ollut joka päivä, mutta sitä mulla on nyt melkeinpä aina... Kummallista. Pitääpä seurailla ja käydä sitten vaikka lääkärissä, jos tuntemukset ei mene ohi. 

Mulla on kyllä kans nyt pari päivää ollut vähän flunssainenkin olo, että voihan se olla että sieltä tulee nyt joku hirveä tauti, jota oon onnistunut välttämään koko kevään ja kesän. 

Mutta niin, tänään menossa kp 10 ja kohta kai voisi aloittaa sen oviksen tikuttamisen. Voihan nää oireet ennakoida sitäkin! :)  Viimeksi ovulaatio tuli kp 17. Tää kierto on kyl selvästi maltillisempi ku edellinen ja oon ottanu paljon rennommin tän vauvaprojektin suhteen. Viime kierrossa kun aloitin oviksen tikuttelin tyyliin jo heti silloin kun menkat loppu. :D Viimeks kyllä tunsin oviksen hyvinkin selvästi, joten voihan se olla että sen ilman tikutteluakin tunnistaisin, mutta pelataan nyt varman päälle. :)

Mieheke lähtee puolestaan viikonlopuksi reissuun, joten toivotaan ettei the O saavu juuri viikonloppuna tai jos tulee niin mielellään sunnuntaina, kiitos! ;) Mä itse vietän koko viikonlopun taas töissä, tosin lauantaina olisi ihanaa tyttöseuraa tarjolla jos vaan jaksan töiden jälkeen lähteä vielä iltaa viettelemään! 

tiistai 3. syyskuuta 2013

Hemmetin työt

Taas hieman vauva-aiheista sivuten... Tai no kyllähän nää ajatukset liittyy toki vauvaankin. Noniin. Teen tällä hetkellä siis kolmivuorotyötä. Oon ollut töissä samassa paikassa nyt reilu 2,5 vuotta ja oon kokoajan tehnyt töitä määräaikaisena. Työni on sekä fyysisesti että varsinkin psyykkisesti erittäin raskasta ja stressaavaa sekä kohtaan työssäni myös uhkaavia tilanteita. Kaikesta huolimatta tykkään työstäni erittäin paljon ja viihdyn työssäni. Mulla on myös varmasti maailman parhaimmat ja kannustavimmat työkaverit. 

Ainoa miinus tässä kaikessa onkin tuo kolmivuorotyö, joka rasittaa sekä mieltä että kehoa. Meidän työvuorot eivät mene mitenkään säännöllisesti, perus aamu-ilta-yö-vapaa -tyyppisesti vaan vuoroja saattaa olla sikin sokin. Hyvä esimerkki parin viikon päästä koittavasta työputkesta, jossa mulla on kolmen viikon aikana peräti kolme vapaata ja esim. tällainen putki kuin yö-aamu-ilta-aamu-yö. Ei mitään järkeä siis, sillä tuollainen ei laita ku kropan ja rytmit sekasin. Puhumattakaan siitä niin kutsutusta elämästä.. Yritäpä tuolloin hoitaa yhtään mitään sosiaalisia suhteita yms. perus arkijuttuja.

Myös mieheke toivoo kovasti minun hommaavan päivätyön. Nythän meillä menee hyvin useasti viikonloput ristiin ja viime keväänä mulla tuntui olevan joka viikonloppu töitä, joka todella rasitti meidän parisuhdetta, sillä yhteistä aikaa ei pahemmin ollut. Jouduttiin merkkaamaan kalenteriin päivä milloin tehtäisiin jotain yhdessä. Tällöin päätin, että kunhan saan kesälomat pidettyä niin etsin uuden työn - päivätyön. 

Nyt sitten Mol.fi on ollut koko kesän ja syksyn ahkerassa kyttäyksessä ja paljonhan sieltä löytyisi mielenkiintoisia työpaikkoja. Ja vieläpä mun nykyisen työpaikan vuoksi mulla olisi aika hyvät mahikset päästä melkeinpä mihin vaan työpaikkaan, joka vastaa nykyistä työtäni. 

Silti mun on vaikea päästää irti tästä nykyisestä työpaikasta. Ehkä suurimmaksi osaksi niiden ihanien ihmisten takia siellä, mutta myös sen takia, että mä ihan oikeasti tykkään työstäni. Mulle on myös sanottu, että mikäli vakipaikkaa haluaisin sellaisen vapautuessa, saisin sen 98% varmasti. Kumminkin mieheke edelleen toivoo, että jättäisin nykyisen työn ja ottaisin päivätyön tilalle - ajatellen meitä sekä tulevaa perhe-elämää. Ja onhan se totta, että päivätyö on parempi sitten kun on lapsia. Varsinkin pieniä lapsia.

Kävin aiheesta pitkän keskustelun yhden mun työkaverin kanssa, jolla on 2 lasta ja jonka mies myös tekee kolmivuorotyötä. Hän koki kolmivuorotyön ainoastaan positiivisena asiana eikä voinut ymmärtää mun näkemystä, että miksi päivätyö olisi parempi pienten lasten kanssa. Hän jopa hieman hyökkäsi mua kohtaan, minkä koin ehkä hieman loukkaavana. Yritin selittää hänelle, että mikäli jatkaisin kolmivuorotyötä myös lasten tullessa, tarkoittaisi se melkeinpä sitä, että silloin kun minä olen vapaalla, olisi lapset kotona ja mies töissä ja taas toisinpäin. Lisäksi tämä samainen työkaveri on saanut sovittua oman osastonsa vastaavan johtajan kanssa, että hän tekee pääasiassa pelkkää yövuoroa. Tiedän, ettei mun osastolla se tulisi onnistumaan. Keskustelin myös erään toisen työkaverin kanssa samasta asiasta, jolla on myös 3 lasta. Hän myös koki kolmivuorotyön ainoastaan hyvänä, sillä hän saa tällöin viettää mua arkipäiviä lasten kanssa kotona. 

Äh, en tiedä. Tällä hetkellä mun sopimus on voimassa vuoden loppuun asti, mutta tiedän varmasti että sitä tullaan edelleen jatkamaan ainakin ensi kesään asti. Mun ajatukset on ihan sekasin eikä miehekkeen, vanhempien taikka työkavereiden painostus auta yhtään. Mun vanhemmatkin on nimittäin sitä mieltä, että mun pitäisi pysyä nykyisessä työpaikassani, sillä pääseehän sieltä aina pois. Tiedetään.

 Mutta on vielä yksi asia mikä mua myös huolettaa nykyisessä työssäni. Eli se, että mikäli raskautuisin, niin miten pystyisin työskentelemään. Niinkuin aiemmin sanoin, kohtaan työssäni usein uhkaavia väkivaltatilanteita sekä arveluttavia asiakkaita. Asiaa ei helpota se, että veljeni vaimo työskenteli aikoinaan samanlaisessa paikassa ja silloin eräs asiakas yritti kaikin keinoin vahingoittaa veljen vaimon masussa elävää vauvaa. Työssäni kohtaan myös kiinnipitotilanteita ja kokisin varmasti huonoa omaatuntoa siitä, etten pystyisi 100% osallistumaan noihin tilanteisiin ja näin jättäisin työkaverini pulaan - varsinkin yövuoroissa jolloin porukkaa on muutenkin jo liian vähän. 

Huh. Olipa sekavaa tekstiä enkä tiedä oliko tässä ollenkaan järkeä :D Mutta sainpahan vähän ajatuksiani selkeämmäksi, tää asia kun on häirinny mua jo pitkään ja tuntuu, että meen aina yhtä vaikeaksi kun multa kysytään, aionko hakea vakipaikkaa. Onneksi päätöksiä ei tarvitse ihan vielä tiedä vaan mulla on aikaa miettiä ainakin sinne vuoden loppuun. 

Tää oli nyt tämmönen ihme tiistaihöpötys. Nukuin viime yön todella huonosti ja oon koko päivän potenut tosi huonoa oloa, joten ehkä sekin näkyy tässä... :D No, kohta voikin käpertyä sohvan nurkkaan katselemaan julkkis-BB:tä, uujeah! 

PS. Sainpahan kuulla, että veljeni vaimoineen odottaa kolmatta lastaan. Iltatähden olisi tarkoitus syntyä ensi vuoden alussa. Nyt pitää vaan toivoa, että meilläkin tärppäis, niin olisi serkukset suht samanikäisiä. ;) Ja Maddekin raskaana, pyh. Ei vaan, ihana juttu :)

Mitä teille kuuluu? :)

maanantai 2. syyskuuta 2013

Täällä taas!

Noniin, viikonloppu taas ohitse ja olipahan viikonloppu! On se vaan myönnettävä ettei tässä enää mitään niiin nuoria olla eikä sitä enää jaksa juhlia samaan tahtiin kuin ennen - tai ainakin palautuminen kestää pidempään. No, mutta onneksi tänään vielä vapaapäivä niin jaksaa sitten taas painaa koko loppuviikon töissä!

Mutta olipas iloinen yllätys tänään, kun tulin nopeesti kurkkaamaan tänne blogin puolelle ja huomasin, että teitä lukijoitahan on tullut viikonlopun aikana ihanasti lisää! Joten tervetuloa siis kaikille! :) Mutta ei jotain hyvää ellei huonoakin. Joutu taas myöntämään tän maailman pahuuden kun päätin nopeesti lukasta uutiset eilen illalla ennen nukkumaanmenoa ja ensimmäinen uutinen mikä siellä tuli vastaan, oli tuo Lempäälän perhesurma. Ei voi muutakuin ihmetellä, että miten huonosti sitä ihmiset voi nykymaailmassa, vaikka töissähän mä pääsen tuota joka viikko todistamaankin. Mutta paljon voimia kuitenkin perheen läheisille sekä toivotaan, että myös pikkuinen selviää.

Mutta täällä menossa tällä hetkellä siis kp 7, ja kovasti odotan sitä että pääsen ovista bongailemaan ja pääsee taas ns. tosipuuhiin. ;D 

Toivottavasti teilläkin oli mukava viikonloppu ja oikein ihanaa syyskuuta kaikille! :)