lauantai 28. joulukuuta 2013

Paluu arkeen

Pääkaupunkiseudulle ja töihin palattu eilen. Ja olipahan aikamoinen paluu arkeen eilen.. Molo nousi niin sanotusti heti otsaan ja olinpahan sitten vielä 1,5 tuntia ylitöissäkin ja tänään oon ollut koko aamun hälytysvalmiudessa. Ärsytystä töissä aiheutti myös eräs toinen seikka, mutta siitä ehkä joskus toiste lisää! 

Mutta joululoma oli ihana ja tuli kyllä niin tarpeeseen! Lähdettiin tosiaan viikko sitten perjantaina Itä-Suomea kohti ja yövyttiin ensimmäinen yö mun vanhemmilla. Lauantaina lähdettiin sitten mökille appivanhempien luo ja ilta kului miehen sukulaisilla sekä illalla nautiskeltiin anopin kanssa hieman viiniä ja pelattiin koko porukalla aliasta ja trivialia. Oli kyllä hauskaa! Mutta vauvauteluiltakaan ei vältytty... Oltiin käymässä miehen serkuilla ja heillä sattuu olemaan pian 2-vuotias tyttö ja he sitten kyselivät, että eikö meillekin ois mukava sellainen pikkunen. Siinä sitten molemmat katsottiin miehen kanssa toisiamme hymyillen ja todettiin vaan, että "niin". Anoppi sitten tarttui tähän ja totesi, että aikoo tarkkailla juonko viiniä illalla ja miten paljon. No illalla sitten kun kolmas viinilasi täytettiin, niin anoppi tokaisi, että "et sä varmaan sitten ookkaan raskaana!". Tämän enempää anoppi ei asiaa kommentoinut vaan tokaisi, että toivottavasti mä saan pian sen vakityön, niin voidaan aloittaa vauvan hankinta. Tähän ei voinut muuta todeta taas kuin että "niin" :)

Sunnuntaina nukuttiin pitkään ja ulkoiltiin koko päivä kunnes lähdettiin ajamaan taas mun vanhempien luokse. Maanantaina otettiin ihan rennosti ja illalla käytiin taas moikkaamassa vähän sukulaisia.

Jouluaatto oli ihana ja hyvin perinteinen. Otettiin rennosti, syötiin hyvin, juotiin vähän viiniä ja loppuillasta avattiin lahjat. Ja voi mitä lahjoja sieltä paljastuikaan! On tullut näköjään oltua hyvin kiltti tänä vuonna ;) Parhaan lahjan sain ehdottomasti rakkaalta mieheltä, mutta paljastan sen vähän myöhemmin sitten kun on sen aika! ;) 


Joulupäivänä lähdettiin sitten perinteisesti katselemaan vähän paikallista yöelämää. Kokoonnuttiin aikoinaan kavereiden kanssa aina meille alottelemaan ennen baaria ja sama perinne jatkuu vieläkin. Oli ihanaa kun koti oli täynnä rakkaita, vanhoja ystäviä sekä siihen päälle vielä omat vanhemmat mukana. Mulla meinas oikeasti jossain vaiheessa ihan itku tulla kun kattelin niitä kaikkia yhdessä ja tajusin, että kuinka onnekas mä oonkaan kun mulla on niin ihania ihmisiä ympärillä ja moni heistä on pysynyt siinä monen monta vuotta! Loppuilta vierähtikin sitten baarissa ja oli kyllä hauska ilta ja tuli nähty paljon tuttuja! Tapani vietettiinkin sitten lepäillessä ja eilen tosiaan ajateltiin kotiin. 


Mitäs vauvarintamalle sitten. Piinapäiviä vietellään, tänään menossa kp 22/26-27. Vähän alkaa jo jännittämään, että miten käy! Talletukset jäi vähän vähemmälle ihan sen vuoksi, että oltiin tuolla vanhempien seurassa melkein koko ajan eikä omaa rauhaa liiemmin ollut. Joten hirveesti luottoa tärppiin ei nyt kyllä löydy, mutta ainahan voi toivoa parasta! :) Minkäänlaisia tuntemuksia ei ole kyllä ollut lukuunottamatta tätä mun joka loppukierrosssa ilmenevää turvotusta. Menkkojen pitäisi alkaa siis ensi viikon torstaina ja mikä olisikaan parempi uuden vuoden aloitus, kun positiivinen raskaustesti! :) 

Mutta nyt alan valmistautumaan töihin, saa nähdä mikä härdelli mua siellä tänään odottaa! 

tiistai 24. joulukuuta 2013

Ihanaa joulua!

Terveisiä Itä-Suomesta! Meidän joululoma tähän mennessä on koostunut mökkeilystä, rentoilusta sekä rakkaista ihmisistä. Tänään aattona rauhoitutaan tähän mun vanhemmille ja syödään masut täyteen ja nautitaan joulun tunnelmasta, vaikka ulkona hieman synkältä näyttääkin.

Joten vielä kerran aivan ihanaa joulua teille kaikille! Syökää, rakastakaa ja nauttikaa! <3

torstai 19. joulukuuta 2013

Hyvää joulua!

Heippa ja terkkuja yövuorosta! Tää onkin vika työvuoro, sillä huomenna alkaa melkein viikon kestävä miniloma. Heti kun mies pääsee huomenna töistä, niin lähdetään ajamaan kohti mun vanhempien kotia ja siellä vietellään koko joulu. Nyt viikonloppuna tosin mennään mökille vähän rentoutumaan ja lepäilemään!

Loma tulee kyllä niin tarpeeseen. Mies sanoi mulle tänään, että ihanku mulla ois vähän meikit levinneet, kun silmänaluset näyttää tummalta. Totesin siihen siihen, että voi rakas mulla ei oo meikkiä, vaan ne on ihan vaan mun silmänaluset. Lepo tulee siis hyvinhyvin tarpeeseen, on sen verran riehakas ja stressaava syksy ollut kyllä! En oo myöskään käynyt mun porukoiden luona sitten heinäkuun, joten ihana päästä myös sinne.

Vauvakuulumisista sen verran, että en ole tikuttanut ovista tässäkään kierrossa. Munhan siis piti, mutta en vain ole saanut aikaiseksi käydä apteekissa ja testejä ei kotona ole valmiina. Toissailtana alkoi mahan nippailu ja tänään jo sitten limojen perusteella päättelin, että ovulaatio on nyt tai ainakin lähellä. Talletukset hoidettiin tän päivän osalta ja nyt pitääkin sitten käyttää mielikuvitusta miten hoidetaan pupuilut mun vanhempien luona. :D Me kun joudutaan nukkumaan ovi auki meidän kissojen vuoksi... Noh, ehkä lähdetään pienelle kauppareissulle ;) haha!

Viikonloppuna lähetään siis tosiaan mökille viettämään etukäteen joulua appivanhempien kanssa. Me ollaan siis joka toinen vuosi jouluaatto mun vanhempien kanssa ja jokatoinen taas miehen vanhempien kanssa. Mutta pyritään kuitenkin aina joku hetki joulusta viettämään myös toisen vanhempien parissa ja onneksi nyt viime vuosina työvuorot on antanut siihen mahdollisuuden! Anoppi varmaan kovasti taas utelee vauvauutisten perään...

Mutta en usko, että palailen tänne ennen joulua. En ota omaa konetta mukaan ja kännykällä tää päivittäminen on taas liian vaativaa. :D Porukoiden koneella en myöskään kehtaa tätä kirjoittaa, koska tiedän että siellä on uteliaat silmäparit seuraamassa joko selän takana että mitä teen tai myöhemmin katsoo sitten sivuhistorian kautta. Ja vaikka historian saisikin poistettua, on koko homma sen verran riskialtista että parempi jättää tekemättä!

Joten toivottelen jo tässä vaiheessa oikein ihanaa, rauhallista ja rakkaudentäyteistä Joulua teille kaikille! <3 Rakastakaa toisianne ja syökää massunne täyteen! Palataan sitten asiaan taas heti kun palailen takaisin pääkaupunkiseudulle. :) Joulufiiliskin alkaa pikkuhiljaa nousta. Täällä meidän toimistossa on niin ihanan tunnelmallista, varsinkin näin öisin kun voi olla ainoastaan himmeet valot ja jouluvalot päällä. Nyt pistän Michael Bublén joululevyn soimaan ja rupeen nautiskelemaan pomon antamista suklaakonvehdeista. <3

torstai 12. joulukuuta 2013

Kuulumisia

Heippahei taas! Uuteen kiertoon tosiaan mentiin, menkat alkoivat perjantain ja lauantain välisenä yönä. Kauan en asiaa kerennyt harmitella, sillä tulin viikonloppuna ihan tosi kipeeksi. Siis todella kipeeksi. Olin jossain kohti aivan varma, että kuolen ja mies oli huolissaan, että pitääkö tässä kohta lähteä sairaalaan. Eilisestä asti olo on onneksi ollut jo parempi, vaikka en todellakaan ole vielä kunnossa. Voimat on aika vähissä ja pieninkin kävely tekee tiukkaa. Suihkussakin kävin istualtaan :D Mutta enpä ois tästäkään selvinny mitenkään ilman tuota ihanaa miestä, joka on hemmotellut mut piloille tän viikon aikana!<3 On käynyt kaupassa hakemassa ties mitä helpotusta ja tehnyt mulle kaikkia herkkupöperöitä, jotka ei vaan valitettavasti oo pysyny sisällä....

Harmittaa tosin, että mun vapaat meni nyt sit sairastaessa ja joululahjatkin on siis edelleen ostamatta. Viikonloppuna on taas töitä, sitten onkin alkuviikko vapaata, sitten perjantaihin asti töitä ja sitten lähdetäänkin kotikotiin viettämään joulua!<3 Että kiire tulee! Tänään ajattelin skarpata ja yrittää suunnata kaupoille. Onneksi seurakseni lähtee ystävä, että jos heikotus iskee niin ei tartte katuun iskeytyä... ;D onneksi suurinpiirtein tiedän mitä lähden kaupoilta hakemaan. Iskän lahja on vielä hakusessa, vinkkejä?! 

Mutta tosiaan, ensi viikko olisi kaiken järjen mukaan taas tärppiviikko ja tällä kertaa ajattelin taas tikutella ovista. Kyllä se kuitenkin sellasen varmuuden tuo tähän hommaa, oli ihan kummallista jotenkin kun ei tiennyt yhtään viime kierrossa että missä mennään vai mennäänkö missään :D WomanLogin mukaan ovulaation pitäis tapahtua lauantaina, juuri silloin kun ollaan appivanhempien kanssa mökillä. No, pitää hissukseen pupuilla siellä meidän omassa pikku nurkassa... hehe! 

kuva: Google

Joulufiilistä ei oo kyllä vielä yhtään, vaikka tuo valkoinen minikuusi meidän olohuoneen nurkassa seisookin ja joulukalenteri ollaan avattu päivittäin. Ehkä se riippuu tosta säästä, tästä olotilasta tai sitten ihan vaan siitä, että mun mielestä tää kuukausi on mennyt ihan tositosi nopeasti ja joulu tulee ihan yllättäen - taas kerran! Mutta eiköhän se joulumieli viimeistään sitten nouse, kun pääsee pitkästä aikaa näkemään kaikkia rakkaita! Ai että mä odotan! <3 

Vauvauutisiakin on taas sadellut... Kaksi kavereistani synnytti tällä viikolla peräkkäisinä päivinä. Molempina päivinä herätessäni selasin puhelimella Facebookia ja sieltähän ne vauvakuvat pärähti heti ensimmäisenä ruutuun! Ei siinä mitään, olen ihan oikeasti onnellinen heidän puolestaan ja toisen kohdalla jopa vähän herkistyin. Mutta pakko myöntää, että pieni katkeruus sieltä nosti päätään... Noh, ei voi muuta kun taas toivoa, että saataisiin paras vuoden 2014 aloitus eli kaksi viivaa testiin. <3 Jos ei tässä kierrossa tärppää, niin varailen samantien yksityiselle gyneaikaa tarkistuttamaan, että kaikki on tuolla alhaalla kunnossa! 

Yritän keretä kirjoittelemaan tänne vielä kuulumisia ennen kuin lähdetään joulun viettoon, mutta haluan tässä vaiheessa jo toivottaa kaikille oikein ihanaa ja rauhallista joulun odotusta! <3 

perjantai 6. joulukuuta 2013

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Noniin eli otsikkokin sen jo kertoi, eli kaikille oikein hyvää itsenäisyyspäivää! Kutsua ei tänä vuonnakaan linnan juhliin tullut, jotenvietän tämän päivän sekä koko viikonlopun töissä, mutta nauttikaa te vapaista, joilla ne on! :) 

Kiertopäivitystä sen verran, että tänään meneillään kp 27/27-28 eli menkat voi periaatteessa alkaa ihan milloin vaan. Minkäänlaisia tuntemuksia ei menkoista ole, mutta ei ole kyllä mahdollisesta raskaudestakaan. Välillä on tosin yöllä mahaa nippailut. Nännit ovat edelleen arat ja alavatsaa on edelleen välillä repäissyt, jos olen aivastanut tai yskinyt. Lisäksi oon ollut todella väsynyt nyt tämän viikon ja eilen mua huippasi ihan kummallisesti töissä. Päässä tuntui siltä, kuin olisin kokoajan kaatumassa ja päässä näytti myös siltä, että en olisi kävellyt suoraan vaan sivulle. En tiedä, katsotaan nyt! En edes uskalla sanoa näitä oireiksi vaan sanotaan niitä mielummin tämän viikon tuntemuksiksi. :) Sunnuntaina ajattelin testata kuitenkin jos ei muutoksia tuu! 

Mutta nauttikaa! Helsingissä itsenäisyyspäivästä näyttää tulevan ainakin kauniin valkoinen (räntäinen) :) Onko teillä mitään erikoisia suunnitelmia viikonlopulle? 

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Oireita(ko?)

Piinaviikko käynnistyy huomenna ja tottakai olen bongaillut taas vaikka minkälaisia oireita itsestäni. Mitään liian suurta toiveajattelua en oo vielä harrastanut ja oon suhtautunut näihin oireisiin aika neutraalisti - ainakin toistaiseksi.

Tosiaan tänään meneillään kp 22/27-28, joten menkkojen pitäisi saapua viimeistään ensi viikonloppuna. Mulla on ilmentyny taas tää loppukierron turvotus, joka on ihan jokapäiväistä ja tuttua jo edellisistä kierroista. Iltapäivään asti menee vielä hyvin, mutta illalla mun maha on jo niin pallo kaikesta turvotuksesta, että välillä oikein sattuu.

Tässä kierrossa mulla on ollut myös tissit ensimmäistä kertaa kipeät. Tai en mä tiedä kipeät, mutta arat. Varsinkin toisella puolella. Muistan kun lopetin pillerit, niin silloin ekassa kierrossa tissit olivat niin kipeät, että ilman rintsikoita oleminen teki jopa pahaa. Sen jälkeen nää kivut ovat kadonneet ja nyt ilmestyneet taas, vaikkakin paljon lievempänä kuin silloin.

Mahaa on myös nippaillut välillä ja varsinkin aivastaessa on pari kertaa tuntunu ihan kunnon repäisy tuolla alavatsassa. Lisäksi välillä on aivan sellainen tunne kuin menkat alkaisi.

Lisäksi oon kärsiny nyt jo jonkun aikaa unettomuudesta, mistä kyllä syytän vain ja ainoastaan mun epäsäännöllistä työaikaa. Saan unta vasta joskus 2-3 aikaan ja nukun tosi levottomasti sekä heräilen kokoajan. Aiemmin tällä viikolla en nukkunut yön aikana minuuttiakaan ja oli kyllä tosi fresh-olo lähtee aamuvuoroon töihin. Tää on tosi rasittavaa ja vaikuttaa kyllä ihan joka asiaan. Ajattelinkin, että pitää nyt käydä ostamassa vaikka melatoniinia, jos sillä saisi helpommin unen päästä kiinni ja rytmejä aina tasattua esim. yövuoron jälkeen.

Oon kyllä kummastellu, että miten oonkin pysyny näin rauhallisena tän kierron ajan. En oo edes miettinyt, että milloin sitä testailisi. Tai no oon päättänyt, että testaan vasta ensi viikon viikonlopun jälkeen ellei täti ilmoita tulostaan. Eilen tosin työmatkalla rupesin miettimään poikien nimiä ja keksin aivan täydellisen nimen meidän mahdolliselle poitsulle ;) Mies kun on siis aivan varma, että meille tulee 2 poikaa ja onhan tämä ennustettukin pari kertaa perinteisellä neula-lanka -testillä. Saa nähdä! Kunhan nyt tulisi edes se ensimmäinen poika tai tyttö! :) Lisäksi pohdittiin eilen, että mikäli raskaustesti nyt näyttäisi plussaa, niin ei kerrota vanhemmillemme ennenkuin vasta jouluna - jolloin se on tosin vieläkin aika aikaista.

Mutta jännityksellä odotellaan taas mitä tapahtuu, toivo ja halu on tietenkin suuri mutta oon jo toisaalta varautunut myös siihen einiiniloiseenvaihtoehtoon. Pidän teidät ajantasalla! :)

Ja hei, ihanaa joulukuuta ja hyvää 1. adventtisunnuntaita, sieltä se joulu pikkuhiljaa tulee! Kuinka moni aukasi tänään joulukalenterista ensimmäisen luukun? ;)

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Jännäviikko alkakoon!

Noniin, ovulaatio on todennäköisesti nyt mennyt ohitse ja pystyin olemaan testaamatta sitä yhtä lipsahdusta lukuunottamatta! En siis tiedä nyt yhtään, että milloin mulla on ovulaatio ollut vai onko sitä ollut ollenkaan. Joten tässä kierrossa en pysty sanomaan dpo:sta mitään, mutta mitäs se haittaa! Ajattelin nyt ihan rentona odotella seuraavia menkkoja ja mikäli ne eivät ala, niin sitten vasta testailen! Tai ainakin näin mä ajattelen nyt, katotaan sitten uudelleen kun ne kunnon piinapäivät alkaa.

Tää "tärppiviikko" hyödynnettiin kyllä miehen kanssa erittäin hyvin ja toivotaan, että se tuottaa tällä kertaa tulosta! Menkkojen pitäisi alkaa viikon päästä viikonloppuna, joten niitä odotellessa. Olo on tällä kertaa jotenkin tosi rento ja onnellinen, enkä oo jaksanut nyt yhtään stressata tästä raskautumisesta. Vaikka pakkohan se on myöntää, että kova pettymyshän se on, mikäli se testi ei edelleenkään näytä plussaa. Mutta päivä kerrallaan mennään! 

Tänään meneillään kp 18/27-28?. 

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

"Tässä kierrossa en kyllä testaile ovista..."

...ja pah! :D Mahaa on juilinut nyt viimeiset kaksi päivää siihen malliin, että ovulaatio vois olla tulossa ja eilen myös valkovuoto antoi merkkejä siitä. Taisin tuossa joku aika sitten sanoa täällä blogissakin, että tässä kierrossa voisi jättää testailut väliin ja luottaa vaan siihen omaan kroppaan. Noh, mitä luulette mitä tein eilen? Jep, otin heti ovistestit kehiin kun vähänkin epäilin oviksen mahdollisuutta. :D 

No eihän se hymynaama siihen testiin tullut, mitä osasinkin olettaa. Olihan eilen vasta kp10 ja yleensä mulla on ollut ovis siinä kp13-17 tienoilla. Nyt mulla on kuitenkin enää 2 ovistestiä jäljellä ja mä ihan oikeasti yritän olla testailematta ja ottaa vaan ihan rennosti tän asian suhteen. Katsotaan onnistuuko :) 

Tää kierto on kyllä mennyt jotenkin ihan älyttömän hitaasti ja ihmettelinkin eilen, että onko mulla oikeasti vasta 10. kiertopäivä menossa! Vaikka muuten tuntuukin, että päivät ja viikot tulee ja menee yhtä nopeasti. Kohta on jo joulukuukin! Varmaan pitäis ruveta pikkuhiljaa miettimään niitä joululahjojakin... Itsehän en toivo joululahjaksi kuin sitä yhtä ja ainoaa ja se olisikin maailman paras joululahja! 

kuva: Google


Mukavaa keskiviikkoa! 

maanantai 18. marraskuuta 2013

Minä toivon

Kerroin viikonloppuna anopille, että aion hakea vakituista työpaikkaa nykyisestä työpaikasta kunhan vain paikka aukeaa. "Hienoa, nythän te voitte sit vihdoin aloittaa lapsen yrittämisen!". Anopin kommentti satutti, vaikka eihän hän tietenkään sillä mitään pahaa tarkoittanut ja eihän hän voinut tietää. Teki mieli vaan itkeä ja sanoa, että "voi kun tietäisittekin...". 

Huoh. Käytiin viime viikolla miehen kanssa shoppailemassa vähän ja mun oli pakko päästä taas hypistelemään niitä ihanan pieniä vauvanvaatteita. Siinä sitten vähän herkistyin taas ja sanoin miehelle, että mitään muuta en toivo tällä hetkellä, kuin että saataisiin vain se oma pieni. Ja tuo sama haikeus on jatkunut ihan tähän päivään saakka. Haluaisin niin kovasti jo positiivisia uutisia ja haluaisin niin kovasti kailottaa jo koko maailmalle, että me saadaan vauva! Mä antaisin mitä vaan tällä hetkellä, että saataisiin jo kokea se onni. 

Toivotaan parasta. Tällä viikollahan sen ovulaation pitäis tulla. Oon nyt tässä pohdiskellu, että jättäisin sen oviksen tikuttamisen kokonaan tässä kierrossa, mutta saa nyt nähdä! Tuntuu, että se testaaminen saa mut vain enemmän stressaamaan asiasta ja koko yrittämisestä tulee sellasta pakonomaista. 

Tällaisilla fiiliksillä kohti uutta viikkoa! Jotenkin ihan hirvee väsymys tällä hetkellä päällä, mutta syytän siitä pimeyttä ja työputkea. Kyllä se taas tästä, viikonloppuna on onneksi kaikkea kivaa tiedossa! :) 

Mukavaa viikkoa kaikille! 

tiistai 12. marraskuuta 2013

Uutta yritystä kohti ja höpöttelyä

Eli tosiaan, yk 5 pärähti käyntiin sunnuntaina. Enpä silloin ajatellut, kun ehkäisy jätettiin poissa, että tässä tilanteessa ollaan. Jotenkin naiivina kuvittelin, että raskaus tapahtuu tuosta noin vaan kun ehkäisy jätetään pois, vaikka aina onkin tiedostanut myös sen ettei se raskaaksi tuleminen välttämättä tapahdukaan niin pois. Jotenkin sitä vain ajatteli, että eihän meille nyt sellaista. 

Menkat alkoivat siis la-su yönä ja otin sen yllättävän hyvin. Toki mua harmitti, mutta toisaalta olin jo osannu valmistautuu siihen. Tuntuu, että siihen menkkojen alkamiseen alkaa olee jo niin turtunut, ettei se enää harmita niin paljon kuin aiemmin. Mutta se tuntuu aina todennäköisemmältä vaihtoehdolta kuin se, että menkat jäisivät pois ja raskaustesti jättäisi plussaa. Mut ei tässä muu auta kuin ajatella positiivisesti ja yrittää vaan uudelleen! Melkein mieli tekisi tässä kierrossa unohtaa kaikki oviksen tikuttelut yms. ja ottaa vaan ihan rennosti, mutta tiiän etten pysty siihen! Haluun jotenkin saada itelleni varmistuksen siitä, että kroppa toimii ja myös itselleni tietoa siitä että missä vaiheessa kiertoa nyt mennään. Mutta täytyy toivoa parasta, kyllä se pienoinen olisi niin kovin toivottu! Katsoin tänään nauhalta eilen tulleen Erilaiset äidit -jakson ja itkuhan siinä tuli kun pienokainen tuli maailmaan. Musta on kyllä tullu ihme herkkis tän vauvaprojektin myötä.

Onneksi tässä ja ensi kuussa on vaikka mitä kivaa tulossa niin aikakin menee nopeasti ja saa ajatuksia vähän pois raskautumishaaveista! Meillä on miehekkeen kanssa ensi viikon perjantaina tän vuoden ekat pikkujoulut ja lauantaina vietetään illanistujaisia meillä. Kokataan kavereille oikein kolmen ruokalajin illallinen juomineen kaikkineen! Loppukuusta on tulossa vielä yhdet pikkujoulut ja joulukuussa lähdetään taas pienelle reissulle tyttöjen kesken ja juhlitaan työpaikan pikkujouluja! 

Lisäksi oon nauttinut töissä olemisesta nyt ihan hirveesti. Nyt viikonloppunakin meillä oli tosi rankka ja kiireinen viikonloppu töissä, mutta meillä oli niin huippuporukka töissä, että välillä tuntui siltä kuin ei ois töissä ollutkaan. Ja se jos mikä on hienoa! Eilen meillä oli myös nuorten kanssa iltapalapöydässä niin hyvä ja onnellinen hetki, etten muista milloin viimeksi ois tullut naurettua niin paljon! 

Ja mun sopimusta jatkettiin nyt kesäkuun loppuun asti! Mullahan oli nyt vaan vuoden loppuun sopimus ja hieman epävarmaa oli, että jatkuuko se vai ei. Mutta onneksi jatkuu, ei tarvinnut montaa kertaa miettiä kun kysyttiin, että haluanko jatkaa :) Lisäksi tuolla on ilmeisesti ensi viikon aikana aukeamassa yksi vakipesti ja multa on hirveesti nyt kyselty, että aionko hakea sitä. Vaikka oon täällä blogissakin valittanut tuosta kolmivuorotyöstä ja pohtinut sitä, että pitäisikö hakea päivätöitä, niin kyllä mä oon aika varma että mä aion sitä paikkaa hakea, kunhan se aukeaa. Mä oon tuolla kuitenkin ollut kohta jo sen 3 vuotta ja nautin työstäni, niin miksi ihmeessä en hakisi? Eihän siinä mitään menetä. :) 

Mitäs muuta kivaa? Joulu tulee kovaa vauhtia ja mä kyllä tykkään joulusta. En niinkään siitä miten joulu tuntuu olevan nykyään yhtä materialismia, mutta siitä tunnelmasta ja että kokoonnutaan perheen kesken yhteen. Tänä vuonna mä sain ihanan pitkät vapaat ja pääsen viikoksi kotikotiin! Siellä onkin tullut viimeksi käytyä heinäkuussa, kun oltiin järjestelemässä meidän häitä. Ollaan tosiaan miehekkeen kanssa joka toinen vuosi meidän vanhemmilla ja joka toinen vuosi taas hänen vanhemmillaan. Tänä vuonna siis mun vanhempien vuoro. Onneksi miehekkeen vanhempien mökki on ihan lähellä sekä miehekkeen isovanhemmat, niin päästään kuitenkin moikkaamaan myös appivanhempia sekä muita hänen sukulaisiaan.

Tästä tuli nyt kunnon tämmönen höpöttelypostaus ilman päätä tai häntää! Mä niiiin haluisin antaa itsestäni enemmän tähän blogiin, mutta ainakin toistaiseksi haluan pysyä anonyyminä. Vaikka kyllähän näistäkin jutuista mut tunnistaa, jos oikea ihminen sattuu blogin löytämään, mutta sille ei mahda sitten mitään. Olen kyllä ajatellut "julkistaa itseni" sitten KUN saan ruveta pitämään odotusblogia. ;) 

Oisko teillä muuten mitään postaustoiveita? 

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

YK 5

Jep, sieltähän ne menkat päättivät yön aikana tulla. Harmittaa, mutta ei auta muuta kuin positiivisin mielin uutta yritystä kohti!  

lauantai 9. marraskuuta 2013

Jännän äärellä

Ei vieläkään menkkoja. Se keskiviikkona alkanut epämääräinen vuotokin on jo loppunut melkeinpä kokonaan. Eikä se missään vaiheessa oikein alkanutkaan. Eilen illalla mua juili mahaa sen verran, et olin varma että tänä aamuna ne menkat alkaa, mutta eipä alkanutkaan! Vielä ei kuitenkaan kannata liikoja toivoa, sillä maanantaina niiden menkkojen pitäisi virallisesti vasta alkaa.

Mun oli pakko tänä aamuna tehdä yksi raskaustesti. Heräsin tunti ennen herätystä ja mietin vaan testausta enkä mahtanu sit itelleni mitään. No eipä siinä mitään näkyny. Tai toivo näki jotain hyvinhyvin haaleaa, mutta järki ei. Tuntu, että jokatoisella kerralla siinä näky jotain ja jokatoisella kerralla taas ei. Mutta luin keskustelupalstoilta, että joillakin raskaustesti on näyttänyt pelkän haamunkin vasta, kun menkat ovat muutaman päivän myöhässä. Tänään menossa siis kp 26/28 ja dpo13.

Saa nähdä mitä tapahtuu! Ei passais nyt taas liikaa innostua, kun se pettymys on taas jotain ihan hirveetä. Maanantai varmaan viimeistään näyttää, että mitä tapahtuu! 

torstai 7. marraskuuta 2013

Kuulumisia!

Heippahei pitkästä aikaa! Pieni tovi on vierähtänyt viime postauksesta jo. Mulla alkoi tosiaan vapaat viime viikon torstaina ja siitä asti oon ollut menossa kokoajan, joten kone on väkisinkin jäänyt taka-alalle. Nyt on palattu taas arkeen ja on hieman aikaa taas bloggaillakin.

Meidän vauvaprojekti koostuu tällä hetkellä pelkästä piinailusta. Tänään meneillään siis kp 24/28. Ovishan mulla tuli jo hirveän aikaisin, joten oon tässä jo alkuviikosta asti odotellut menkkoja saapuviksi. Ne kun viimeksi tuli yllättävän aikaisin, kun oviskin tuli. Mahaa on juilinu nyt tiistaista asti ja eilen illalla ja tänään on tullut hieman vaaleanpunaista ja paksua vuotoa. Ei kuitenkaan mitenkään siteeseen asti, mutta vessareissuilla. 

Aamulla miehelle sanoin, että ei tainnu tässäkään kuussa tärpätä, sillä olen aika varma, että kyllä tämä vuoto vielä menkoiksi muuttuu. Mutta en vielä täysin oo luopunu toivosta vaan toivon edelleenkin ihmettä! 

Totesin eilen miehekkeelle enemmänkin vitsillä, että voisko se käydä ostamassa mulle raskaustestin ja mieshän oli mennyt ja ostanut! Kysyin, että oliko miehekkeestä ollut noloa ostaa testi, mutta mies totesi että enemmänkin hän oli iloinen kysyessään myyjältä raskaustestien perään. Ihana rakas <3 En tiedä vielä milloin testailen mikäli vuoto ei ala kunnolla nyt lähipäivinä.

Turhauttaa kyllä jo tämä touhu, vaikka eihän meillä yrityskertojakaan vielä ole niin kovin montaa. Kuulin viikonloppuna, että mun veljentyttö on raskaana. Tottakai oon onnellinen hänen ja hänen poikaystävänsä puolesta, mutta toisaalta mut valtas samantien iso huoli sekä myös pieni kateellisuus. Mun veljentyttö on jo täysi-ikäinen, mutta silti ehkä hieman hukassa vielä elämänsä kanssa. Mutta ei voi muuta ku toivoa, että kaikki menee hyvin ja tottakai oon hänen tukenaan. Mutta kyllä mä siinä samalla mietin että miksei mekin jo voitais onnistua. Vielä kun oon 98% varma ettei mun veljentytön raskaus ollut suunniteltu. Mut niin tää elämä vaan menee! 

No mutta eihän sitä tiedä vielä, vaikka me saataiskin tästä kierrosta iloisia uutisia! Toivo on ainakin hirmuisen kova :) Tänään mennään miehen kanssa leffaan katsomaan Leijonasydän. Pitkästä aikaa päästään viettelemään kahdestaan laatuaikaa, täydellistä! 

Mitä teille kuuluu?

tiistai 29. lokakuuta 2013

Jännäilyt alkakoon taas!

Ovis tuli ja meni ja talletukset tehty. Niin kovasti toivon, että tämä olisi se meidän onnen kierto! Nyt ei auta muu kuin odotella ja toivoa parasta. :)

Eilen juuri miehekkeen kanssa puhuttiin, että mikäli meillä nyt tässä kierrossa onnistaisi, niin jouluna viikkoja olisi kasassa jo 11, joten silloin olisi jo aika turvallista kertoa raskaudesta tuleville isovanhemmille. Suunniteltiin jo eri vähän tapojakin kertoa asiasta. Ja tiedän, mun ei taaskaan pitäisi kuvitella liikoja ja suunnitella liikaa tulevaa ennenkuin se testi oikeasti näyttää sitä kahta viivaa. Mutta aina saa kai vähän haaveilla? :) 

Mutta mikäli nyt raskautuisin, niin en oikeasti tiedä pystyisinkö pitämään suuni kiinni noin pitkän aikaa, varsinkin kun oma äitini on aika hyvä huomaamaan mikäli jotain on tyttärellä meneillään! No, mutta aika näyttää. Ootteko te yhtään miettineet, että milloin olisi sopiva hetki kertoa raskaudesta esimerkiksi omille vanhemmille, sisaruksille tai ystäville? Entä työnantajalle? 

kuva: Google

Mulle on iskemässä ilmeisesti taas joku ihme flunssanpoikanen. Tulin eilen yövuorosta ja kun heräsin päikkäreiltä, olin ihan tukossa. Yöllä kurkku oli ihan törkeen kipee ja tänään kuvioihin on astunut lisäksi nuha. En kuitenkaan aio saikuttaa tänään vaan menen rohkeasti taas yövuoroon, saa nähdä onko se hyvä vai huono idea, siellä kun on niin hirrrmuisen kylmä öisin! Toivon vaan etten nyt oikeasti tuu kunnolla kipeäksi sillä loppuviikolle on vaikka mitä kivoja suunnitelmia taas. Ensinnäkin mulla alkaa torstaina viiden päivän vapaat (!). Perjantaina mun vanhemmat tulee meille viikonlopuksi kyläilemään. Ihana nähdä heitä, sillä viime kerrasta on jo ihan liian pitkä aika! Sunnuntaina lähdetään sitten pariksi päiväksi kavereiden kanssa sellaselle ns. perinnereissulle Tukholmaan :)

Nyt vaan teetä ja vitamiineja naamaan niin eiköhän se tästä! 

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Ovis bongattu!

Hauska ja nauruntäyteinen viikonloppu päättyi tänään hymyilevään ovistestiin! Tulos tuli aika yllättäen, sillä tänään on vasta kp13. Viimeksi kun bongasin ovulaation kp14, oli kierto myös normaalia lyhyempi. Toivottavasti tällä kertaa ei käy niin!

Mutta pyritään hyödyntämään ovulaatio nyt parhaamme mukaan ja sitten voidaankin aloittaa taas jännäilyt! Pyrin olemaan testailematta liian aikaisin ja olenkin ajatellut testata vasta sitten mikäli menkat ovat myöhässä. Onneksi tuleva viikko on täynnä kaikkea kivaa niin aika menee varmastikin nopeasti! 

Nyt alan valmistautumaan pikkuhiljaa yövuoroon lähtöön. Tää viikonloppu teki kyllä niiin hyvää, vaikka paljoa en saanutkaan levättyä. Mutta joka hetki on vietetty rakkaiden ihmisten kanssa niin mikäs sen parempaa. Vaikka fyysisesti olo ei olekaan kovin energinen tällä hetkellä niin henkisesti mieli on sitäkin parempi ja onnellisempi! 

Toivottavasti teillä muillakin on ollut kiva viikonloppu! 

perjantai 25. lokakuuta 2013

Perjantain kuulumisia

Heippa pitkästä aikaa! Ei oo tullut kirjoiteltua hetkeen, sillä mulla ei yksinkertaisesti oo ollut oikein energiaa. Johon todennäköisesti vaikuttaa se, että oon paiskinut töitä aivan hullun lailla ilman vapaita. Mulla on tässä viime viikon ja tän viikon aikana ollut tasan yksi vapaapäivä ja se oli viime perjantaina. Tänään mulla on vapaapäivä vaikkakin palkaton, sillä mun oli pakko saada tähän väliin enemmän kuin yksi päivä vapaata, sillä mulla olisi ollut vasta huomenna vapaapäivä ja seuraava sitten taas ensi viikon perjantaina. Oon siis ollut työpäivien jälkeen ihan puhki enkä oo jaksanut tehdä yhtään mitään tai jaksanut ajatella yhtään mitään. Mul on kans täs parina viime päivänä ollu tosi heikko olo, tuntuu että päässä heittää, vaikka oliskin syönyt ihan hyvin. Mut yhdistän sen vaan tähän hulluun työputkeen ja väsymykseen! Eikä nää viime päivien ilmatkaan hirveesti mieltä piristä, varsinkin kun mä VIHAAN pimeyttä! Ja tottakai tää on vaikuttanut mieheenkin, musta kun ei oo nyt hirveesti ollut seuraa tässä viime päivinä.

Mutta tänään häädän miehekkeen pois kotoa, sillä tämän kodin valtaa tänä iltana ihanat naiset! Vietetään siis ihan kunnon tyttöjen iltaa ja tarkoitus olisi lähteä Helsingin yöelämään. Se siitä levosta siis, mutta pakko päästä ihmisten ilmoille! Huomenna voi sitten nukkua vaikka koko päivän :) 

Vauvahaaveilut on kuitenkin kokoajan tuolla takaraivossa ja kohtahan sitä päästään taas jännäilemään! Tänään meneillään siis kp11. Vielä en oo ovista testaillut, sillä se on aiemminkin tullut siinä kp14-17 aikoihin, joten uskaltaa vielä jättää. Ja kyllä mulla on vaistot aika hyvin viime kierroissakin kertonu, että milloin tämä big O tapahtuu :) Ajattelin kuitenkin varmaan huomenna alkaa testailemaan! Ollaan myös jatkettu asunnon metsästystä suurella innolla, mutta vielä ei oo tullut mitään potentiaalista vastaan. No, onneksi ei ole mikään kiire! 

Tästä nyt tuli tämmönen höpöttelypostaus. Palaillaan seuraavan kerran toivottavasti oviskuulumisten kanssa! :) 

Ihanaa viikonloppua teille kaikille! <3

perjantai 18. lokakuuta 2013

No pieleen meni sekin!

Eli niinkuin arvelinkin, joku pariskunta teki siitä asunnosta paremman tarjouksen kuin me. Vaikka nostettiin tarjousta niin ei se siltikään riittänyt. Buu! Harmittaa ihan älyttömästi, sillä kerettiin miehekkeen kanssa molemmat jo ehkä vähän innostumaan kyseisestä asunnosta ja mietittiin jo sisustusta yms. Mitenköhän sitä oppisi oikeasti pitämään pään kylmänä joskus eikä samantien innostuisi asioista ennenkuin ne on edes varmistunut? 

No nyt tarvii vaan jatkaa etsimistä, saa nähdä milloin seuraavan kerran tuollainen helmi tulee vastaan! 

Viikonloppukin menee mukavasti töissä niin onpahan tässä taas muuta ajateltavaa kuin vauva- ja asuntoasiat. 

Joten oikein ihanaa viikonloppua teille kaikille! Onko kellään mitään erikoisia suunnitelmia? :)

torstai 17. lokakuuta 2013

Terkkuja yövuorosta!

Tosiaan oon yövuorossa tällä hetkellä ja ajattelin tulla kertomaan teille tän päivän kuulumisia, jotta saisi ajan kulumaan edes hiukan paremmin.

Tänään (tai eilen) mulla on ollut fiilis jo paljon parempi. Näin se menee aina. Sinä päivänä kun menkat alkaa niin murehdin ja itken, että miksei me ja miks kaikki muut, mut seuraavana päivänä mieli on jo paljon positiivisempi.

Lisäksi nyt eletään hyvin jännittäviä aikoja. Meillähän on ollut etsinnässä kesän lopusta asti oma asunto ja ollaan käyty kattomassa muutamaa asuntoa. Mikään ei kuitenkaan oo iskenyt ja välillä on tuntunut ettei tuolla meidän budjetilla löydä edes asuntoa.

No tänään meillä oli taas asuntonäyttö ja netissä olevien kuvien perusteella asunto vaikutti todella hyvältä ja olin menossa näyttöön ihan positiivisin mielin. Heti kun astuttiin asuntoon ja näin sen kaiken ihanuuden edessäni niin mulle tuli sellainen tunne, että nyt mä oon tullut kotiin. Kaikki aina sanoo, että kyllä sen oikean kodin sitten tunnistaa kun se osuu kohdalleen. Ja nyt todellakin osu ja uppos! Mulla ei oo mitään pahaa sanottavaa tuosta kämpästä ja onneksi mieheke oli ihan samaa mieltä. Asunto on täysin rempattu ja sijaintikin on erittäin hyvä!

Ainoa miinus asunnossa on se, että se on meille liian kallis. Tai no ei liian kallis mutta menee muutamalla tonnilla yli meidän budjetin. Ajateltiin kuitenkin laittaa tarjousta huomenna (tai tänään) menemään ja sitten ei voi muuta kuin toivoa parasta. Äidillekin kerkesin asuntoa jo  hehkuttamaan ja hekin jo lupautuivat meitä onneksi avustamaan mikäli asunnon saaminen jäisi nyt todella pienestä kiinni.

Iik! Todella jännittävää! Nyt ei passaa vaan liikaa taas innostua, koska pettymys tulee olemaan hirmuinen mikäli me ei sitä asuntoa saada. Asuntoa oli nimittäin meidän lisäksi katsomassa myös toinen pariskunta ja asunnosta oltiin järkätty jo aiemmin yleinen näyttö ja olisi kumma mikäli asunnon ostajia ei löydy meitä enempää. 

Mutta vaikka ei saisikaan liikaa innostua niin ajattelin silti käyttää tän loppuyön ihan sisustuskauppojen läpikäymiseen! ;) Mä vaan niiiiin nään meidät - meidän pienen perheen, joka toivottavasti lisääntyisi seuraavan vuoden aikana yhdellä ihanalla pienellä <3

tiistai 15. lokakuuta 2013

Fiiliksiä

Alan pikkuhiljaa toipumaan pettymyksestä, vaikka toki harmittaa aivan vietävästi vieläkin! Vaikka kirjoittelinkin jo aiemmin etten toivo liikoja tän kierron suhteen niin kyllähän mulla silti pieni toivonkipinä oli raskautumisen suhteen ja oli ikävää joutua taas pettymään.

Mutta eihän tässä muu auta kuin mennä eteenpäin. Turhauttaa vaan taas aloittaa kaikki ns. alusta. Joka kuukausi sama juttu. Mä nostan hattua kyllä kovasti teille, joilla yrityskertoja on jo rutkasti enemmän kuin meillä ja silti jaksatte vielä yrittää ja toivoa parasta. Itselläni kun meinaa epätoivo iskeä jo nyt, vaikka yrityskertoja on takana vasta kolme. Jotenkin sitä on vaan aina kuvitellut, että sitä raskautuu ihan tuosta noin vain vaikka eihän asia todellakaan niin ole.

Tätä fiilistä ei ainakaan paranna se, että jatkuvasti joka paikasta kuuluu uutisia, jotka liittyvät jotenkin vauvoihin. Tuntuu, että Facebook on täynnä iloisia raskausuutisia tai sitten, että jollekin on vastikään syntynyt uusi perheenjäsen. Olen toki iloinen kaikkien puolesta, mutta taustalla on myös kovasti kateellisuutta ja turhautumista ja kysyn vaan kokoajan itseltäni, että miksei mekin voitaisi jo saada kokea tuo onni? Odotan-blogin G kirjoitteli juurikin näistä fiiliksistä ja pystyn niin hyvin samaistumaan häneen, vaikka hänellä yrityskertoja onkin jo enempi. Lisäksi kuulin, että veljeni saa helmikuussa kolmannen lapsen - ihanan pienen tytön ja olen oikeasti hyvin onnellinen heidän puolesta ja innoissani siitä, että tuleva tulokas on jo neljäs "tädin mussukka". :) Lisäksi tuntuu, että jokaisessa tv-ohjelmassa puhutaan raskautumisesta tai vauvoista tai perhe-elämästä. Tuntuu, ettei sitä pääse missään karkuun. Äiti kertoo puhelimessa ihanasta naapurinvauvasta. Anoppi kävi eilen kylässä ja hän ei oikein mistä muusta puhunutkaan kuin tulevista lapsenlapsista. 

Katsoin eilen myös Erilaiset äidit ja mä oikeasti vaan pillitin. Voi sitä tuoreen isän onnea! Itkin kun kuvittelin miten onnellinen oma mieheke on sitten kun me olemme tuossa tilanteessa ja kuinka onnellisia me yhdessä olemme - perheenä. 

Noh mutta niinkuin jo aiemmin sanoin, tästä ei ole kuin suunta ylöspäin ja täytyy vaan toivoa parasta tulevan kierron suhteen! Ja onneksi mulla on kaikki muuten elämässä enemmän kuin hyvin. En voisi olla onnellisempi miehekkeestäni taikka muista ihmisistä ympärilläni. Lisäksi loppusyksylle on vaikka mitä kivoja suunnitelmia niin ei tässä oikeastaan voi muutakun olla hyvä fiilis! Mutta se plussa testissä kruunaisi kyllä kaiken <3. 

Tästä tuli nyt kunnon valitus- ja purkautumispostaus, mutta sitähän varten tää blogi on! :)

PS. Hyvin iloiseksi mut tekee myös se, kun huomasin miten paljon lisää teitä lukijoita on viime päivinä tullut! Ihanaa ja tervetuloa! <3 

Kp 1...

..ja yk 4. Turhauttaa. Ei muuta.

(Kirjoitin tämän puhelimella, joten en tiedä yhtään miltä tää näyttää...)

maanantai 14. lokakuuta 2013

Pakko fiilistellä!

Vaikka se plussan saaminen testiin ei ainakaan tähän mennessä ole onnistunut, niin ainakin onnistuttiin saamaan liput Justin Timberlaken konserttiin! Siis aivan huikea fiilis ja vitsi mikä tuuri, koska liput myytiin hetkessä loppuun! 

kuva: Google

Mä oon fanittanut Justinia siitä asti kun kyseinen herra aloitti soolouransa. Kun kuulin vähän aikaa sitten, että tää kuumis tulee Suomeen niin mä en nähny mitään muuta vaihtoehtoa kuin että mun on vaan pakko saada liput! Tätä ei voi missata! Ja tätä maanantaina on ootettu kyllä kuin kuuta nousevaa ja kun kello lähenteli kello 9.00 niin sydän vaan hakkaili ja kädet täris! :D Ja voi sitä onnea kun kuultiin kavereiden kanssa, että kerettiin saamaan liput!! Ja vieläpä tosi hyvältä paikalta. Pakkohan siinä oli sitten ehkä vähän riemunkiljahduksia huudella kuin teinitytöt konsanaan. :D Aamua jatkettiin vielä yhteisen aamupalan merkeissä ja ei taidettu muusta puhuakaan kuin siitä miten uskomatonta, että onnistuttiin saamaan liput samalla kun kaikkien Facebookit täyttyi ei niin iloisista uutisista kyseisten lippujen suhteen.

Ei ois voinut viikko paremmin alkaa!

Vauvakuulumisista sen verran, että tänä aamuna on tullut rusehtavaa vuotoa, joten se kai sitten siitä kierrosta... 

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Täydellinen viikonloppu!

Heippa ja terveisiä Tallinnasta! Oli aivan älyttömän ihana viikonloppu ihanien tyttöjen kanssa. Viikonloppuun kuului paljon naurua ja iloa, älyttömän hyvää ruokaa, aurinkoa, tanssimista, ikimuistoisia tilanteita sekä onnen kyyneleitä! Nyt olo on hyvin väsynyt, mutta sitäkin onnellisempi.

Kerroin ystävilleni myös tästä meidän vauvaprojektista ja reaktiot oli juuri sitä mitä olin odottanutkin. Toinen ystävistä oli ensin hyvin hämmästynyt, mutta hetken kuluttua hämmennys muuttui onnellisuudeksi ja innostukseksi. Toinen ystävä oli taas ehkä enemmänkin järkyttynyt, vaikka onkin tiennyt että vauva on toiveissa heti häiden jälkeen. Ystävän järkytys liittyi siis ehkä enemmänkin siihen, etten mä sitten enää huitele tuolla yöelämässä niinkuin esimerkiksi nyt oon huidellu. Ja tiedän, että sisimmässään hän on kuitenkin onnellinen meidän puolesta ja toivoo, että saataisiin iloisia uutisia mahdollisimman pian. Ja kyllä hän eilen sanoi, että ei häntä oikeastaan haittaisi vaikka meidän perhe lisääntyisikin yhdellä, sillä haluaa päästä ostamaan vauvanvaatteita. ;)

Ja tosiaan, menkat ei ole vielä alkaneet. Jos vanhat kierrot pitää paikkaansa niin menkkojen pitäisi alkaa nyt alkuviikosta. Tänään siis kp 27/28 ja dpo 11. Mahaa on kyllä juilinut koko tän päivän siihen malliin etten yhtään ihmettelis vaikka ne menkat sieltä tuliskin. Muita oireita mulla ei sitten olekaan, paitsi että mua on turvottanut koko viikonlopun aivan älyttömästi. No katsotaan mitä tapahtuu :) En oo ees ajatellut, että milloin testaan ensimmäisen kerran. Jotenkin en uskalla edes ajatella, että mitä jos mä nyt oonkin raskaana. Se pettymys on muutenkin jo jotain niin hirveetä, niin ei passaa yhtään harrastaa mitään toiveajattelua. :) mutta tietenkin toivotaan parasta!

Nyt painun miehekkeen kainaloon nukkumaan, oli nimittäin ihan hirveä ikävä viikonloppuna! 

Toivottavasti teilläkin on ollut mukava viikonloppu! :)

torstai 10. lokakuuta 2013

Voihan piinapäivät!

Tänne ei mitään uutta... Menkat eivät (onneksi) ole vielä tulleet ja toivottavasti ne ei missään vaiheessa tulekaan! Tai jos on tullakseen niin toivon ettei ainakaan nyt viikonloppuna, kun ollaan lähdössä tyttöjen kanssa tosiaan Tallinnaan.

Minkäänlaisia oireita ei oikeastaan ole. Mahaa vähän nippailee sekä on ollut myös tooosi turvonnut olo. Eilen myös mahasta kouras pari kertaa tosi kovasti. Mutta siinäpä ne oireet taitaa ollakin. En oo oikein saanut nukuttua, mutta tiedän sen johtuvan siitä, että nyt viime päivinä on ollut paljon kaikenlaista mielessä. 

En oo vielä ruvennut testailemaan mitään. Ajattelin testailla vasta ensi viikolla mikäli mitään muutoksia tilanteeseen ei tule. Tänään meneillään siis kp 24 ja dpo 8.

Oikein ihanaa viikonloppua kaikille! Palataan ensi viikolla! :) 

tiistai 8. lokakuuta 2013

Jännittää!

Tänään meneillään siis kp 22 ja viime kierrossa mulla alkoi menkat kp 23, vaikka sitä ennen mulla oli kierto ollut siinä 28 päivän paikkeilla. Nyt sitten jännittääkin, että mahtaakohan ne menkat tulla tässäkin kierrossa jo noin aikaisin. Mahassa ehkä hieman juilii, mutta en tiedä onko nää vaan mun mielikuvituksen tuotosta. Mitään muuta oireita ei kylläkään ole. No tulevat päiväthän sen näyttää!

Oon lähdössä viikonloppuna mun parhaimpien ystävien kanssa Tallinnaan. Tulee kyllä niin oikeaan kohtaan tämäkin reissu! Saa nähdä paljastanko heille vauva-aikeista, tähän mennessä kun olen kertonut tasan yhdelle ystävälle, että vauva olisi kovin tervetullut. Masentaa kyllä, mikäli menkat alkaa nyt ennen reissua. No saapahan vedellä punaviiniä sitten ihan antaumuksella, jos jotain positiivista haluaa asiasta etsiä! 

Jos jollakin on jotain hyviä vinkkejä Tallinnaan (ruoka- ja ostospaikkoja lähinnä) niin antaa tulla vaan! Tallinnassa on tullut kyllä käytyä useampaan otteeseen, mutta jotenkin tuntuu että aina sitä päätyy niihin samoihin paikkoihin syömään ja kiertelemään. 

maanantai 7. lokakuuta 2013

Elämää pillereiden jälkeen

Ehdin syödä e-pillereitä yhteensä kuusi vuotta. Aloitin pillerit kun muutettiin miehekkeen kanssa saman katon alle ja aluksi pillerit vaikuttivat todella hyvältä vaihtoehdolta. Olin lukenut paljon pillereiden sivuvaikutuksista, mutta mulle ei tullu mitään erikoisempia sivuoireita. 

Mutta nyt kun olen ollut reilu pari kuukautta ilman e-pillereitä, huomaan miten pillerit oikeesti vaikuttikaan muhun.

Ensinnäkin nyt pillereiden lopettamisen jälkeen olen ollut paljon paremmalla tuulella. Pillerit saivat mun pääkopan oikeasti välillä ihan sekaisin ja saatoin skitsahtaa mitä pienimmistä asioista ja yleensä kohteena oli valitettavasti oma rakas mieheke. Miehekin sanoi tuossa jokin aika sitten, että olen ollut paljon paremmalla tuulella ja iloisemman ja onnellisemman oloinen kun jätin pillerit pois.

Musta myös tuntui, että pillerit veivät mun haluja pois. Mainitsin tästä kerran lääkärille sekä noista mun raivokohtauksista ja pyysin, jos saisin kokeilla jotain toista pillerimerkkiä. Lääkäri ei kuitenkaan uskonut, että kyseiset ongelmat johtuisivat pillereistä eikä uskonut pillerimerkin vaihtamisen auttavan. Olin vaan, että selvä. Nyt kun pilleritkin on lopetettu, olen saanut ilokseni huomata että kroppa alkaa toimimaan samalla tavalla kuin ennen ja viihdyn lakanoiden välissä myös huomattavasti entistä paremmin. En tiedä olisiko pillerimerkin vaihtaminen auttanut mitään, mutta nyt ainakin onnekseni tiedän ongelmien johtuneen vaan niistä pienistä pirullisista napeista.

Mutta onhan tällä lopettamisella ollut negatiivisetkin puolensa. Mun iho on alkanut kukkimaan kuin pahaisella teini-ikäisellä lopettamisen jälkeen. Olin n. 2 vuotta sitten ilman pillereitä muutaman kuukauden ajan, sillä mentiin miehekkeen kanssa sillä linjalla, että vauva saa tulla jos on tullakseen. Tolloin mulla alkoi oikeastaan kukkimaan vain selkä (vaikka toki sekin oli hyvin inhottavaa), mutta nyt mulla puskee ihmeellistä näppyä toisen puolen poskeen, niskaan, selkään, rintaan, käsiin... Todella turhauttavaa. Oon yrittänyt nyt kaiken maailman aineilla pitää tän naaman kuosissa, mutta aika huonoin tuloksin. Toivotaan, et tämä alkaisi pian helpottamaan. 

Ja toinen ei niin mukava muutos on menkat. Mulla oli ennen pillereitä aika runsaat ja kivuliaat menkat, joihin pillereiden syöminen kyllä auttoi ja paljon. Nyt kun taas mennään luomuna, niin menkat ovat lähteneet ihan käsistä. Luulin ihan rehellisesti viime kierrossa, että vuodan kuiviin, kun sitä tavaraa vaan tuli ja tuli eikä loppua näkynyt. Mulla ei oo sitten teinivuosien jälkeen ollut noin runsia menkkoja ja oli kyllä todella epämukava olla, kun ei tiennyt milloin side puskee läpi enkä oikein saanut nukutuksikaan. Tosin viime kuussa menkat olivat muutenkin oudot ja tulivat tosiaan oudon aikaisin, joten toivotaan että ne siitä hieman tasottuisivat. Ja tottakai pillereiden lopettamisen myötä ei ikinä voi olla 100% varma, että milloin ne menkat tulevat. Pillereiden aikaan tiesin tarkan päivän ja tyyliin tarkan kellonajan millon menkat tulee. 

Mutta kaikesta huolimatta, olen paljon tyytyväisempi elämääni ja olooni ilman pillereitä. Vaikka toki noita negatiivisiakin juttuja on tullut pillereiden lopettamisen myötä, niin kyllä noi positiiviset vie voiton! Tulevaisuudessa todellakin tulen vakavasti harkitsemaan, että aionko enää popsia tollasia myrkkyjä itseeni vai keksinkö kenties jonkun muun vaihtoehdon. Onneksi ehkäisyasiat eivät ainakaan hetkeen ole ajankohtaisia. ;)

Mites teillä muilla, jotka olette pillerit lopettaneet? Ootteko huomannu kropassanne muutoksia?

Ainiin. Tänään kp 21/28 (??) ja dpo 5. Viikonlopun jälkeen saa alkaa taas jännäilemään kunnolla, jos menkkoja ei näy! 

perjantai 4. lokakuuta 2013

Jännäilyt alkakoon sekä hieman vakavempaakin asiaa!

Noniin, ovis tuli ja meni ja se hyödynnettiin aika kehnosti. Eilen illalla olin yksinkertaisesti niin väsynyt töiden jälkeen, että kaaduin suoraan vaan sänkyyn ja unta riittikin tälle päivälle klo 12 asti. Tänään sitten näin miestä ihan pikaisesti, sillä hän lähti poikien kanssa viikonlopuksi reissuun. Muutenkaan ei hirveen kovat odotukset oo tähän kiertoon, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Ehkä se plussa tuleekin kun sitä vähiten odottaa? ;) Joten jännäilyviikot alkakoon, saa nähdä mitä tapahtuu! 

Sitten myös hieman tärkeämpää asiaa. Tänään vietellään siis myös Roosa nauha -päivää ja Roosa nauha -keräyksen avullahan autetaan rintasyöpään sairastuneita. Oma äitini on sairastanut kaksi rintasyöpää, joista kummastakin parantunut onneksi. Olen onnellinen tästä kampanjasta, sillä tämä myös lisää tietoisuutta rintasyövästä. Muistan kun äitini sairastuin ensimmäisen kerran rintasyöpään, ensimmäinen sana mikä minulle tuli mieleen oli "kuolema". Niinkuin kaikki varmaankin tietävät, syöpä ei automaattisesti tarkoita enää kuolemaa vaan rintasyövässä on hyvät paranemismahdollisuudet. 

Cancer-fi -sivustolla kerrotaan, että "lahjoitusvaroilla tuetaan kotimaista rintasyöpätutkimusta sekä sairastuneille ja heidän läheisilleen tarjottavaa maksutonta neuvontaa". Minun äitini ensimmäinen rintasyöpähän löydettiin maksuttomassa mammografiassa, jonne jokainen 50 vuotta täyttänyt nainen kutsutaan. Ja tämä on myös yksi syy miksi haluan tukea tätä kampanjaa. Äidilläni ei ollut nimittäin minkäänlaisia oireita ja onneksi tämän maksuttoman seulonnan sekä hyvin tarkan lääkärin avulla äitini oikeasta rinnasta löydettiin vielä hyvin pieni, mutta sitäkin ärhäkämpi syöpä. Mikäli tuota paholaista ei oltaisi löydetty ajoissa, olisi äitini hyvin voinut kuolla siihen. Koska rintasyöpä voi periytyä, suositteli lääkäri minulle, että aloitan käymään tarkastuksissa 28-vuotiaasta lähtien ja aion todellakin käydä! 


Lisää tästä kampanjasta voi lukea täältä

Oikein ihanaa viikonloppua teille kaikille! Onko mitään erikoisempia viikonloppusuunnitelmia?

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Iloisia uutisia!

Sitä vaan, että...

kuva: Google

Ovis bongattu jee! Kuinka iloiseksi tuo yksi hymynaama tikussa voi kerta toisensa jälkeen tehdäkään ihmisestä! Olin nimittäin ihan varma, että ovulaatio on kerennyt jo mennä tai sitten sitä ei tule ollenkaan. Ei nimittäin ollu taaskaan minkäänlaisia tuntemuksia! Mutta hyvä näin ja täydellinen ajoitus vieläpä, sillä mieheke lähtee perjantaina viikonlopuksi reissun päälle!

Tänään siis kp 16.



maanantai 30. syyskuuta 2013

Kuulumisia

Oonpa ollut huono bloggaaja viime aikoina. Sairastuin tosiaan sitten viime viikolla, mutta onneks tauti helpotti nopeasti ja menin jo sitten hyvin pikaisesti takaisin töihin. Viikonloppu huideltiinkin taas reissun päällä ja tänään onkin väsymys ollut aikamoinen. Mutta ei auta, töitä olisi tehtävä tällä viikolla sellaset 61 tuntia! 

Mutta tänään aloitin taas oviksen bongailun. Vielä ei hymynaamaa tullut ja toivonkin ettei ovis ole mennyt ohi nyt viikonloppuna. Musta kun tuntuu, että en tunne tätä mun kroppaa enää ollenkaan sen viime kierron yllättävien menkkojen takia. 

No, toivotaan että hymynaamaa piirtyy testiin ja saadaan taas aloittaa jännäämiset! :) 

Mitäs teille kuuluu?

tiistai 24. syyskuuta 2013

Saikku

Noniin sieltähän se flunssa tulikin sitten ihan ryminällä. Aamulla heräsin kurkku ja nokka tukossa. Ei onneksi ole kuumetta, mutta päätin silti soittaa töihin että jätän tän päivän väliin. Jospa tauti vaikka menis pikaisesti ohi ja pääsis huomenna taas sorvin ääreen! Mulle tulee aina vaan ihan sika huono omatunto tosta saikun soittamisesta, mutta minkäs näille mahtaa...

Mutta tänään lupaan pyhittää koko päivän pelkästään lepäilylle. Seurana mulla on Elisa Viihde ja lukuisat tallennuksessa olevat ohjelmat, joita en oo ehtinyt katsomaan! 

Ihanaa tiistaita teille kaikille! 

maanantai 23. syyskuuta 2013

Voihan väsymys

Havahduin tässä eilen siihen, että en muista milloin oon pitänyt ihan vapaan vapaapäivän. Tuntuu, että oon ollut ihan jatkuvasti menossa ja kokoajan on jotain meneillään. Ja se myös alkaa tuntua jo kropassa. 

Mä en ihan oikeasti edes muista milloin mä olisin ollut ihan vain kotona ja nauttinut siitä ettei mun tarvitse tehdä mitään. Jos en oo ollu töissä, oon ollut huitelemassa jossain miehen tai sitten ystävien kanssa. Kahtena edellisenä viikonloppuna oon ollut myös vähän viihteellä ja lähtenyt sitten seuraavana päivänä pirteänä tai vähemmän pirteänä töihin.

Mulla on kans ollut tässä ihan älytön työputki, sillä mulla on kolmen viikon aikana ainoastaan kolme vapaapäivää. Viime viikolla yksi vapaapäivä, tällä viikolla kaksi ja ensi viikolla ei yhtään. Nytkin viikonlopun vapaat menee reissussa, kun lähdetään ystävän kanssa viettämään vähän laatuaikaa. Seuraavat kahden päivän vapaat onkin sitten kahden viikon päästä maanantaina ja tiistaina ja silloinkin oon sopinut jo maanantaille menoa, vaikka sovinkin itseni kanssa että sillon en tee yhtään mitään.

kuva: Google

Milloinkohan sitä osais pysähtyä ja rauhoittua? Toisaalta en valita. On ihanaa, että on ystäviä joiden kanssa viettää aikaa, mutta välillä pitäisi myös osata ottaa aikaa itselleen. Teen hyvin henkisesti ja fyysisesti kuormittavaa työtä, joten senkin takia lepo ei olisi pahitteeksi. Mutta toisaalta tää kiire on taas saanut ajatukset pois pettymyksestä, jonka nuo viimeisimmät yllättävät menkat saivat aikaan (olivat muuten ehkä elämäni hirveimmät menkat ja mietin vaan koko ajan, että mistä tätä tavaraa riittää?). Ja kohta taas saakin ruveta jo bongailemaan ovista! 

Mutta niinkuin postauksen alussa totesin, niin tää jatkuva liikenteessä oleminen alkaa näkyä ja tuntua kropassa. Oon ollut viimeisen viikon ihan älyttömän väsynyt ja tuntuu, että voisin vaan nukkua. Nytkin sain la-su välisenä yönä erittäin hyvät yöunet, mutta silti mulla oli koko sunnuntain sellainen olo, että olisin voinut nukahtaa pystyyn. Tuntuu, että oon ollut myös astetta kiukkusempi niin kotona kuin töissäkin. 

Lisäksi mulle taitaa iskeä ihan kunnon flunssa nyt. Todella ärsyttävä kuiva yskä vaivaa, kurkku on tukossa ja nenä vuotaa. Kuumetta ei onneksi ole ja toivon ettei sitä tulekaan. Tai toisaalta toivon, koska muuten mä oon tosi huono jäämään esimerkiksi sairaslomalle ja meen väkisin töihin, josta mut käsketään kesken päivän kotiin. 

Ja pakkohan se on myöntää, että nää säätkin vaikuttaa mun mielialaan ihan älyttömästi. Mä en vaan yhtään oo pimeän ystävä, vaikka se kuinka ihanaa onkin istuskella rakkaan kainalossa kynttilänvalossa.

Fiilis on kuitenkin kaikesta väsymyksestä ja rasituksesta huolimatta hyvä ja onnellinen. Oon tajunnut tässä viime viikkojen aikana, että miten ihania ihmisiä mulla onkaan mun elämässä. En vois olla kiitollisempi! Ja eikös se niin mene, että kuolema kuittaa univelat vai miten se meni? ;)

Onko siellä havaittavissa syysväsymystä?

PS. En tiedä mikä tän postauksen idea oli, tulipahan vähän purettua tämänhetkisiä fiiliksiä!
PPS. Vaikka Iltalehti uutisoikin tänään, että vauvan kanssa eläminen on rankkaa (daa?), niin silti me edelleen odotellaan kovasti sitä, että meidän pieni ilmoittaisi tulostaan mahdollisimman pian <3 

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Hetken sai leijailla pilvissä...

...mutta hyvin nopeasti sieltä tiputtiin alas. Kirjottelin tosiaan eilen hyvin yllättävästä verenvuodosta ja niinkuin jo eräs kerkesikin kommentoimaan, että mahtaisiko se olla kiinnittymisvuotoa. Kirjottelin myös eilen yhdelle foorumille asiasta ja sieltä veikattiin samaa. Ja pakkohan se on myöntää, että pahimman ihmettelyn laannuttua ajattelin itse ihan samaa. En kuitenkaan asiaa uskaltanut missään vaiheessa sanoa ääneen saatikka miettiä sen ihmeemmin, ettei pettymys olisi kovin suuri jos se ei sitä kiinnittymisvuotoa ollutkaan. Miehellekin vihjasin hyvin hienovaraisesti, että nyt saattaisi sellanen olla ja voi sitä ilmettä miehen kasvoilla. Miehelle tuli maailman isoin hymy ja siinä sitten halattiin ja pussattiin, mutta kumpikaan ei sanonut ääneen sitä mitä molemmat ajateltiin. Eli sitä, että voisiko siellä nyt todella kiinnittyä meidän pieni rakkautemme. Mies sanoi myös, ettei nyt innostuta liikaa. Mutta niinhän siinä taisi salaa käydä.

Tänään nimittäin kun heräsin ja menin vessaan, pettymys oli hyvin suuri. Tästä vuodosta ei voi erehtyä tai sitten on hyvin runsaanlaista ja kivuliasta kiinnittymisvuotoa. Hetken siinä sitten ajattelin asiaa ja mulla oli hyvin sekavat fiilikset. Toisaalta harmitti kovasti, mutta toisaalta olin taas ainakin vähän osannu varautua asiaan. 

Eniten ihmetyttää, että miksi menkat tulivat jo nyt? Viikkoa aikaisemmin kuin yleensä? Tai eihän mulla periaatteessa ole tällä hetkellä ollut kuin yksi luomukerto, jos tyhjennysvuotoa ei lasketa, joten mikäs mä oon mun kierron pituuksista sanomaan yhtään mitään. Mulla on kyllä ollut tässä kierrossa sellainen tunne, että ehkä olisi hyvä käydä piakkoin tarkastuttamassa paikat.

Osaako joku suositella jotain hyvää yksityisen puolen gynekologia täältä Helsingistä? Oon aina ennen käyny julkisella puolella ja ne kokemukset ei nyt vaan oo ollut niin hyviä.... Ja osaako kukaan sanoa, että minkä hintaista mahtaa tuo touhu olla, jos käy ihan perustarkastuksessa + papa? Tosin mulle on varattu se ilmainen papa-koe ensi kuulle (jonka joudun kyllä siirtämään mutta jokatapauksessa), joten sen voisi jättää sinne.

Mutta ei kai tässä muuta voi kuin mennä eteenpäin toiveikkaana! 

tiistai 17. syyskuuta 2013

Mitäs ihmettä taas?

Kävin tossa äsken pissaamassa ja yllätyksekseni paperiin tarttui verta - aika runsaastikin. Anteeksi tarkka kuvailu jo etukäteen, mutta veri oli sellaista hyvin paksua ja venyvääkin. Mahaa rupesi myös samantien juilimaan. Tänään siis KP 22 ja dpo 9. Että mitäs ihmettä? Ei kai ne menkat voi vielä tulla? 

maanantai 16. syyskuuta 2013

Malttamaton!

Aika menee niiiiiiiiiiiiin pirun hitaasti! Nää piinapäivät on kyllä suoraan sanottuna hyvin perseestä. Menkkojen pitäisi alkaa siis ensi viikon tiistaina, mutta en millään jaksaisi odottaa että pääsisi testailemaan. Juuri äsken kuitenkin miehekkeen kanssa puhuttiin ja sovittiin ettei testailla ennen kuin (tai jos) menkat ovat myöhässä. 

Vielä siis AINAKIN viikko! Huoh. Tosin mulla alkoi eilen ihan järkyttävä työputki, joka jatkuu ensi viikon lauantaille saakka ja siinä välissä on jopa yksi vapaapäivä! Luulis ajan ainakin menevän nopeasti :)

Mulla oli aika hurja työvuoro eilen ja se sai taas miettimään paljon asioita. Varsinkin sitä, että miten paljon oma lapsi voikaan vihata omaa vanhempaansa. Aika hurjaa. Toivottavasti itse ei tarvitse ikinä kokea sellaista vihaa omalta lapseltaan. 

PS. Nyt ollaan näköjään tultu siihen ikään, että kutsuntoja erilaisiin tarkastuksiin alkaa tippumaan. Viime viikolla postiluukusta tupsahti kutsu PAPA-kokeeseen. Eihän siinä, mä en oo mitenkään liian ahkera ja halukas käymään kyseisessä toimenpiteessä, niin se on vaan hyvä, että joku varaa ajan siihen mun puolesta. 

PPS. Mieheke on ollut ihan todella innoissaan viime päivinä tästä vauvaprojektista! Toivottavasti saaadaan iloisia uutisia ensi viikolla :)

torstai 12. syyskuuta 2013

Nyt vaan odotellaan

Noniin, big O meni ja tuli ja nyt on laiva lastattu pienillä siittiöillä. Katsotaan mitä tapahtuu! Odotukset ei oo niin korkealla kuin viime kierrossa, mutta pakkohan se on myöntää, että tottakai se on iso pettymys mikäli ei tärppää. Mutta katsellaan ja odotellaan mielenkiinnolla ja innolla! Mieheke on ollut ihanan innoissaan tästä vauvaprojektista. Eilenkin petipuuhien jälkeen hän huuteli mun masulle, että tervetuloa vauva! :D Toivotaan, että huuteluista oli apua! 

Mulla oli aivan ihana päivä tiistaina. Näin siis yhtä hyvää ystävää pitkästä aikaa ja voi että miten sitä juttua riittikään! Puhuttiin sellanen reilu 5h taukoamatta ja helposti ois pystyny vielä jatkaa seuraavat 5h, mutta aamuherätykset paino jo takaraivossa. Tulipa taas mietittyä, että miksi sitä tuleekaan nähtyä niin harvoin? Samassa kaupungissa kuitenkin asutaan. Noh, luvattiin toisillemme, että nyt nähdään uudelleen ja parasta onkin, sillä tammikuussa tuo ihana neiti jättää Suomen nyyh! 

Nyt on ihan paska fiilis. Fyysisesti. Mut se johtuu ihan vaan siitä, että oon ollut viime yön töissä ja noi yövuorot ei kyllä meinaa sopia enää ollenkaan mulle. Muuten mieli on erittäin korkealla ja oon kyllä erittäin onnellinen tällä hetkellä kaikista ihanista ihmisistä ja asioista, jotka mun elämässä pyörii! Enää puuttuu vain se oma pikkuinen :) ja se oma asunto... 

Viikonloppunakin kivaa tekemistä tiedossa! Huomenna mennään miehekkeen kanssa kattomaan stand uppia ja lauantaina nään yhtä ystävää. Sunnuntaina onkin sitten taas töitä plaah. 

Mutta oikein ihanaa viikonloppua jo nyt teille kaikille!

maanantai 9. syyskuuta 2013

Ei mitään uutta!

Tosiaan tänne ei mitään uutta kummempaa. Uusi viikko, uudet kujeet. Ja tämän viikon pitäisi nyt olla se tärppiviikkokin, joten katsotaan saadaanko jotain aikaiseksi. ;) Tänään menossa siis kp 14 ja viime kierrossa ovis tuli kp 17. Kerran oon ovista testannut, mutta negaa näytti. Nyt en ole kahteen päivään edes jaksanut kun ei ole ollut yhtään sellainen olo ja kun viimeksi tunsin niin selkeästi sen oviksen. Ehkä huomisesta eteenpäin kannattaa ihan oikeastikin ruveta testailemaan, voihan se olla ettei tuntemukset tuu tässä kierrossa niin vahvana kun viimeksi. :) Se on kyl jännä, miten tässä kierrossa en oo yhtään jaksanut "stressata" tai kummemmin edes miettiä koko vauva-asiaa... Ei sillä, että vauvahaaveet olisi yhtään vähentyneet, mutta jotenkin nyt oon osannu ottaa paljon rennommin tän asian suhteen.

Olo on ollut vähän heikko, mutta niinkuin jo viime postauksessa aavistelin flunssan tuloa, niin se taitaa nyt ihan oikeastikin olla tulossa... Pari päivää ollut aamuisin hyvinkin tukkoinen olo ja tänään oli sitten todella tukkoinen olo. Ja pientä lämpöäkin kun mittailin. Tottakai just sillon kun mulla ois 2 vapaapäivää :) 

Viikonloppukin hurahti ihan älyttömän nopeasti. Tosiaan mieheke oli omilla reissuillaan ja mä vietin töissä koko viikonlopun. Työviikonloppu oli tosi rankka, sillä paljon kerkes töissä tapahtua ja hyvä, että siellä ehti edes syömään. Jaksoin kuitenkin lauantaina töistä päästyäni lähteä viettämään vielä kavereiden kanssa iltaa ja päädyin ihan baariinkin asti. Eilen ei onneksi ollut sen kummempia oloja väsymystä lukuunottamatta. 

Huomenna tarkoitus nähdä ihanaa ystävää pitkästä aikaa! Näinköhän pystyn pitää suuni kiinni vauvaprojektista :) 

Mutta tosiaan, ovista ja tosipuuhia odotellessa! :) Oon saanu paljon kommentteja teiltä, jotka ootte samassa tilanteessa kuin me miehekkeeni kanssa. Kertokaas kuulumisia! :) 

Ainiin ja tänään alkaa Erilaisten äitien uudet jaksotkin, kuinka moni meinaa katsoa? Ja unohtamatta tietenkään mun ikilempparia Salkkareita! Ihana tv-syksy ;)

EDIT:/ Haha, menin sitten heti tän tekstin julkaistuani testaamaan kuitenkin sen oviksen ja mikäs muukaan sieltä pärähti kuin hymynaama :D Eikun sitten odottelemaan vaan miestä kotiin! 

torstai 5. syyskuuta 2013

Outoja tuntemuksia

Mulla on ollut jo muutaman päivän tosi kummallinen olo. Ekaksi ajattelin, että nää olotilat johtuu viikonlopusta ja voihan ne johtuakin, mutta aika pitkään kestää toipuminen sitten jo. 

Mulla on ollut nyt maanantaista asti todella paha olo, mikään ei oikein maistu miltään ja tuntuu, että ruuan jälkeen oksettaa. Vähän sellainen olo, että paljoa ei tarviis tunkea sormia kurkkuun, kun sieltä jotain tulisi. Mulla on kanssa ollut hyvin heikko olo, tiiättekö sellanen ihankun ei ois syöny mitään kokopäivänä, vaikka mä mielestäni oon tuota ruokaa tankannu ihan normaaliin tahtiin.

Lisäks mua on jomottanu vasemmalle puolelle alavatsaa, kai voisi sanoa että munasarjojen kohdalta vaikka en nyt tiedä missä ne tarkalleen sijaitsevatkaan. :D ihan älytön jomotus ja tuntuu, että kun pissalla käy niin paineentunne vaan lisääntyy ja se tunne on tosi epämiellyttävä. Lisäks äsken kun kävin pissalla, niin seassa tuli ihan pikkuriikkisen vertakin. Kamalaa turvotustakin ollut joka päivä, mutta sitä mulla on nyt melkeinpä aina... Kummallista. Pitääpä seurailla ja käydä sitten vaikka lääkärissä, jos tuntemukset ei mene ohi. 

Mulla on kyllä kans nyt pari päivää ollut vähän flunssainenkin olo, että voihan se olla että sieltä tulee nyt joku hirveä tauti, jota oon onnistunut välttämään koko kevään ja kesän. 

Mutta niin, tänään menossa kp 10 ja kohta kai voisi aloittaa sen oviksen tikuttamisen. Voihan nää oireet ennakoida sitäkin! :)  Viimeksi ovulaatio tuli kp 17. Tää kierto on kyl selvästi maltillisempi ku edellinen ja oon ottanu paljon rennommin tän vauvaprojektin suhteen. Viime kierrossa kun aloitin oviksen tikuttelin tyyliin jo heti silloin kun menkat loppu. :D Viimeks kyllä tunsin oviksen hyvinkin selvästi, joten voihan se olla että sen ilman tikutteluakin tunnistaisin, mutta pelataan nyt varman päälle. :)

Mieheke lähtee puolestaan viikonlopuksi reissuun, joten toivotaan ettei the O saavu juuri viikonloppuna tai jos tulee niin mielellään sunnuntaina, kiitos! ;) Mä itse vietän koko viikonlopun taas töissä, tosin lauantaina olisi ihanaa tyttöseuraa tarjolla jos vaan jaksan töiden jälkeen lähteä vielä iltaa viettelemään! 

tiistai 3. syyskuuta 2013

Hemmetin työt

Taas hieman vauva-aiheista sivuten... Tai no kyllähän nää ajatukset liittyy toki vauvaankin. Noniin. Teen tällä hetkellä siis kolmivuorotyötä. Oon ollut töissä samassa paikassa nyt reilu 2,5 vuotta ja oon kokoajan tehnyt töitä määräaikaisena. Työni on sekä fyysisesti että varsinkin psyykkisesti erittäin raskasta ja stressaavaa sekä kohtaan työssäni myös uhkaavia tilanteita. Kaikesta huolimatta tykkään työstäni erittäin paljon ja viihdyn työssäni. Mulla on myös varmasti maailman parhaimmat ja kannustavimmat työkaverit. 

Ainoa miinus tässä kaikessa onkin tuo kolmivuorotyö, joka rasittaa sekä mieltä että kehoa. Meidän työvuorot eivät mene mitenkään säännöllisesti, perus aamu-ilta-yö-vapaa -tyyppisesti vaan vuoroja saattaa olla sikin sokin. Hyvä esimerkki parin viikon päästä koittavasta työputkesta, jossa mulla on kolmen viikon aikana peräti kolme vapaata ja esim. tällainen putki kuin yö-aamu-ilta-aamu-yö. Ei mitään järkeä siis, sillä tuollainen ei laita ku kropan ja rytmit sekasin. Puhumattakaan siitä niin kutsutusta elämästä.. Yritäpä tuolloin hoitaa yhtään mitään sosiaalisia suhteita yms. perus arkijuttuja.

Myös mieheke toivoo kovasti minun hommaavan päivätyön. Nythän meillä menee hyvin useasti viikonloput ristiin ja viime keväänä mulla tuntui olevan joka viikonloppu töitä, joka todella rasitti meidän parisuhdetta, sillä yhteistä aikaa ei pahemmin ollut. Jouduttiin merkkaamaan kalenteriin päivä milloin tehtäisiin jotain yhdessä. Tällöin päätin, että kunhan saan kesälomat pidettyä niin etsin uuden työn - päivätyön. 

Nyt sitten Mol.fi on ollut koko kesän ja syksyn ahkerassa kyttäyksessä ja paljonhan sieltä löytyisi mielenkiintoisia työpaikkoja. Ja vieläpä mun nykyisen työpaikan vuoksi mulla olisi aika hyvät mahikset päästä melkeinpä mihin vaan työpaikkaan, joka vastaa nykyistä työtäni. 

Silti mun on vaikea päästää irti tästä nykyisestä työpaikasta. Ehkä suurimmaksi osaksi niiden ihanien ihmisten takia siellä, mutta myös sen takia, että mä ihan oikeasti tykkään työstäni. Mulle on myös sanottu, että mikäli vakipaikkaa haluaisin sellaisen vapautuessa, saisin sen 98% varmasti. Kumminkin mieheke edelleen toivoo, että jättäisin nykyisen työn ja ottaisin päivätyön tilalle - ajatellen meitä sekä tulevaa perhe-elämää. Ja onhan se totta, että päivätyö on parempi sitten kun on lapsia. Varsinkin pieniä lapsia.

Kävin aiheesta pitkän keskustelun yhden mun työkaverin kanssa, jolla on 2 lasta ja jonka mies myös tekee kolmivuorotyötä. Hän koki kolmivuorotyön ainoastaan positiivisena asiana eikä voinut ymmärtää mun näkemystä, että miksi päivätyö olisi parempi pienten lasten kanssa. Hän jopa hieman hyökkäsi mua kohtaan, minkä koin ehkä hieman loukkaavana. Yritin selittää hänelle, että mikäli jatkaisin kolmivuorotyötä myös lasten tullessa, tarkoittaisi se melkeinpä sitä, että silloin kun minä olen vapaalla, olisi lapset kotona ja mies töissä ja taas toisinpäin. Lisäksi tämä samainen työkaveri on saanut sovittua oman osastonsa vastaavan johtajan kanssa, että hän tekee pääasiassa pelkkää yövuoroa. Tiedän, ettei mun osastolla se tulisi onnistumaan. Keskustelin myös erään toisen työkaverin kanssa samasta asiasta, jolla on myös 3 lasta. Hän myös koki kolmivuorotyön ainoastaan hyvänä, sillä hän saa tällöin viettää mua arkipäiviä lasten kanssa kotona. 

Äh, en tiedä. Tällä hetkellä mun sopimus on voimassa vuoden loppuun asti, mutta tiedän varmasti että sitä tullaan edelleen jatkamaan ainakin ensi kesään asti. Mun ajatukset on ihan sekasin eikä miehekkeen, vanhempien taikka työkavereiden painostus auta yhtään. Mun vanhemmatkin on nimittäin sitä mieltä, että mun pitäisi pysyä nykyisessä työpaikassani, sillä pääseehän sieltä aina pois. Tiedetään.

 Mutta on vielä yksi asia mikä mua myös huolettaa nykyisessä työssäni. Eli se, että mikäli raskautuisin, niin miten pystyisin työskentelemään. Niinkuin aiemmin sanoin, kohtaan työssäni usein uhkaavia väkivaltatilanteita sekä arveluttavia asiakkaita. Asiaa ei helpota se, että veljeni vaimo työskenteli aikoinaan samanlaisessa paikassa ja silloin eräs asiakas yritti kaikin keinoin vahingoittaa veljen vaimon masussa elävää vauvaa. Työssäni kohtaan myös kiinnipitotilanteita ja kokisin varmasti huonoa omaatuntoa siitä, etten pystyisi 100% osallistumaan noihin tilanteisiin ja näin jättäisin työkaverini pulaan - varsinkin yövuoroissa jolloin porukkaa on muutenkin jo liian vähän. 

Huh. Olipa sekavaa tekstiä enkä tiedä oliko tässä ollenkaan järkeä :D Mutta sainpahan vähän ajatuksiani selkeämmäksi, tää asia kun on häirinny mua jo pitkään ja tuntuu, että meen aina yhtä vaikeaksi kun multa kysytään, aionko hakea vakipaikkaa. Onneksi päätöksiä ei tarvitse ihan vielä tiedä vaan mulla on aikaa miettiä ainakin sinne vuoden loppuun. 

Tää oli nyt tämmönen ihme tiistaihöpötys. Nukuin viime yön todella huonosti ja oon koko päivän potenut tosi huonoa oloa, joten ehkä sekin näkyy tässä... :D No, kohta voikin käpertyä sohvan nurkkaan katselemaan julkkis-BB:tä, uujeah! 

PS. Sainpahan kuulla, että veljeni vaimoineen odottaa kolmatta lastaan. Iltatähden olisi tarkoitus syntyä ensi vuoden alussa. Nyt pitää vaan toivoa, että meilläkin tärppäis, niin olisi serkukset suht samanikäisiä. ;) Ja Maddekin raskaana, pyh. Ei vaan, ihana juttu :)

Mitä teille kuuluu? :)