keskiviikko 28. elokuuta 2013

Kp 2

Jep, sieltähän ne naikkarit sitten eilen päätti tupsahtaa ja ihan kunnolla tupsahtikin. Harmitti älyttömästi, vaikka olinkin osannut varautua siihen. Mutta tänään mieli on jo parempi ja positiivisin mielin kohti uutta kiertoa! :) 

Oon ollut muutenkin tänään tosi hyvällä tuulella - kiitos hauskan työpäivän ja vielä hauskempien työtovereiden! Viikonloppuna tiedossa myös synttärijuhlia, joten ajattelin sillon vetäistä näin suoraan sanottuna sellaset hienostuneet perseet, nyt kun niille ei ole estettäkään. 

tiistai 27. elokuuta 2013

Kärsimätön

Jep, testasin sitten aamulla ovistestillä ja tyhjä ympyrähän sieltä tuli. En tiiä yhtään mitä ajatella. Eka ajatus oli, että ookoo en oo raskaana. Mutta eihän nuo ovikset aina totuutta kerro, sillä eiväthän ne ole edes tarkoitettu tuohon tarkoitukseen. Menkkoja ei näy, jotain sieltä tulee mutta ei näitä voi vielä menkoiksi sanoa. Tosin jostain syystä mulla on sellainen tunne, että tänään ne tulee ihan kunnolla.

Katsotaan. Tänään kp 29 ja dpo 13. 

maanantai 26. elokuuta 2013

Naistenpäivät vai?

Kävin eilen ennen nukkumaanmenoa pissalla ja paperiin pyyhkityi ruskeaa. Huusin kovaan ääneen vaan, että "VOI EI!". Hetken päästä tulikin jo hieman pinkkiä sekä vähän verta. Tänä aamuna taas hyvin niukasti ruskeaa. 

Ennakoiko tää nyt tulevia menkkoja vai onko kenties jotain muuta vuotoa? Tulevat päivät (tai tunnit) sen näyttää... Mahaa on kyllä juilinu siihen malliin viimeiset päivät, mutta yleensä mä kyllä tunnen selkeesti kun menkat alkaa. Noh, katsotaan! 

Tänään meneillään siis kp 28/?? ja dpo 12. 

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Ei mitään uutta

Niin, otsikkokin sen jo kertoo. Mitään muutoksia suuntaan tai toiseen ei oo tapahtunut, paitsi ehkä tää kärsimättömyys ja odottelu alkaa vähän jo ärsyttämään. Menkkoja ei näy eikä kuulu eikä kyllä tässä vaiheessa vielä pitäisikään. Mutta ei mulla mitään raskausoireitakaan ole. Mitä nyt yhtenä aamuna oli ihan sellanen olo, että iskee oksennustauti, mutta se menikin sitten ohi. Ja jälkeenpäin vietin, että olisko voinu...? Väsymystä on ollut ilmassa, mutta uskon sen johtuvan tästä rankasta työviikosta. Onneksi ensi viikolla helpottaa ja viikonloppuna on kivaa tekemistä tiedossa.

Edelleen joudun myös taistelemaan itteni kanssa siitä etten testais kaapissa olevalla ovulaatiotestillä. Toissailtana olin jo menossa testailemaan, mutta mieheke onneksi sit vähän toppuutteli ja sai järkeä päähän. Eilen töissä löysin myös muutaman raskaustestin meidän lääkekaapista ja hetken aikaa mielessä pyöri, että pitäisköhän testata? Mutta testit jäi kaappiin.

Toivotaan, että ensi viikolla asiat alkaa selkiytymään. Testailen ensi sunnuntaina mikäli menkat ei ole siihen mennessä alkaneet! 

PS: Ainakin Helsingissä on aivan ihana ilma! Olispa ihana lähteä vaikka Nuuksioon grillailemaan, mutta ei... työt kutsuu taas!

torstai 22. elokuuta 2013

Malttaa, malttaa...

En saanut viime yöllä nukuttua kuin max. 2-3 tuntia. Oli jotenkin tosi levoton olo sekä vieressäni tuhiseva mies piti myös aikamoista ääntä aina välillä. Näpräilin siinä sitten ajankuluksi puhelintani ja netin keskusteluita. En tiedä miten eksyin sellaiseen keskusteluun, jossa kerrottiin että raskaus oltiin bongattu ovistestistä paljon vahvempana ja nopeammin kuin itse raskaustestistä. Toki raskaustestistä saa sitten sen todellisen varmistuksen, mutta että aika hyvin noi ovistestitkin on sen raskauden näyttänyt keskustelujen perusteella.

Siinä sitten ajatukset rupes heti pyörimään mun päässä ja mietin wc:n kaappia, jossa odottaisi muutama käyttämätön testi. Sanoin miehekkeellekin siinä kuorsauksen ohessa tämän ja hän vain naurahti. Meinasin rynnätä samantien vessaan testailemaan mitä se testi näyttäisi, mutta onneksi maltoin mieleni. Eihän testi välttämättä edes näyttäisi mitään, sillä tällä hetkellä menossa vasta dpo 8/ ja kiertopäivä 25 (/28-30??).

Ja mun pitää malttaa vielä ens viikkokin. Jossain vaiheessa viime yönä ajattelin, että testaan ensi viikon alussa sinä päivänä kun menkkojen pitäisi alkaa. Mutta mä oon jo aikoja sitten päättänyt, että testailen yhtään mitään vasta sitten kun niitä menkkoja ei ihan oikeasti näy. Toisaalta saatan jännittää tulosta niin, että menkat jäävät tulematta stressin vuoksi tai ne jäävä tulematta ihan vaan sen vuoksi, että kierto on niin sekaisin. Ja toisaalta taas testin tekemällä saisin itselleni edes jotain informaatiota asiasta ja saisin itselleni rauhan.

Mulla on myös ensi viikonloppuna tulossa tyttöjen viikonloppu parhaan ystäväni kanssa ja olen ajatellut, että testaan raskaustestillä vasta silloin sunnuntaina kun palaan kotiin - mikäli sikäli merkkejä negatiivisesta testistä ei oo vielä ilmaantunu.

Mutta kun silti niin tekis mieli testata jo heti.... Onneksi mulla on loppuviikko hyvin täyteinen niin en pahemmin kerkeä miettimään asiaa. Ensi viikko onkin sitten paha. 

On tää aikamoista tunteiden vuoristorataa tää homma kyllä! Eihän tällainen sovi yhtään tällaiselle yhtä kärsimättömälle ihmiselle kuin minä.

Näytän varmaan just tältä.

Kuva: Google

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Asuntohaaveita

Oman käärön lisäksi täällä haaveillaan myös ikiomasta asunnosta. Asutaan tällä hetkellä miehekkeen kanssa siis vuokralla, mutta nyt alkaa vuokranmaksu ärsyttämään kun mielummin maksaisi sitä ihan omaa asuntoa pois. Ollaan tällä hetkellä katsottu kerrostalo- ja rivitaloasuntoja pääkaupunkiseudulta ja voi että niitä hintoja... Asutaan tällä hetkellä kaksiossa ja tarkoituksena olisi siis löytää kolmio, jotta myös tuo mahdollinen pikkuvipeltäjä sinne mahtunee.

Mun unelmahan olisi rakentaa itse omakotitalo tai vaihoehtoisesti ottaa sellainen "avaimet käteen"-diili. Jos mä saisin päättää, mun unelmien koti olisi hyvin vaalea vaaleanharmaine lattioineen ja valkoisine seinineen. Talo olisi mieluusti yksikerroksinen tai 1,5-kerroksinen. Sisustukseltaan se olisi myöskin hyvin vaalea ja se olisi sekoitus modernia sekä maalaisromantiikkaa. Mun unelmienkodissa meillä olisi myöskin oma piha isolla terassilla. Kylpyhuoneessa voisi mun puolesta olla myös pieni poreamme saunan lisäksi. Mutta valitettavasti tää haave on vielä iso JOS mä saisin päättää... Huoneissa olisi isot ikkunat. Ja tietenkin siinä asunnossa olis samanlainen vaatehuone ku Carriella Sinkkuelämässä. Voin kertoa, että asuntomessuilla oli aika monta tällaista asuntoa eikä siellä käyminen ainakaan helpottanut mun sekä miehekkeen omakotitalokuumetta.


Todellisuus on kuitenkin se, ettei meillä oo vielä hetkeen varaa tuollaiseen unelmaan vaan tällä hetkellä pysytään vielä siinä kerros/rivitalokolmiossa. Myös pankkien nihkeileminen lainojen antamiseen vaikuttaa toki asiaan ja vie paljon vaihtoehtoja pois. Tällä hetkellä todennäköisin vaihtoehto onkin, että ostetaan remppaa vaativa kämppä hyvältä alueelta ja myydään se sitten muutaman vuoden päästä pois. Remppaintoa nimittäin löytyy sekä mun isäni on jo ilmoittautunut vapaaehtoiseksi remppa-apuriksi. Ja onhan se kiva nähdä sitten oma kädenjälki asunnossa. 

Pikkuhiljaa, askel askeleelta, kohti sitä unelmien omakotitaloa. Blogissa tullaan varmasti näkemään paljon asuntojuttuja sitten, kun se meidän tämänhetkiseen rahatilanteeseen sopiva unelmien asunto löytyy. 

Ja ainahan voi toivoa lottovoittoa?

kuva: Pinterest

tiistai 20. elokuuta 2013

"Jokos se vauva on masussa?"

Sieltä se tuli taas. Tuttu kysymys, johon on saanut häiden jälkeen vastailla aika ahkeraan ja josta kirjoittelin myös viime postauksessa. Jotenkin meen aina tosi vaikeeks, kun toi kysymys tulee. Nytkin kun näin työkaveria hänen palatessaan kesälomalta, oli tämä hänen ensimmäinen kysymyksensä. Katsoin maahan ja sanoin, että "ei kai tässä vielä mikään kiire". 

Tiedän, että mitä kauemmin raskaaksi tulemisessa kestää, sitä useammin saan varmasti kuulla tuon kysymyksen. Eikä siihen vastaaminen varmaan ainakaan helpotu - tai näin ainakin uskoisin.

Vaikka nyt meillä onkin menossa vasta ensimmäinen yrityskierto, olen silti varautunut henkisesti siihen ettei raskaustesti vielä tässä kierrossa näytä plussaa ja raskaaksi tulemisessa voi kestää pidemmänkin aikaa. Mutta toivotaan kuitenkin parasta. :) 

Jännittää jotenkin kamalasti. Menkat voi tulla oikeastaan minä päivänä vain, sillä mulla ei oikeasti ole hajuakaan minkä pituinen mun kierto on. Yöllä tunsin menkkamaisia kipuja ja kävin tyyliin silmät kiinni vessassa, koska olin ihan varma, että nyt ne alkaa! Mutta ei ainakaan vielä oo menkkoja näkynyt.

Noh, päivä kerrallaan! Nyt otan karvakamut kainaloon ja rupean yöunille, palataan! 

maanantai 19. elokuuta 2013

Voihan kuume sentään!

Ja kuumeellahan tarkoitan tässä yllättäen vauvakuumetta. Niinkuin jo ensimmäisessä postauksessa kirjoittelin on mulla ollut vauvakuumetta jo jonkin aikaa. Ja vaikka samasta tekstistä saattoi saada käsityksen, että se oon vain minä joka vauvasta haaveilee, niin myös mies on yhtä innoissaan vauvaprojektista eikä malttaisi odottaa, että meillä olisi jo pieni nyytti. Ja en tietenkään ryhtyisi vauvantekopuuhiin mikäli mies ei sitä haluaisi tai olisi siihen valmis.

Vauvakuumetta oon potenut siis jo useamman vuoden. Ensimmäiset haaveet omasta pikkuisesta tuli silloin, kun miehen veli sai lapsen reilu 4 vuotta sitten. Vauvahaaveet kuitenkin kaikkosi aika äkkiä ja oltiin molemmat miehekkeen kanssa sitä mieltä, ettei vauvan ole vielä aika tulla, sillä meillä molemmilla oli vielä koulut kesken ja muutenkin meidän suhde oli hieman hataralla pohjalla niihin aikoihin. 

Seuraavan kerran vauvakuume nosti päätänsä talvella 2012 sekä minulla että miehellä. Vauvakuumeilua hieman hidasti kesällä 2013 tulevat häät. Vauvakuume kuitenkin pysyi ja pysyi ja helmikuussa 2012 jätin ensimmäisen kerran pillerit pois. Yrittämistä kokeiltiin toukokuun loppuun asti eikä plussaa kuulunu. Vaikka toukokuussa olinkin täysin varma, että olen raskaana kun menkat päättivät tulla 2 viikkoa myöhässä. Kesäkuussa aloitin taas pillerit ja päätettiin, että seuraavan kerran vauvaa yritetään häiden jälkeen. 

Kun ensimmäisen kerran yritettiin vauvaa, mentiin enemmän sellaisella "tulee jos on tullakseen" -meiningillä. Toki vauva olisi ollut hyvinkin tervetullut ja positiivinen raskaustesti olisi tehnyt meidät hyvin iloiseksi, mutta negatiiviset testit ei kuitenkaan saanu mun maailmaa kaatumaan vaan jatkettiin hyvällä fiiliksellä eteenpäin. Mutta myös tuolloin hypisteltiin miehen kanssa lastenvaatteita ja mä luin innoissani odotus- ja raskausblogeja. 

Kummiskin lähenevät häät veivät ajatukset pois vauvahaaveilusta, vaikka toki kuume jylläsi jossain takaraivossa ja on vilahtanut myös meidän keskusteluissa. 

Mutta nyt kun häät ovat ohitse, on vauvakuume taas iskenyt takaisin ja kunnolla! Lopetin pillerit tosiaan heinäkuun lopussa, jolloin alkoi myös vauvakeskustelujen ja -blogien tiukka seurailu. Ostin heti ovulaatiotestit ja innoissaan rupesin testailemaan ovista. Kun ovulaatio vihdoin ilmoitti itsestään, olin maailman onnellisin tyttö. Nyt ajatukset pyörii kovasti tulevassa, sillä nyt ei voi muuta kuin jännityksellä odottaa mitä seuraavaksi tapahtuu. Kuukautisten pitäisi alkaa ensi viikolla mikäli vanha kierron pituus pitää paikkaansa. Olen päättänyt etten testaile ennenkuin menkat ovat oikeasti myöhässä. 

Mutta siitä vauvakuumeesta vielä. Musta tuntuu ettei mun ajatuksissa pyöri muuta tällä hetkellä kuin vauvavauvavauva. Jos pyörin kaupungilla, on mun pakko käydä  hypistelemässä lastenvaatteita ja sulhon kanssa ollaan käyty katselemassa jo vauvansänkyjä, rattaita, turvaistuimia jne. Mitään ei olla vauvaan liittyen vielä ostettu, vaikka monta kertaa on tehnyt mieli ostaa ne pikkiriikkiset sukat. Oon päättänyt etten osta mitään ennenkuin raskaus on varmistunut, sillä uskon sen tuovan huonoa onnea.

Nyt viimeaikoina on myös tuntunut, että vauvauutisia puskee kaikkialta - jopa sellaisilta ihmisiltä, joilta en todellakaan uskonut sellaisia uutisia kuulevani. Tuntuu myös, että kaikkialla pyörii vauvamasuisia naisia tai perheitä vaunujen kanssa. Hääblogit ja muotiblogit on myös vaihtuneet tiiviisti raskaus- ja odotusblogeihin. 

Musta on ollut myös ihana nähdä miten innoissaan myös mieheke on ollut koko vauva-asiasta. Mies odottaa vauvaa varmasti aivan yhtä paljon kuin minä ja toivotaan molemmat, että onni suo meitä mahdollisimman pian. Meidän suhde on myös muuttunut mun mielestä paljon paremmaksi nyt viime kuukausina ja tuntuu, että häiden jälkeen meidän alkuhuuma alkoi uudelleen vaikka seurusteltu ollaankin 7,5 vuotta. 

Vauvauutisiahan meiltä odotellaan jo kovasti, varsinkin molempien vanhemmat ovat jo hyvin malttamattomia asian suhteen. En ole kertonut tästä vauvaprojektista oikeastaan kenellekään, paitsi yhdelle parhaista ystävistäni lähetin tekstarilla ovistestin hymynaaman. :D Jotenkin en halua kertoa asiasta kenellekään, etteivät ihmiset odota liikoja ja kysele jatkuvasti että miten hommat etenee. Jotenkin mulla on sellainen pelko, että jos nyt kertoisin kaikille kyseleville, että vauva on kyllä jatkuvasti tilauksessa, niin vauvaa ei todellakaan näkyisi eikä kuuluisi. Sen sijaan päädyn toteamaan, että jossain vaiheessa sitten. 

Tulipas taas höpöteltyä. Mun pitää varmaan pikkuhiljaa alkaa valmistautua tulevaan yövuoroon. Yövuorotkaan eivät nykyään enää haittaa, sillä saan rauhallisen yön sattuessa selata monen monta tuntia vauvajuttuja. ;) 

Podetaanko siellä kovaa vauvakuumetta? 

Tästä se lähtee !

Heippahei ja tervetuloa!

Täällä huuteleepi hiljattain naimisiin mennyt 25-vuotias tytöntylleröinen. Kanssani asustelee mies sekä kaksi hieman karvaisempaa otusta. Häät on nyt juhlittu ja on aika siirtyä eteenpäin ja haaveissa olisi saada niin pian kuin mahdollista pieni käärö syliin. Vauvakuume on siis ihan mieletön!

Vauvasta oon haaveillut varmaan jo viimeiset 2-3 vuotta, mutta nyt vasta elämäntilanne alkaa olla sellainen meillä molemmilla, että vauva olisi hyvin tervetullut ja ihana lisä meidän perheeseemme. Haaveilen myös siitä omasta asunnosta ja sellainen onkin tällä hetkellä etsinnän alla. Joten jos ei vauvauutisia ala kuulumaan niin toivottavasti saan pian kirjoittaa remppa- ja sisustusjuttuja. 

Tämän blogin tarkoituksena on siis toimia mun julkisena päiväkirjana, jonne voin purkaa kaikki mitä mielessä vaan on - niin hyviä kuin huonoja juttuja!

Mutta tosiaan siitä vauvaprojektista. Pillerit lopetin heinäkuun lopussa ja nyt meneillään siis ensimmäinen luomukierto ja myös siis ensimmäinen yrityskerta. Ovulaatiota tikuttelin jo kp 8:sta asti ja meinasin jo turhautua kun sitä ei meinannut millään kuulua. Vaikka tiesin, että oma kroppa saattaa olla hyvinkin sekaisin pillereiden syömisen jälkeen, ajattelin mä heti pahinta. No viime viikon alussa mulla oli monta päivää ihan sellainen olo, että kyllä se ovulaatio taitaa nyt olla meneillään, mutta silti digitesti näytti sitä tyhjää ympyrää. 

No viime torstaina tulin sitten töistä ja päätin testata vikaa kertaa ja päätin, että mikäli nyt sitä hymynaamaa ei tule, lopetan koko testailun, sillä musta tuntu että testailu tuotti mulle niin paljon stressiä, että se saattaisi jopa estää koko ovuloinnin. No siinä sitten pissasin testiin ja mieheke sattui tulemaan juuri samaan aikaan töistä ja sanoin jo hänellekin, että tuskin taaskaan tärppää. Annoin testin sitten olla rauhassa itekseen muutaman minuutin. Sitten kun menin kurkkaamaan testiä, niin mikäs muukaan siellä oli kuin hymynaama! Rupesin kiljumaan samantien ja juoksin näyttämään miehekkeelle, että jes vihdoin se tuli ja mieskin oli iloinen! Sitten jatkoin pomppimista ympäri kämppää ja olin vaan niin iloinen siitä yhdestä hymynaamasta, että huhhuh. Siinä sitten kellistin miehen samantein sänkyyn ja toivotaan, että raskaustesti näyttää parin viikon päästä plussaa.

Nyt sitten saadaan jännittää seuraavat pari viikkoa ja toivotaan parasta mahdollista tulosta :) Pidän teidät kyllä ajantasalla!

Mutta tervetuloa vielä kerran lukemaan blogiani - toivottavasti blogimaailmassa on tilaa vielä yhdelle vauvablogille! :) Kommentit ovat myös erittäin tervetulleita! 

PS. Ulkoasu on väsätty hyvin nopeasti ja se on vielä pahasti kesken ja asiaan tulee muutos lähipäivinä :)